Eka kerta?

Toisin kuin “piireissä” on uumoiltu, Hesari näköjään kritisoi purevasti myös Teoksen kirjoja.

En muista, että valtalehtemme olisi kirjoittanut mistään kyseisen kustantajan julkaisemasta romaanista tai runokokoelmasta niin murhaavia huomioita kuin Antti Majander tänään Aina Bergrothin esikoisromaanista (“Mutta itse ilmaisu on kyllä sellaista tekotaiteellista venytystä, vanutusta, takkua ja utua, että ei voi kuin ihmetellä kustantajan vastuuttomuutta tulokkaan kaitsemisessa”).

Vahingoniloa en tunne enkä mitään “teitä on kehuttu niin paljon, on ihan oikein että teitä joskus haukutaankin” -tuntemuksia. Mutta ensimmäinen ajatus arvostelun luettuani oli: “Oho, noinkin rankkaa tekstiä Teoksen kirjasta.”

Puhdas gut feeling sekä edellä mainitut “piireissä” kulkevat puheet ovat saaneet minutkin välillä uskomaan, että Teoksen ja Hesarin välillä on erityissuhde. Analyyttisempi puoleni on toki väittänyt vastaan. Jonkin verran journalistisia käytäntöjä tuntevana tiedän, että useimmat uskomukset lehdistön “piilotetuista agendoista” ovat puppua. Niin varmasti tämäkin.

Yleisesti ottaen (eikä puheena varsinaisesti ole nyt Teos ja Hesari):

Kustantaja A:n saama runsas positiivinen kritiikki voi johtua yksinkertaisesti siitä, että valtaosan Kustantaja A:n kirjoista arvostelee Kriitikko B, jonka kirjalliset ja esteettiset mieltymykset ovat lähellä Kustantaja A:n julkaisukriteereitä.

Miksi sitten tietyn kustantajan teokset keskittyvät tietylle kriitikolle? Ajatellaanpa vaikka, että Kustantaja A on erikoistunut metsurikirjallisuuden julkaisemiseen ja Kriitikko B puolestaan on saavuttanut jonkinlaisen auktoriteetin aseman metsurikirjallisuuden tuntijana. Eikö silloin ole luontevaa, että Kustantaja A:n kirjoista suuri osa päätyy Kriitikko B:n arvosteltaviksi?

Kommentit (4)
  1. En tajua.

    Miten kukaan kriitikko voisi ajatella ajattelevansa lähinnä kuin jonkun kustannustalon kustannusohjelman kirjailijat? Eihän se ole mahdollista.

    Varmaan sitä mielellään seuraa joitain kirjailijoita. Minä en ole koskaan kiinnittänyt huomiota kustannusyhtiöihin, ainoastaan kirjailijoihin.

    Käsittääkseni ne vaihtelevat taloakin silloin tällöin, monet.

  2. Tommi Melender
    4.4.2007, 11:59

    Niin.

    Ei tietenkään siten että Kriitikko B “ajattelisi”, kuten Kustantaja A:n kirjailijat “ajattelevat”.

    Tarkoitin sitä että tiettyjen kriitikoiden esteettiset ja kirjalliset mieltymykset voivat olla – ihan luonnostaan – lähellä tiettyjen kustantajien vastaavia.

    Jos siis tällä kustantajalla on selkeä “oma profiili”.

    Jonkun Otavan tai WSOY:n kaltaisen suuren kustantamon julkaisuohjelmat ovat sen verran monenkirjavia, että tämän kaltaisia suoraviivaisia kytköksiä ei voi mitenkään syntyä.

    Mutta Teoksen kaltainen eriytyneempi kustantaja voi olla toinen juttu. Antti Majander viittasi arvostelunsa yhteydessä kirjoittamassaan kommentissa Teoksen ja Helsingin yliopiston tiettyjen kirjallisuuspiirien läheisiin kytköksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *