60 vuotta myöhemmin

Lokakuussa 1946 Albert Camus debatoi Sartren, Malraux´n ja muutaman muun aikalaisensa kanssa korkealentoisista aiheista.

Hän heitti keskustelukumppaneilleen haasteen kysymällä, eivätkö he, filosofit ole omalta osaltaan syypäitä arvojen kuolemaan. Entäpä jos he, nietzscheläisyyden ja nihilismin elähdyttämät filosofit, tunnustaisivat olleensa väärässä ja myöntäisivät että on olemassa moraalisia arvoja, joita täytyy vahvistaa ja kirkastaa.

“Olisiko tässä uudenlaisen toivon alku?” Camus kysyi. Yli 60 vuotta sitten.

Kommentit (13)
  1. Tämä on mielenkiintoinen ajatus.

    Siis että eksistentialistinen kirjailija voisi tuolta kaukaa haudan takaa vastata meille tänään. Kirjat kyllä ovat paras tapa ajatella. Aivan kuten sanoit esseistä tuolla alempana.

    En ole kovin varma siitä mitä eksistentialismi tarkoittaa ja mitä sillä on ajateltu tarkoitettavan niihin aikoihin kun Camus ja Sartre olivat ystäviä.

    Sivullinen tuntuu tuttavapiirin koulujakäyvän nuorison joukossa olevan tuttu kirja, samoin Rutto.

    Voi kyllä olla että sitä sitten luetetaan koulussa.

  2. Susanna Iivonen-Pekesen
    9.11.2007, 19:34

    Ihan hyvä miettiä näitä. Olisko John Rawls mitään? Kuka mitäkin kuningasta tai kuningatarta kumartaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *