Aforismi ei nöyryytä

Mitä on aforistiikka?

Useimpien ihmisten mielestä jotain lujaa, lyhyttä ja lopullista. Sellaista mikä sopisi repliikiksi Likaisen Harryn suuhun.

Tämä on toki karkea yleistys. Vai onko?

Luin Turun Sanomista Lasse Raition kirjoittaman jutun aforistiikasta. Otsikko sanoo, että aforismi on ajatustiiviste. Otsikon alla on laatikko ja laatikossa teksti, joka pitäisi kai ymmärtää nokkelaksi: ”Varoitus: Aforismi voi sisältää taidetta, mikä saattaa haitata ymmärtämistä.”

Juttu kertoo lähinnä sen, että Raition mielestä Likaisen Harryn repliikit ovat kiinnostavampaa aforistiikkaa kuin Markku Envallin ja Tiina Lehikoisen epäilyttävä sanataide. Ei hän tosin mainitse Likaista Harryä, mutta asia käy selväksi muutenkin: ”Lehikoinen ja Envall tekevät aforismeillaan taidetta, joten ei ole mikään ihme, että iso osa kiteytetyistä ajatuksista kiitää meikäläiseltä yli hilseen. Hiusten latvoja hipomatta. Yritin selventää näitä mietelauseita itselleni lukemalla edellämainituista teoksista kirjoitettuja arvosteluja. Niistä ymmärsin vielä vähemmän.”

Se, että ihminen ei ymmärrä kirjallisuutta, ei ole hänelle nykymaailmassa häpeäksi. Raition kaltainen pesunkestävä journalisti osaa kääntää ymmärtämättömyytensä hyveeksi: minua ei jymäytetä hämärällä taiteellisella höpinällä, minä ajattelen omilla aivoillani enkä yritä miellyttää tärkeilevää kirjallisuusväkeä. Mikään kirjan kansien väliin painettu ei saa näitä huonon maun aristokraatteja nolostumaan.

Raition jutun luettuani rupesin muistelemaan sitä, kuinka syvää alemmuudentuntoa koen aina viedessäni auton huoltoon. Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi seistessäni rasvakouraisen autonasentajan edessä ja kuunnellessani, kuinka hän selittää minulle jotain jakopään hihnasta tai kannen tiivisteestä. Tietämättömyyteni auton moottorin osista, rakenteesta ja toimintaperiaatteista saa minut epäilemään, että olen myös laajemmassa mielessä kyvytön ja kelvoton ihminen.

Voiko kukaan kokea vastaavanlaisia nöyryytyksiä lukiessaan Mirkka Rekolan aforismeja?
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Juuri tästä syystä arvostan Matti Klingeä: hän ei esitä tyhmää, varsinkaan kun ei ole tyhmä. Monelle toki tyhmän esittäminen on luontevaa, ei sitä tarvitse edes esittää. Kaikki eivät kuitenkaan lue lastenkirjallisuutta, ”dekkareita” ja muuta roskaa, vaan ovat kiinnostuneita vaikeammista asioista. Semmoisista ”aikuisista” asioista. Kun Pynchonilta kysyttiin, miksi hän kirjoittaa ”vaikeasti” niin hän vastasi että miksei kirjoittaisi vaikeasti. Se on niin yksinkertaista.

  2. 2

    Mummo sanoo

    Minä ilmeisesti kuulun ihmisryhmään, jonka mielestä aforistiikka yleensä on lujaa, lyhyttä ja lopullista. Siksi en pidä siitä kirjallisuudenlajina, millä en tarkoita, etten voisi pitää yksittäisistä aforismeista. Rekolaa palvon, mutta silti ne teokset, jotka hänen tuotannossaan luokitellaan aforismeiksi, eivät saa minua liekkeihin. Minusta Rekolan aforismit ovat vain leikkeitä hänen lyriikastaan.

    Envallin sanataide epäilyttää minuakin. En myöskään pidä arvoituksista, tiivistemehusta, kuivahiivasta enkä viisisanaisista välihuomautuksista. Tankarunoista pidän. Haiku jo tarvitsee ympärilleen muita haikuja. Nämä ovat lopullisia totuuksia.

    Sitä minun on vaikea uskoa, että kirjallisuuden äärellä voisi kokea samanlaista nöyryytystä kuin autokorjaamossa. Jakopään hihna on kai kuitenkin jokin ihan tietty osa, eikä siitä puhuttaessa parane sanoa, että oi, se merkitsee meille kaikille ihan eri asioita. Kirjallisuudessa sanat eivät ole niin vaikeita. Toki on niitä, jotka arastelevat lähestyä sitä, koska kuvittelevat, että jokin toimintaperiaate olisi olemassa ja että sitä pitäisi noudattaa.

  3. 3

    sanoo

    ”Jakopään hihna on kai kuitenkin jokin ihan tietty osa, eikä siitä puhuttaessa parane sanoa, että oi, se merkitsee meille kaikille ihan eri asioita.”

    No, mutta toki sillä on ihan eri merkitysulottuvuus minulle ja sille rasvakouraiselle autonasentajalle. Hän tietää, mikä se on, mitä se tekee ja mitä autolle tapahtuu, jos se paukahtaa yhtäkkiä poikki. Minä taas yritän hänen niukoista urahduksista koostuvasta selostuksestaan rakentaa käsitystä tästä ihmeellisestä koneen osasta ja se kyllä saa siinä matkan varrella mitä erilaisimpia merkityksiä, varsinkin siinä vaiheessa, kun autonasentaja hiukan uhkaavaan sävyyn vihjaa, mitä kaikkea siitä voi seurata, jos jakopään hihnaa ei muisteta ajoissa uusia. Se tuntuu silloin jo lähes jumalallisen rangaistuksen välikappaleelta kaltaisilleni autonsa toimintaperiaatteiden opiskelusta laistaneille.

    Eihän toki olisi mitään syytä tuntea nöyryytystä, jos se olisi pelkkä koneen osa. Mutta ei se ole sitä sitten, kun siitä aletaan puhua ja kun siitä puhutaan lähes tyystin toisilleen vastakkaisten ihmistietoisuuksien välillä.

    Tuosta muusta: olen minäkin monesti samoilla linjoilla aforismien suhteen kuin Mummo, mutta tämän nimenomaisen Turkkarin jutun luettuani koin suurta tarvetta asettua tämän maailman markkuenvallien puolelle tämän maailman lasseraitioita vastaan.

  4. 4

    Mummo sanoo

    Hurja arvaus: Jospa se nöyryytys liittyikin enemmän siihen, että olet mies, eikä siihen, että olet vastakkainen ihmistietoisuus? Miestenhän kuuluu tietää nämä jakopään hihnat. Minä nimittäin olen sellainen ihmistietoisuus, että tuosta vaan sujuvasti kuuntelisin yhtään punastumatta rasvakouran hihnajutut, vaikken edes tiedä, onko ko. hihna auton sisä- vai ulkopuolella. Ripsiäni vaan räpsyttelisin. Ei kyllä ole autoakaan eikä ajokorttia, joten sekin saattaisi helpottaa tilannetta.

    Mutta hyi kauheaa, jos joku rouva tulee bussipysäkillä kertomaan, että Teillä on kuulkaa takinhelmasta sauma ratkennut tai päärme irronnut tai mitä niitä nyt on. Silloin juoksen nöyryytettynä ja nyyhkien kotiin ja tutkin heti sanakirjasta, mikä on päärme.

  5. 5

    sanoo

    Meillä kaikilla on toki sukupuoli ja sitä kautta omat hihna- ja päärmejuttumme myös. Nöyryytyksen kokemus on sitten se universaali juttu — kai? Ja aina se nöyryytys kumpuaa hihnoista ja päärmeistä todennäköisemmin kuin siitä että menee aforismin takia sormi suuhun — vai?

  6. 6

    Anonymous sanoo

    Kyllä sotkuinen, laverteleva, epätosi ym. aforismi voi nöyryyttää (tai ainakin suututtaa) lukijaa. En väitä, että Rekola, Envallista puhumattakaan, sellaisia kovin usein olisi kirjoittanut. Lehikoisesta olemme afo-blogissa keskustelleet paljonkin.
    Mitä jakopään hihnaan tulee;Fredrika Runeberg on sanonut viisaasti:”Ihminen, joka on saanut oppia ajattelemaan, oppii helposti myös käytännön asiat.” Katso koneeltasi ja ymmärrät hetkessä polttomoottorin perusperiaatteet ja jakopään hihnan merkityksen. Nöyryytyksen tunne korjaamolla on täysin turha. En oikein jaksa uskoakaan, että sitä todella tunnet! Kuhan sprettailet ja samalla halveksit mörisevää monttööriä.
    Kevätterveisin pekka s-to.

  7. 7

    sanoo

    Ei, en halveksi lainkaan monttööriä. Tunnen ihan aidosti alemmuutta sellaisten ihmisten edessä, jotka osaavat korjata moottoreita, laitteita ja koneita. Heille kuuluisi maksaa paljon isompaa liksaa kuin minun kaltaisilleni tyypeille, jotka kulkevat läpi elämänsä kirjoittamalla kaikkea yhdentekevää.

    Polttomoottorin toimintaperiaatteiden opiskelu varmasti olisi mutkatonta, mutta ei se itse ongelmaa poistaisi. Jakopään hihnaa käytin vain esimerkkinä. Kun sen merkityksen sisäistän, tulee aina uusia koneita ja koneen osia ja huomaan taas itseni tumpeloksi.

  8. 8

    Anonymous sanoo

    Oletko ihan varma, että todella tienaat enemmän, kuin ko. monttööri? Ihan kaikkea ei milloinkaan voi osata! Yhtä ja toista kyllä. Aloita jakopään hihnasta. Ja miksi tuntea itsensä tumpeloksi? Iloitse siitä, että meitä on moneksi. Sanoilla ajattelua minä kuitenkin pidän inhimillisesti tärkeimpänä laji-ominaisuutenamme ja senhän Sinä jo osaat!
    pekka s-to.

  9. 9

    sanoo

    Liekö vain minun ongelmani vai ihmisten ongelma laajemmin tämä, että on helppo väheksyä sitä, mitä itse osaa ja kadehtia sitä, mitä ei itse osaa mutta toiset osaavat.

  10. 10

    Vilja-Tuulia sanoo

    En ole lukenut ko. Turun Sanomien juttua, mutta aforismeilta odotetaan usein välitöntä lähestyttävyyttä toisin kuin monelta muulta kirjallisuuden lajilta. Kas kun ovat niin lyhyitäkin, jämptejä (ainakin ne wanhat kunnon aforismit). Toivotaan täsmäviisauksia ja välitöntä samaistumista tarjoavia parosmaisia ”kyllä kansa tietää”-vastauksia. Tälle on ollut kirjallisuushistoriallamme vankka tuki… Lajin reunaehtoja murrettakoot nyt ja tulevaisuudessa…

  11. 11

    sanoo

    Juu, olet oikeassa, Vilja-Tuulia.

    Monesti aforismilla nähdään vain välinearvo: se on jokin naseva elämänviisaus, joka soveltuu vaikkapa kevään ylioppilaan tai tuoreen hääparin onnittelukorttiin opiksi ja ojennukseksi.

    Ja jos aforismi ei alistu instant-elämänviisaudeksi, se leimataan hämäräksi sanataiteeksi.

  12. 12

    sanoo

    Oiva kirjoitus. Aforismin ymmärtäminen teepussien mietelauseiksi on turhan yleistä.

    ”Aforistista” kuulee tosin myös käytettävän hyvin kriittisesti, esimerkiksi runosta, joka puhujan mielestä ei ole tarpeeksi monimerkityksinen ollakseen ”oikeaa” runoutta.

    P.S. Miksi viittaat Likaiseen Harryyn, yhteen elokuvataiteen aliarvostetuista mestariteoksista? Siinähän on mitä monisyisintä ja hienostuneinta aforistiikkaa…

    The killer: Freeze cop. Now, left hand, pull out your gun.

    [Harry pulls out his .44 Magnum]

    The Killer: My, that’s a big one.

  13. 13

    sanoo

    ”P.S. Miksi viittaat Likaiseen Harryyn, yhteen elokuvataiteen aliarvostetuista mestariteoksista? Siinähän on mitä monisyisintä ja hienostuneinta aforistiikkaa…”

    Likainen Harry nyt oli lähinnä nimilappu. Esimerkki hahmosta, joka pudottelee karuja onelinereita. Niiden lumo ja teho on muussa kuin siinä, että ne painettaisiin kirjaan aforismeiksi.

    Minäkin olen suuri Likaisen Harryn ystävä. Ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa niistä leffoista.

  14. 14

    Anonymous sanoo

    Aika usein aforismissa ei nöyryytä se mitä ei ymmärretä vaan se mitä ymmärretään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *