Blogaamisesta, pääomasta & öljystä

Ilmassa on bloggausväsymystä. Juha Seppälä lopetti oman bloginsa, Jarmo Papinniemi aikoo harventaa kommentointiaan. Itsekin tunnen joululomien jälkeen jonkinasteista taisteluväsymystä.

Eilen suunnittelin, että kirjoittaisin tänne pitkästä aikaa jotain maailmantaloutta liippaavaa. Päässä pyörii kaikenlaisia ajatuksia, mutta en jaksaisi ryhtyä jäsentelemään niitä analyyttiseen muotoon.

Olisi kai helpompi paukuttaa näkemyksiä, jos olisin jollain tavalla yllättynyt siitä, mitä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on koettu runsaan puolen vuoden aikana. Siis esimerkiksi tästä, että investointitalot ryhtyivät paketoimaan roskaluokan asuntoluottoja sijoitustuotteiksi, joille reittaajat lätkäisivät AAA-luokituksen ja joita sijoittajat joukolla ostivat viitsimättä selvittää, mihin oikeastaan rahansa pistävät.

Ei tämä minua yllättänyt, kuten ei sekään, että leikissä kävi niin kuin kävi: korttitalot sortuivat, tappiot paisuivat kymmeniin miljardeihin dollareihin ja keskuspankit joutuivat hätäpäissään syytämään rahaa markkinoille turvatakseen pankkijärjestelmän likviditeetin.

Warren Buffett on puhunut finanssialan joukkotuhoaseista tarkoittaen johdannaisia ja erilaisia strukturoituja sijoitustuotteita, näitä rahoitusalan insinööritieteen huippusaavutuksia. Nyt nämä joukkotuhoaseet ovat osoittaneet tuhovoimansa samoin kuin rahoitusalan firmat lyhytnäköisyytensä ja sijoittajat ahneutensa.

Ei mitään uutta auringon alla.

Paitsi ehkä sittenkin. Jotain uutta voidaan nähdä siinä, että Citigroupin ja Merrill Lynchin kaltaiset amerikkalaisen rahamaailman lippulaivat joutuvat tilkitsemään taseitaan Lähi-idästä ja Kaukoidästä hankittavalla hätärahoituksella. Etenkin öljyntuottajamaiden ”sovereign wealth fundit” pursuavat miljardikaupalla rahaa, kun öljyn hinta huitelee sadassa dollarissa tynnyriltä.

Petrodollarit voitelevat taas maailmantaloutta ja kansainvälisiä rahoitusmarkkinoita. On selvää, että tämä ei vahvista pelkästään öljyn ja pääoman vaan myös öljyn ja politiikan välisiä kytköksiä. Seuraukset joudumme näkemään tulevina vuosina, ja pahoin pelkään ettei niissäkään ole mitään yllättävää.

Vaikka länsimaiden öljyriippuvuus on vähentynyt tuntuvasti sitten 1970-luvun energiakriisien, musta kulta on edelleen strateginen hyödyke. Mutta hieman toisessa merkityksessä kuin ennen.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Huojentaisikohan taisteluväsymystäsi se, että myönsin sinulle juuri kunniamaininnan. Blogistan nimittäin kuihtuu kuoliaaksi, jos kaikki taitavat sanankäyttäjät lähtevät… ei se sellainen käy.

  2. 3

    sanoo

    Mistä se tuo tieto, että länsimaat ovat nyt vähemmän riippuvaisia öljystä kuin 70-luvun öljykriisin aikaan?

    Minusta kun tuntuu siltä että ainakin Suomessa valtio käyttää kaikkia mahdollisia fossiilisia polttoaineita (ja pitää turvetta jostain syystä uusiutuvana luonnonvarana) eikä noita tuulivoimapuistoja ole rakennettu läheskään niin paljon kuin esim. Tanskassa ja Hollannissa.

    Minä nyt ajattelin tässsä lähinnä tätä ”Lunta, perkele!”-plakaattia jossain mielenosoituksessa ennen joulua.

  3. 4

    sanoo

    ”Mistä se tuo tieto, että länsimaat ovat nyt vähemmän riippuvaisia öljystä kuin 70-luvun öljykriisin aikaan?”

    Se on kyllä ihan triviaali tilastotieto. Öljyn osuus BKT:hen verrattuna on prosentuaalisesti olennaisesti pienempi kuin 70-luvulla.

    Fortum muuten ylpeilee sillä, että sen sähköntuotannosta yli 80 prosenttia on päästötöntä. Suomennettuna tämä tarkoittaa, että se tuottaa tuon verran sähköstään ydin- ja vesivoimalla.

  4. 5

    sanoo

    Lisättäköön vielä, että jos jotakuta tänä länsimaiden öljyriippuvuus kiinnostaa enemmän, siitä on olemassa esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt Olivier Blanchardin ja Jordi Galin tutkimuspaperi ”The Macroeconomic Impact of Oil Price Shocks: Why are the 2000s so different from the 1970s?”.

    Herrojen mukaan esimerkiksi maailmantalouden öljy- ja energiaintensiivisyys on vähentynyt 30 prosentilla viimeisen 25 vuoden aikana. Mutta tämän lisäksi öljyshokkien vaikutuksia länsimaihin ovat pienentäneet muun muassa madaltuneet inflaatio-odotukset.

    No jaa, edelleenkin öljy on niin tärkeää, että joidenkin mielestä sen vuoksi kannattaa sotia.

  5. 6

    sanoo

    Niin, että siis Amerikka on eniten öljystä riippuvaisin maa. Ja käyttää käsittääkseni edelleen eniten kaikenlaisia hupenevia luonnonvaroja maailmassa.

    En tiedä sitten onko Eurooppa kakkonen.

    En usko että on kovin kestävää kehitystä pysytellä öljyriippuvaisena pyssylläuhaten.

  6. 7

    sanoo

    Juu, on USA siinä mielessä riippuvaisin öljystä että kuluttaa sitä eniten maailmassa.

    Tarkoitinkin öljyriippuvuuden vähenemisellä sitä, että USA:n (ja Euroopan) talouskehitys ei reagoi nykyään läheskään yhtä voimakkaasti öljyn hintashokkeihin kuin ennen.

    Ennen vuotta 1984 öljyn hinnan kallistuminen 10 dollarilla tynnyriltä nakersi talouskasvua 0,7-prosenttiyksikköä. Vuoden 1984 vaikutus on ollut 0,3 prosenttiyksikköä.

    Öljyn kulutuksen kasvu on selvästi kovinta Kiinassa. Koko tämä paljon puhuttu kehittyvien markkinoiden nousu rakentuu öljy- ja raaka-aineintensiivisen teollisuuden varaan.

    Tämä on se hinta, kun jokainen kiinalainen haluaa saavuttaa länsimaisen elintason. Hinta on kohtuuton maapallolle.

  7. 9

    sanoo

    Ällistyttävä tilasto.

    Tänäänkin oli äsken Ylen TV-uutisissa ”uutinen”, jonka mukaan autoja markkinoidaan niiden ympäristöystävällisyyden vuoksi.

    Siis yksityisautoja. Eivät kai ihmiset niin hölmöiksi ole ruvenneet että uskoisivat mainoksia?

    Minä en käsitä mihin autoja niin hirveästi tarvitaan. Minulla kyllä OLI auto, kesäkäyttöön, mökkimatkoille, mutta sen pitäminen tuli mahdottomaksi kun se rikottiin kahdesti talviuniparkkipaikalla ja bensan, vakuutusten jne. hinnat kohosivat, eikä kukaan korvannut taloyhtiön vartioimatonta auton unipaikkaa.

    Anteeksi marina. Kun asuin Hesassa, kuuluin siihen maagiseen seuraan jonka nimi oli Enemmistö r.y. mutta epäilen että seuraa ei edes enää ole.

    Ihan samalla tavalla olen tilastoja lukiessani ihmetellyt että on paikkakuntia jotka ovat palvelukeskuksia. Miten paikkakunta voi toimia palvelukeskuksena ilman perustuotantoa?

    Mistä rahat palveluihin siis kaivetaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *