4-1 till Finland

Tämän kehtaan jopa tunnustaa:

Eräs juhannukseni kohokohdista oli se, kun Yle Extra näytti muistopaloja vanhoista jääkiekon MM-kisapeleistä, joissa Ruotsi sai turpaansa milloin keneltäkin, milloin missäkin.

Yhden pelin noista katsoin, Suomen ja Ruotsin väännön vuoden 1987 Wienin kisoista, jotka jäivät historiaan Tapaus Sikoran vuoksi.

Muistan elävästi, kuinka nuorena jannuna tuuletin leijonien 4-1 -voittoa. Ja koskapa asuin silloin vanhassa länsirannikon kotikaupungissani Kokkolassa, saatoin aina Suomen maalien jälkeen kääntää länsinaapurin kanavalle ja hehkutella svenssonien pettymyksellä.

Olisipa ollut hieno kuulla taas 20 vuoden jälkeen Ruotsin Tv:n selostajan alistunut, mutta samalla silti riikinruotsalaisen peruspirteyden säilyttävä understatement Teppo Nummisen upotettua pelin viimeisen maalin Pekka Lindmarkin selän taakse: “Joo-o… det är mål… fyra ett… till Finland.”

Mutta vaikka en kuullut, saatoin kuvitella kuulevani, ja sehän on melkein sama asia.

Suomen pelit selosti tuohon aikaan Antero Karapalo. Täytyy sanoa, että mieluummin kuuntelisin edelleen häntä sen sijaan että päästän tämän toisen Anteron – Suomen suosituimman viiksimiehen – olohuoneeseeni möykkäämään ja laukomaan puujalkavitsejään.

Muutenkin vaihtaisin nykypäivän televisio-ohjelmat koska tahansa 80-luvun televisio-ohjelmiin, 70-luvusta nyt puhumattakaan.

P.S.

Sain Kunnian miehen vihdoin käsistäni, kunnialla tai ei, mutta kumminkin. Nyt olen lähdössä Barcelonaan lepuuttamaan kevään kovien koitosten koettelemia hermojani. Eli blogaaminen jää pariksi viikoksi.

Kommentit (4)
  1. Mukavaa matkaa! Jään odottamaan kirjaasi kiinnostuneena.

    Mutta että vaihtaisit nykyajan TV-ohjelmat 70- ja 80-luvun TV-ohjelmiin? Siis ihan kaikkiko?

  2. Tommi Melender
    27.6.2007, 22:29

    Tuima, mitäpä olisi elämä ilman herkullisia kärjistyksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *