Poliitikon tavallinen on tavallisen erikoinen

Liikenneministeri Anne Berner sanoi tällä viikolla ajankohtaisohjelmassa, että hän ei ole tullut linjoja pitkin toimitukseen eikä painostanut median uutisjutuissa. Hän on vain yrittänyt tuoda näkökulmansa esille niitä tehdessä, mikä hänestä on ihan normaalia.

Twiittivirta ei ehnyt paljoa nytkähtää, kun ensimmäiset toimittajat jo kumosivat ministerin väitteen.

Saattaa olla, että sama ajatus oikeudesta uutisen sisällöstä päättämiseen oli myös pääministeri Sipilällä, kun hän lähetti sähköpostejaan YLE toimitukseen. Ehkä se tuntui hänestäkin ihan normaalilta, että toimittajalle annetaan kirjoitusohjeet uutisjuttuun.

Asia saattaa olla juuri noin siitä syystä, että monet johtajat jotka ovat tottuneet siihen, että he saavat ilmaista mediajulkisuutta haastattelujen muodossa. Niiden yhtydessä nimittäin on usein mahdollisuus vaikuttaakin siihen, mitä kirjoitetaan.

Mutta ne jutut eivät ole uutisjuttuja

Monella vaikuttajalla saattaa mennä sekaisin se, mikä on uutisen ja imagojutun ero. Uutinen on median rehellisyyteen pyrkivä näkökulma johonkin yhteiskunnalliseen asiaan. Se ei ole mainos tai henkilöbrändin kohotus. Toisin kuin yhteistyössä tehdyssä henkilökuvassa, uutisessa ei peitellä ikäviäkään asioita vain siksi, että se ei satu sopimaan imagoon.

Poliitikoilla, yritysjohtajilla ja muilla julkisuudesta nauttivilla on usein kaksijakoinen suhde mediaan. Varsin moni koukuttuu julkisuuden tuomaan nosteeseen ja aseman tuomiin etuihin, mutta ei hyväksy sen kääntöpuolta, eli median halua ja usein tarvettakin penkoa myös asioiden taustoja. Se on hinta, mikä julkisuudesta on oltava valmis maksamaan.

Suomessa median toiminta on lopulta melko kilttiä. Siksi tuntuu suorastaan naurettavalta se, kuinka paljon jotkut näkevät vaivaa epämiellyttävien faktojen korjaamiseen.

Liika yrittäminen johtaa ennen pitkää taroitustaan huonompaan lopputulokseen.

 

 

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *