Deep, deep book

Esa Saarinen on lukenut Jörn Donnerin Mammutin ja avautunut siitä Facebookissa:

”Jörnin näköinen kirja, sinkoilevasti briljantti ja odottamattomasti sivupolullinen, röyhkeä ja hallitsematon, omanlaisensa. Olen ihailllut hänen työtehoaan, kadehtinut hänen rohkeuttaan. Tutuistuimme M.A. Nummisen kautta 1980-luvun alussa Pohjoisrannan Maagisuusvelhon ollessa nuorempi kuin itse olen nyt, hänen voimansa donneriaanisessa erektiivisyydessään itsevarmana kurottautuen kohti yhtä oman aikamme suurta eksistentiaalista taideteosta, Jörn Donneria itseään. Nyt 80-vuotiaana hän kirjoittaa ihmisenä joka on todistanut oman erityisyytensä ja näkee sen suuruuskaaren minkä on jäljittelemättömän poskettomana luonut keskinkertaisuusvallitsevuuksia vastaan. Hän ei pyydä anteeksi, hänellä ei ole syytä pyytää anteeksi – se taakka on latteuksien valtakunnalla. Hänen mysteerinsä on yksi oman aikakautemme määritteleviä suomalaissäkenöintejä, eurooppalaisen, itsenäisen, itsepintaisen, rohkeussyöttöisen ilmaisuintohimon korkea veisu.”
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Onhan tuo huimaa, ihan touhutipoissaan jatkuvasti. Olisi hauska nähdä, jos valtiovalta antaisi jonkun leikkausohjelmansa tms. Esan tuunattavaksi.

  2. 2

    sanoo

    Juu, jonkin ihan järjettömän poskettoman leikkausohjelman suunnattuna esasaarismaisella erektiivisyydellä keskinkertaisuusvallitsevuutta vastaan.

    Galaksit räjäyttävä Saarisen paperi! Kuka enää muistaisi Sailaksen paperia!

  3. 3

    sanoo

    Ei muuta kuin paperia tekemään, tarpeeksi raskasta paperia vaan että kestää Esan ja virkamiesten moukarointia! Erect your moukari, Esa!

    Tuossa olisi kyllä ihan takuuvarma hahmo seuraavaan Putoukseen Aku Hirviniemelle: Esa-Nietzsche Moukari ja joka kodin kuntaohjelma.

  4. 4

    Anonymous sanoo

    Esa solmii hienosti Donner-spektaakkelin. Olemme todistaneet viimeisen puolentoista viikon ajan wau-journalismin voittokulkua. Ylä- ja alaosattomat haastattelut ovat tehneet itse kirjan lukemisen turhaksi. Odottelen pokkaripainosta kantokahvalla. Sen nimi voisi olla Lellikki.

  5. 6

    sanoo

    Olen kyllä odottanut, että Tommi itse kirjoittaisi jotakin Donnerista. Tai, ehkä mulla on ajatus siitä, mitä se olisi, joten siksi ehkä odotuskin…

    Njaa, Himanen on Saarisen säkenöimätön ja erektiivitön globaalivastine, leikattuna enemmän byrokratian mieleen.

  6. 7

    sanoo

    ”Olen kyllä odottanut, että Tommi itse kirjoittaisi jotakin Donnerista.”

    Ehkä kirjoitankin. Nyt kuitenkin sairastan influenssaa eivätkä voimat riitä.

    Liikenevillä voimilla yritän saada esseekokoelmani viimeisetkin tekstit julkaisukuntoon seuraavan runsaan viikon aikana. Deadline on 18.2.

  7. 8

    Anonymous sanoo

    Lassi on kannanotoissaan tunnetusti persusteellinen, mutta ironian taju hänellä on hivenen kehittymätön. Kovista yrityksistäni huolimatta, en ole jaksanut lukea Donneria milloin loppuun, joten…
    Lenitan tekeleitä en ole edes yrittänyt.
    pekka s-to.
    P.S. Joko Antiaikalainen on osallistunut Lassin afokilpailuun?

  8. 10

    Anonymous sanoo

    Mene pikaisesti Lassin blogiin Loistava puhallus, sieltä asia aukeaa.
    terv. peku

  9. 12

    Anonymous sanoo

    Hei, hei, hei!
    Mitä jeesustelua, aikalainen? (enkä pyydä sanontaani anteeksi) Vasta tarkastin, että olet kyllä pyörinyt Lassin tarhassa vaikka kuinka.
    Oikeastaan, niukkuutesi ja tarkkuutesi tietäen, halusin kuulla suhteestasi aforistiikkaan.
    pekka s-to.

  10. 13

    sanoo

    Ennen seurasin Kämärin blogia aktiivisesti. Viime vuosina en enää. Kävin siellä taannoin, kun minut erään toisen postauksen takia sinne vinkattiin.

    Suhteeni aforistiikkaan? Sanotaanko, että vähän pitemmät fragmentit ja miniesseet ynnä muut vastaavat pohtivat/ajatukselliset tekstit kolahtavat minuun enemmän kuin varsinainen aforistiikka. Sellaiset kuin vaikkapa Cioranilla.

  11. 14

    Anonymous sanoo

    Suorittelempa kroppani persoonafilosofian kertausharjoituksiin Esa Saarisen teekkaritreeneihin kevätlukukaudeksi 2013 kuten jo kahdesti aikaisemminkin. Oheisen estetiikasoinnutukseni ja kirjoitusepävireisyyteni synti(y)pukkeja en rupea ilmiantamaan. Akuutti yllyke oli Kemppisen blogin henkevyys, tällä kertaa Pilvi Torstin ”suomalaisten käsitys historiastaan” kirjan pohjalta. Että siis mitä Taide on, mitä se kysyy ja mitä antaa, kun kysymystä työstää:

    Mitä Historia on ? Keistä se on. Ja keille. Entä kutka sen kirjoittavat tai sanelevat ? Kuka sitä lukee ja mihin käyttää. Minä käytän sitä huvikseni. Eilen illalla viimeksi. Kävin nykytanssifestarilla Kaapelilla. (Uusi aluelaajennus, kuinka älysinkään mennä.Menen tänäänkin ja vasta.) Istumatta pitkiä iltoja ja vuosikymmeniä kirjojen parissa en olisi Kaapelile mennyt enkä ainakaan ymmärtänyt pitää, nauttia, lohduttautua taiteijoiden palveluksista ja saada oppineisuutta (kirjoissa kohtaamaani) päässäni kihisemään.

    Ensi alkuun hirveällä volyymimusatykityksellä (kämmenet korvilla) tehtiin selväksi että yleisö on kovakorvainen (asia kirkastui ratikalle kävelessä eli kokonaisuuden alkaessa valjeta, myös kun oli juttuseuraa, joka pakotti pinnistämään ”mistä oikein tulimme ja mitä olimme kohdanneetkaan taidetanssi esityksessä”. Merimiespukuiset pojat alkuun kesyttivät luontokappaletta -itse jo sivistyneinä,opetettuina. Yksikin sisäsiistiksi kai kun pöksyissä takamuslappu vauvahoidon perinteen mukaan ja auki lerputtaen. Siis ei mitään ällöpornoa vaan älyämisen vinkki. (Tietysti koko asia olisi voitu abtraktisti puhua/kirjoittaa mutta taide kunnioittaa yleisöä antamalla sen oivaltaa itse / jäädä pensäksi -toisin kuin arkipäivän opetusjynssäys todistuksineen -ja minullekin ihan äsken kun hain johonkin tilinumeroon lisäkoodeja virastoa varten -oli virkailijallakin tekemistä iban bic salojensa kanssa.)

    Että aika persoonalliseksi menee kun on taiteesta puhe. Puolustuksekseni käykööt se että niin on kristinuskokin. Lutherin muodossa varsinkin kun ilman pappissäädyn välitystä olisi sinullakin surkulla ihan oma kuuma linjasi yläkerran herrakkuuteen -pois siitä elukkaisuudestasi jota Mermaid tanssissa eilen selvitettiin. Joskin pako päättyi hiekkalaatikolle lukemaan annettuja vuorosanoja, ”olen läksyni oppinut” kertosäkeellä. (Jotta pääsymaksun maksanut saisi vastinetta rahalleen kahlatessaan lumisohjossa kasin ratikalle, eli autettiin oivaltamaan. Ja loput tekikin yleisö kun jonotti valokuvauttamaan itseään Merenneidon kylkeen, taiteenkin vääntyessä ja päättyessä kama-hupilassamme elämysturismiksi.)

    Miksi intoilen aikuisikäinen mies? Rosenlewin historiassa kerrotaan aikakaudesta ennen nykytanssia eli irtisanomis/bonus kastijakoa kuinka työstä palkittiin. Se vahvempi, siis Rosenlew kaupunkijärjestyksen mukaan täytti ”työnantajan henkilökohtaisen huoltovelvollisuuden” (lainaus s. 206) loihtimalla ja sponsoroimalla ”työntekijöiden keskinäiseen oma-apuperiaatteeseen pohjautuvaa” ihmisarvoista työn- ja elämänkulun henkilöstöhallintoa. Niin nehän oli keskinäisiä Suomi ja Sampo yhtiöt. Kuka ne hulalautti -ja keiden edustajistokausilla ? Kysyn vain jotta häpeäisivät (on on minullakin vastuuni -tai ei. Olenhan opettu ”täyteen ymmärrykseen”).
    Jukka Sjöstedt

  12. 15

    Anonymous sanoo

    Tuli Hesari. Mermaid Shown oli katsonut sen kriitikko. Ekspertit ovat kai aina pihalla. Näistä Hesarin kriitikoiden ojaan ajoista on minulle tulossa yksi ilo lisää Helsingin taideilloissa. Kohta on venäläinen balettiryhmä tulossa, odotan jo Hesaria. Syksyllä Bostonin baletti -Jyrki Nissistä- ja ketä kävi, ja HS penseä ei päässyt jyvälle alkuunkaan.

    Jos vierailut olisivat puisevia ja öglöjä (Mermaid) kuten Lehti sanoo, niin en varmasti seuraavaan vaivautuisi. Nyt menen ilman muuta Oopperan isolle puolelle valpaana kyttäämään mitä asiaryöpytystä ja millaisin liike+musakeinoin oikein tarjolle onkaan ounasteltu ja ponnisteltu. Ilman HS edistyspuoluetta esityksiä kai pitäisi järkätä useampia ja tiheämmin väentungoksen takia. Nyt meillä on suodatinpareria jotta ihmiset jäisivät sohvillensa Nelosen pariin ?

    Viitsi tästä mataluudesta jatkaa, mutta oli lehdessä hyvääkin.
    Jyrki Nummi kertoi A.E.Saarimaan yläkatseesta A.Kiven Nummisuutareihin. Ja Nummi taas että lukemalla laveasti oppii repimään itselleen iloa tajua ja aitoeloa, taiteen pariin ja arjen töihin. Olipa siellä minulle kirjavinkki, sellainen
    Auerbach vuodelta 1946. Ostan heti ja nautin oleiluyhteiskunnastanne. Euroja ei useata mene, mutta tunteja vuorokausikaupalla tämän Mimesis ponnittelun/ilottelun parissa. Kerron sitten. Jukka Sjöstedt

  13. 16

    Anonymous sanoo

    Mel Brooks: History of the world, part 1…

    Dole Office Clerk – Occupation?
    Comicus – Stand-up philosopher.
    Dole Office Clerk – What?
    Comicus – Stand-up philosopher. I coalesce the vapors of human existence into a viable and meaningful comprehension.
    Dole Office Clerk – Oh, a bullshit artist!
    Comicus – Hmmmmmm…
    Dole Office Clerk – Did you bullshit last week?
    Comicus – No.
    Dole Office Clerk – Did you try to bullshit last week?
    Comicus – Yes!

  14. 17

    Anonymous sanoo

    Pitäisikö kertoa että minä sitten kävin la 9.2. ja su 10.2. Kaapelilla Sivuaskel esityksissä. Ja menen vastakin. Näin performanssin Crotch. Sinne houkuteltiin aulasta suklaapaloilla ja runohenkevällä rentoudella. Jouduimme luennolle. Tulimme opetuiksi jostakin kirjallisuustieteestä tutuhkoista nimistä päätellen joiden yhteydet opettaja veti värikynnillä.

    Hommassaan hän muuttui kauhua tunnistavaksi mutta ei voinut kuin jatkaa. Pian hän ompeli ihonsa neulalla kiinni opetuslastensa hihoihin. Ohimennen hän kauppasi graafiesitystä tieteestään kympillä. Sitten kaiutin kaiutti ablodeerauksia joihin yhdyimme. Opettaja livahti ulos. Odotimme aikamme ja sitten mekin painelimme Ruoholahden iltaan.

    Se kertoi näiden oppialojen mahtumisesta yhdelle taululle, johdonmukaisesta etenemisestä ilmiöstä toiseen ja että muuta ei ole -kuin siis instituution tieto. Oivaltava selkoilmaisullinen toteama älyllisen ja tietoa-janoavan uteliaisuuden poisrokottamisesta. Eli lepomielisyyteen opettamisesta massojen manipulointilaitoksissa, eri esi ylä ja yli opistojen nuivuudessa. Nykytaide kuten tämä Crotch paljastaa mistä on kyse.

    Su 10.2. kävin (M)imosassa. Se alkoi kaupungin hälymusalla ja sen tahtiin tassirytmi ja varsinkin kasvo/silmä -ilmehdinnällä tehtiin selväksi kerralta kuinka syvät ovat ihmisen potentiaalit ja kuinka riemukkaat kuinka kavahdettavat. Ja tätä kun vertaa hillittyyn äänen käyttämättömyyteen etikettipuheessa ja ilmeen yksitotisuuteen asiallisuuden tunnusmerkkinä, niin mimosaisuuteni tuli selväsi. Olisin voinut häippästä puhistemaan ja irvistelemään ulos. Tosin pahasti kömpelömmin -ja piilossa. Oli vapauttavaa kokea tätä oppia todellisuudesta versus käytöskirjan kuolettavuus. Voisi olla iloksi toisille ja riemuksi itselle jos räpäisisi koko rekisterillä -tai sen jämillä edes. Tässähän tätä pyristelen syrjäytyneisyyteni lepohuoneesta käsin Applen piilosta ja sen proteesittamana.

    Oli aidon tuntua esityksessä ja sen kantamaa ratikaankin noustua. Niin oli siellä Hesariakin. Mitä sanoikaan? Ihan löysi tunnustuksen/oikeutuksen sanoja klassisen baletin hyppähyksistä -koko tälle Sivuaskeleelle kai. Eli käytti lehden tilaa epärehellisesti eikä vaatinut näille rehevyyksille sijaa omina itseinään. Falskia meininkiä kun vielä tanssijakin tömähytteli ja lopulta teki loirikompastukset parodiansa julkeuden mieliin syöttämiseksi Crotch kasvutustieteen amputoimalle kulttuuriyleisölle. –Oikeasti ajattelen että meitä on moneen lähtöön eli segmenttiin. Ja älyllisimpiä terävimpiä ja viiltävimpiä tapaa nykytanssin ja -taiteen oppineissa. Yhdistänpä itseni kaapeliin edes lopuksi aikaa -ni.
    Jukka Sjöstedt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *