Älymystöromaani

”Minkälaiset ihmiset keskustelevat rakastelun päätteeksi Freudin Ichspaltungin käsitteestä? Tai kuka erittelee uniensa nostattaman ambivalenssin ”niin tarkasti kalibroiduksi, että emotionaalisen jännitteen kumpikin puoli voitaisiin mitata matemaattisen tarkasti täydelliseksi puolikkaaksi”?”

Näin arvuuttelee kriitikko Tommi Aitio Kauppalehdessä.

Kysehän on Siri Hustvedtin romaanista Amerikkalainen elegia. Enough said. (Aitio tosin suhtautuu kirjaan melko suopeasti).

P.S.

Kauppalehdeltä on hieno veto palkata ammattikriitikko arvostelemaan kaunokirjallisuutta. Aition kirjoittamien arvostelujen lukeminen ei herätä tuskaa, myötähäpeää tai sarkasmin puuskia.

Kommentit
  1. 1

    Golgatan Olga sanoo

    Jos olisin lukenut vain tuon Aition sitaatin, olisin epäröimättä vastannut että Woody Allenin hahmot (sekä hänen elokuvissaan että kirjoissaan).

    Hustvedtit ovat jääneet toistaiseksi lukematta, mutta esim. Allenin ”Mielipuolen kertomus” saattaisi käydä eräänlaisesta käänteiskuvasta. Siinä menestyvä ja henkevä, taidepiireissä liikkuva kirurgi romahtaa pohjalle joutuessaan ristiriitaan kahden naisen välillä: ”säkenöivän ja syvällisen” Olive Chomskyn, joka sinänsä ”oli komea nainen kaikkine noine lisäominaisuuksineen, joita voi odottaa viehättävältä ja älykkäältä kulttuurihailta ja, karkeasti ilmaistuna, robotilta punkassa”, sekä kimittävän Tiffany Schmeedererin, jota kiinnostivat lähinnä tähtimerkit mutta jonka ”vartalo oli niin kurvikas, että hiveli sitä mistä päin tahansa, tuntui kuin olisi kieppunut syklonissa”.

    No, ajattelin kuitenkin tutkailla Siriä jossain vaiheessa. Olenhan parasta kohderyhmää, keski-ikäinen nainen. Jokunen luotettava taho on sanonut, että Siri ”osaa kyllä kirjoittaa”. (Milloin se lakkasi olemasta kirjailijoille itsestäänselvyys?)

  2. 2

    sanoo

    Minä tartuin siihen Sirin ensimmäiseen suomennettuun avoimin mielin, mutta havaitsin sen nopeasti lukukelvottomaksi. Jostain syystä tulin kurkanneeksi tätä toistakin ja huomasin yhtä nopeasti, että sekään ei ole minua varten.

    Olisivatkin Woody Allenin hahmoja nuo henkilöt, mutta kun ovat enimmäkseen luihua itsekeskeistä newyorkilaislukeneistoa, joka koreilee Ichspaltungeilla sun muilla kuin pintajengi Armanilla tai millä lie kuteilla.

    Ja Hustvedtin romaaniestetiikkakaan ei minuun kolahda. En lämpene ”älykkäille” ja ”taiteellisille” lukuromaaneille, jotka ovat kuin romaanimuotoon puserrettuja elokuvamukaelmia.

    Mutta tutkaile ihmeessä Siriä.

    Ehkä on vain minun henkilökohtainen ongelmani, kun en ymmärrä miksi jokin HS keuhkoaa hänestä ja sivuuttaa samalla oikeasti merkittäviä amerikkalaisia kirjailijoita, huippuna täydellinen DFW:n elämästä, kuolemasta ja tuotannosta vaikeneminen.

  3. 3

    sanoo

    Ja suomalaiset kustantamot tekee mieli haukkua samaan syssyyn.

    Onko todella niin, että yksikään niistä ei näe tarpeelliseksi saattaa DFW:tä suomen kielelle?

  4. 4

    Golgatan Olga sanoo

    ”(…)en ymmärrä miksi jokin HS keuhkoaa hänestä ja sivuuttaa samalla oikeasti merkittäviä amerikkalaisia kirjailijoita.”

    Raadollisehko teoriani on, että arvostelijoiden/kirjallisuustoimittajien henkilökohtaiset tapaamiset kirjailijoiden kanssa vaikuttavat paljon siihen, miten ja kuinka paljon jälkimmäisistä ja heidän teoksistaan kirjoitetaan. Komeasta ja eittämättä sivistyneestä ja hyvätapaisesta Austerista tuli HS:n lemmikki ensin, sitten luontevasti hänen vaimostaan. (Kiirehdin toteamaan, että S.H. on tietenkin kirjailija omilla avuillaan.) Inhimillistä sinänsä (varmasti toimittajan rinnassa läikähtää lämpimästi, kun Auster tervehtii messuilla kuin vanhaa tuttua), mutta kirjallisuustoimittajien olisi välillä hyvä myös hakea ja esitellä meille uutta, siitä ei kai voi olla eri mieltä.

  5. 5

    sanoo

    DFW luonnehtii loistoristeilystä kertovassa esseessään Supposedly Fun Thing I´ll Never Do Again erästä laivan (muistaakseni) ylimpiin kihoihin kuuluvaa tyyppiä sietämättömän komeaksi ihmiseksi, ”kuin hyvin ruskettunut Paul Auster” tai jotakin sinne päin.

    Kiirehdin lisäämään, että tällä luonnehdinnalla hän ei mitenkään vähättele Austerin arvoa kirjailijana tai muutenkaan ihmisenä.

    Minäkin pidän eräistä Austerin kirjoista. Vaikka tämä uusin Man in the Dark tuntui vähän turhalta ekskursiolta Oraakkeliyön jälkeen, jonka tekninen toisinto se hyvin pitälle on ”romaani romaanin sisällä” -rakenteineen ynnä muine austerismeineen.

    Vaan mihinkä sitä kirjailija(kaan) nahoistaan pääsisi.

  6. 6

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Multakin lähti Siri nopeasti kiertoon. Hyvin meni kaupaksi kirpputorilla. Tätä uusinta en aio edes lukea.

  7. 8

    sanoo

    Tahtoisin tietää, mitä Austerin ja Hustvedtin brooklyniläisessä makuuhuoneessa tapahtuu. Tai oikeastaan en halua tietää.

    Kaikki mitä rakastin oli sietämättömän besserwisseristinen teos. Luulen, että siinä vahingossa kuvattiin ihmisiä, jotka eivät voi tajuta asioita, jotka tapahtuvat silmien edessä. Austerillahan on tästä kokemusta, kun esikoispoika ryhtyi huumeisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *