”Balanced portrayal”

To confuse a ’balanced portrayal’ with a novel is finally to be led into absurdities. ”Dear Fyodor Dostoevsky — All the students in our school, and most of the teachers, feel that you have been unfair to us. Do you call Raskolinkov a balanced portrayal of students as we know them? Of Russian students? Of poor students? What about those of us who have never murdered anyone, who do our schoolwork every night?” ”’Dear Mark Twain — None of the slaves on our plantation has ever run away. But what will our owner think when he reads of Nigger Jim?'” ”Dear Vladimir Nabokov — The girls in our class…” and so on. What fiction does and what the rabbi would like it to do are two entirely different things. The concerns of fiction are not those of a statistician — or a public-relations firm. The novelist asks himself, ”What do people think?”; the PR man asks, ”What will people think?” 

Philip Roth: Reading Myself and Others

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kalliita sanoja laskettelee Rothinämmänpoika tässä sitaatissa.

    Sikäli kun muisti kertoo, juuri tätä pätkää on taannoin joku suomentaja/esipuheenpitäjä lainannut jossakin Roth-suomennoksessa, esipuheessa; ehkei vielä Portnoyssa, mutta joku sen jälkeen suomennettu oli varmaankin kyseessä, sitten kun Roth Portnoynsa kanssa oli jo nykysuomimaisestikin iltapäivälehdittäinen ”kohukirjailija”.

    Hyvä, että Antiaikalainen muistuttaa asian mieliin, vaikka muuten ollaankin kuin Ellun kanat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *