Ylen esittämä kännykkäsäteilydokumentti sotkee faktaa ja fiktiota

Yleltä tuli eilen kännykkäsäteilydokumentti (löytyy Areenasta helmikuun ajan – ks. myös saate), jossa oli asiaakin, mutta siinä sorruttiin todella ikävään virheeseen josta olen kirjoittanut useamman kerran aiemminkin: tieteellinen näkemys ja höpönäkemys esitetään jotenkin kilpailevina samanarvoisina teorioina. Olen kirjoittanut tästä median tasapuolisuusharhasta aiemminkin.

Jo dokumentin otsikoinnissa mennään metsään: Matkapuhelimien salatut vaarat, joka vihjaa, että matkapuhelimissa olisi jotain osoitettuja vaaroja joita joku salailee.

Intro-osuudessa suomenkielinen toimittaja sanoo: törmäyskurssilla ovat uuden teknologian arvostelijat ja puolestapuhujat. Ei pidä paikkaansa. Alussa olevat lyhyet klipit haastatteluista ruokkivat foliohattuilua: puhutaan ”tutkijoiden välisestä uskonriidasta” ja ”harvat tutkijat ovat itsenäisiä”. ”Kyseessä on laaja väestökokeilu”, sanoo tutkijan näköinen ukkeli.

Intron jälkeen ruutuun marssitetaan saksalainen huru-ukko säteilymittareineen. Dieter Kugler on geobiologian konsultti ja ”mitannut säteilyä tuhansissa kodeissa”.

Tämän jälkeen esitellään yliopistoprofessoria, joka on tutkinut kännykkäsäteilyn vaikutusta uneen. Lopputulos: ei haittavaikutuksia, jotain pieniä ei-haitallisia vaikutuksia kylläkin. ”Tutkijat eivät havainneet yhdessäkään tutkimuksessa että säteilyllä olisi ollut haittavaikutuksia.”

Seuraavaksi haastatellaan Baldia ja Coureauta, jotka ovat erään gliooma- ja meningeoomatutkimuksen takana. Tutkimuksessa ei havaittu korrelaatiota kohonneen kasvainriskin ja normaalin kännykänkäytön kanssa, mutta erittäin runsas kännykänkäyttö kohotti riskiä. Yli 900 tuntia kännykkään puhuneilla riski sairastua glioomaan oli kolminkertaistunut. Matkapuhelinta yli 15 tuntia kuukaudessa käyttäneillä riski oli nelinkertainen. Dokumentissa jätetään mainitsematta, että siitä, että runsas kännykänkäyttö aiheuttaa kasvainriskiä, on vielä pitkä matka sen osoittamiseen, että kasvain johtuu nimen omaan kännykkäsäteilystä.

Se kyllä mainitaan, että ”nämä ranskalaistutkijat ovat varmoja siitä, ettei matkapuhelinta kohtuullisesti käyttäneillä  ole kohonnutta kasvainriskiä.” Mielenkiintoinen havainto on myös, että kasvaimen sijainnilla ja sillä, kummalla korvalla kännykkää pidettiin, oli havaittu yhteys. Tilastollisesta merkittävyydestä tai sen vahvuudesta ei tosin mainittu.

Sitten siirrytään Ruotsiin. Ruutuun marssitetaan prof. Lennart Hardell, joka on myös tutkinut aivokasvainriskiä pitkään kännyköitä käyttäneillä. Sitä ei mainita, että hänen tutkimuksiaan on kyseenalaistettu metodologisten virheiden perusteella.

Sitten on skeptikon vuoro. Professori Alexander Lerchl kumoaa Hardellin tutkimustulokset. Dokumentin alun ”uskonriita”-sitaatti oli muuten tästä kohdasta (12:50). Lerchl kiteyttää osuvasti kännykkäsäteilyn vaarallisuuteen uskovien toiminnan:

Osa uskoo päinvastoin ja tekee kaikkensa todistaakseen sen. Silloin perustelut saattavat muuttua varsin tunnepitoisiksi.

Lerchl tylyttää epidemiologisia tutkimuksia, koska ne perustuvat kyselytutkimuksiin. Hardellin tutkimustulokset hän lyttää sillä, että jos ne pitäisivät paikkansa, aivokasvainten määrän pitäisi lisääntyä rajusti – ja näin ei tapahdu. Hän ihmettelee myös kyselyjen suuria vastausprosentteja.

Sitten toimittaja jatkaa: ”Väittelyssä on kaksi osapuolta. Ne joiden mielestä uusi teknologia on vaaratonta ja ne joiden mielestä kyseessä on pahaa-aavistamattomien ihmisten koelaboratorio.”

Olen vahvasti eri mieltä. Väittelyssä on kaksi osapuolta, mutta ensimmäinen ei väitä uutta teknologiaa vaarattomaksi vaan kaipaisi edes jotain todisteita sen väitetystä vaarallisuudesta. Niitä kun vain ei tunnu löytyvän vaikka on tutkittu ja tutkittu.

Ja sitten… esiin marssitetaan tämän jälkimmäisen näkökulman edustaja: Olle Johansson Ruotsista. Hän latoo pöytään riskejä sähkömagneettisen säteilyn vaikutuksista kasveihin ja ties mihin. Dokumentissa ei kerrota, että Johansson on saanut ruotsalaisen skeptikkoyhdistyksen Vuoden harhauttaja -palkinnon vuonna 2004, mistäpä muustakaan kuin sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksiin liittyvän huuhaan levittämisestä.

[Olle Johansson muuten löytyy jo vuodelta 1990 kotoisin olevasta sähköallergiadokumentista (tällä sivulla alimmainen video). Ihan katsomisen arvoinen – vuonna 1990 kännyköitä oli lähinnä yritysjohtajilla ja jupeilla, joten sähköallergiaa saatiin atk-laitteista, sähköhammasharjasta ja kopiokoneista.]

Sitten puhutaankin taas matkapuhelimen toimintaperiaatteesta sekä siitä, että matkapuhelimet pyritään suunnittelemaan niin, että päähän tulee mahdollisimman vähän säteilyä – sehän on hukkaan heitettyä energiaa. Ideaalitapauksessa kännykkä ei säteile päähän juuri ollenkaan. Myös SAR-arvo mainitaan.

Sitten haastatellaan Saksan säteilyturvakeskuksen asiantuntijaa, joka kertoo raja-arvoista ja siitä, että jos haluaa vähentää päähän kohdistuvaa säteilyä, voi puhelinta pitää hieman etäämmällä päästä. Hän myös kertoo, että säteilyä pelätään koska sitä ei voi nähdä eikä tuntea, mutta sitä voidaan mitata. Myös varovaisuusperiaate mainitaan.

Loppudokumentissa ei ole mitään raflaavaa: ”Ongelmana on, että tutkijat eivät pysty näyttämään toteen jotain mikä ei ole olemassa.” (26:50) Kerrotaan rotta- ja hiirikokeista, joissa havaittiin, että suhteellisen voimakkaallakaan kentällä ei ole vaikutusta rottiin, eikä neljän sukupolven aikana hiiriinkään.

Sitten esitellään taas ”toista näkökulmaa”, näennäisen tasapuolisuuden vuoksi. Puhutaan röntgensäteilyn huolettomasta käytöstä ja asbestikin mainitaan. Ja Dieter Kugler, joka ”tietää hyvin miten paljon hänen asiakkaansa kärsivät säteilystä”.

Seuraavaksi haastatellaan Saksan säteilyturvakeskuksen edustajaa (31:00):

On yksittäisiä tutkijoita, joilla on yksittäiset mielipiteet.

Hän korostaa, että juuri tämän takia on olennaista seurata asiantuntijoiden yhdessä tekemiä arvioita tutkimustuloksista eikä tuijottaa jotain yksittäistä tutkimustulosta. Ja sitten äänessä on taas huru-ukko mikrowatteineen ja mittareineen.

Ja sitten on taas unitutkimusprofessori ja uusi mielenkiintoinen tutkimus: tutkijat sijoittivat väliaikaisia mastoja muutamaan saksalaiskylään, jotka olivat matkapuhelinverkon kuuluvuusalueen ulkopuolella. Mastot olivat osan ajasta päällä ja osan pois päältä. Päällä- tai poissaololla ei ollut vaikutusta ihmisten uneen. Sen lisäksi havaittiin, että ne henkilöt, joiden mielestä mastolla voisi olla vaikutusta terveyteen, nukkuivat huonommin, vaikka tukiasema ei ollut edes toiminnassa. Toisin sanoen tietoisuus tukiaseman olemassaolosta johti huonompaan uneen.

Voisiko sähköherkkyyden sijaan sopivampi termi ko. oireistolle ollakin sähköfobia?

Kohdassa 37:15 repesin spontaanisti kun huru-ukko rupesi levittelemään säteilysuojakangasta rahastettavan ihmisparan ikkunan eteen mittailtuaan ensin säteilyä. Hetkenpäästä mainitaan ”kokonaisvaltainen ajattelu lääketieteessä” ja ”sähkösaaste”.

Ja aina vaan paranee. Seuraavaksi ääneen pääsee Dominique Belpomme ja – sähköyliherkkyys mainittu! Belpommen taustaa ei taaskaan valoteta yhtään. Ehkä pitäisi, niin surullisia ihmiskohtaloita – kuten hänen jälkeensä esitelty sähköherkkä – tulisi paljon vähemmän. Miesparka oli joutunut jättämään työnsä, perheensä ja talonsa ja muuttamaan kännykkäverkon ulottumattomiin. Ja huuhaako muka harmitonta? Lääketieteeseen perustuvalla hoidolla hänkin voisi olla iloinen ja työkykyinen perheenisä.

Kuten Lerchl asian ilmaisee:

sahkoallergia

Dokumentti päättyy Olle Johanssonin marttyyrinvuodatukseen potkuistaan.

Mikä meni pieleen? Ensinnäkin, dokumentissa päästetään ääneen ilmeisesti tasapuolisuuden nimissä tieteellisten asiantuntijoiden lisäksi kaiken maailman nojatuolispesialisteja. Tätä kutsutaan median tasapuolisuusharhaksi. Dokumenttiin oli löydetty kaikki maailmansarjan säteilyhuruilijat, ainoastaan Devra Davis ja Magda Havas loistivat poissaolollaan.

Toiseksi, dokumenttiin olisi voinut käyttää jotain suomenkielistä asiantuntijakommentaattoria. Edes lyhyesti. Edes lopuksi.

Kolmanneksi, haastateltujen ”asiantuntijoiden” taustat olisi hyvä tuoda esiin. Esimerkiksi miksi Olle sai potkut, työnantajan näkemys voisi kiinnostaa. Käyttikö hän kenties tutkijan titteliään höpönlevitykseen?

Neljänneksi, jutussa oli hienot animaatiot joilla näytettiin miten kännykkä toimii. Dokumenttiin olisi voinut vielä ottaa mukaan fyysikon, joka selittää, mitä kännykkäsäteily on ja miksi höpinä kymmenistä tuhansista mikrowateista on sumutusta. Jutussa mainittiin, että ”kännykkäsäteilyä on tutkittu 1990-luvun puolesta välistä lähtien” ja muutenkin annettiin kuva, että kyseessä on uudehko juttu jota on tutkittu vähän ja jota pitää tutkia lisää. No, harvoin lisätutkimisesta haittaa on, mutta mikroaaltojen (joihin kännykkäsäteilykin kuuluu) terveysvaikutuksia on tutkittu 1950-luvulta lähtien. Se, että tutkimuksiin ei meinaa löytyä lisärahoitusta, johtuu siitä, että moneen kertaan tutkitun asian kaluamiseen ei ole järkevää syytää pohjattomasti rahaa. Se ei johdu mobiiliteollisuuden salaliitosta.

Yhden toivonpilkahduksen dokumentti antaa. Kaikki vaihtoehtoväen edustajat olivat melko ikääntyneitä. Toivoa sopii, että sähköhörhöily häviää tai ainakin vähenee luonnollisen poistuman kautta, kuten kreationismi ja muu vastaava hihhulointi.

Kommentit
  1. 1

    Riku sanoo

    ”Toivoa sopii, että sähköhörhöily häviää tai ainakin vähenee luonnollisen poistuman kautta, kuten kreationismi ja muu vastaava hihhulointi.”

    Huonolta näyttää, sillä eräs tuttavani on mennyt syytämään jo satasia Rayguard-firman Human Firewall-rihkamaan. 3kpl melkein 130€ maksavaa muovista kaulakorua jotka firman väitteiden ja ah, niin upeiden videoiden siivittäminä mukaan suojaavat jopa metrin alueelta. Ensiksi laitoin merkille että näissä koruissa ei ole edes ruuveja, sisällä on kuulemma kaksi jousta (jonka funktioihin en saanut edes pientä selitystä) ja jonkinlainen keskus, mikä sisältää hienon kuuloisia mineraaleja jotka ”harmonisoivat” kehosi kun säteily ”elektromagneettinen säteily” osuu sinne. Ja sitten vielä kännykkään asennettava saman firman tarra, joka on ihan… puhdas tarra.

    http://www.humanfirewall.com/

    Siitä nauttimaan päivän annos huuhaata, mikäli ei vielä ole tuttu. Näillä kun on ihan videoita (!) sivuillaan, niin ei ole mitään syytä kuulemma epäillä asian aitoutta.

  2. 2

    Olli sanoo

    Yllätyin hieman tämän kirjoituksen näkökulmasta tuohon dokumenttiin. Tai että siihen olisi kaivattu vielä suorasanaisempaa taustoitusta esitellyistä henkilöistä ja heidän väittämistään.

    Katsoin nimittäin dokumenttia vähän sivusilmällä, muun puuhastelun ohessa (tiedän, paha tapa), ja minulle jäi siitä toisenlainen kuva. Tuntui, että dokumentin tekijä halusi nimenomaan esittää tuon ”toisen näkökulman” huuhaana ja epäuskottavana.

    Vastakkain aseteltu huolellinen tutkimusdata ja toisaalta epäilystä heikoin väittämin nostattava Olle J ym. sai tuon vastapuolen näyttämään todella pahalta. Narraation keinoin vastapuolen väittämät julistettiin—usein jo ennen niiden esittämistä—naurettaviksi.

    On totta että tuota ei kuitenkaan mainittu suorasanaisesti. Voi olla, että minulta jäi näkemättä jokin puheenvuoro, joka olisi muuttanut dokumentista saatavaa mielikuvaa. Ja joka tapauksessa on kai mahdollista, että medianlukutaidoton ei ymmärrä dokumentista, mitä dokumentaristi haluaa sanoa, ilman, että se väännetään rautalangasta.

  3. 3

    Örkki sanoo

    Täytyy taas kommentoida, kun minä satun olemaan niin wanha, että muistan miten kaikki sai alkunsa. 80-luvulla Ruotsissa huolestuttiin senaikaisista kuvaputkinäytöistä mahdollisesti lähtevästä röntgensäteilystä. Sitähän voisi ihan oikeasti syntyä, koska näytölle ammutaan elektroneja. Kun röntgensäteilyn suora mittaaminen olisi niin helppoa, että siitä ei kunnon tutkimusta saisi aikaan, tehtiin iso tutkimus näyttöpäätetyötä tekevistä raskaana olevista naisista. Tutkimuksen aikana levisi huhu, että 50% näyttöpäätetyötä tekevien naisten raskauksista päättyi keskenmenoon. Tämä ole sikäli tolkutonta, että tuollainen nousu huomattaisiin ihan ilman tutkimuksiakin. Huhu korjautuikin sitten pian järkevämpään muotoon, että keskenmenot lisääntyivät näyttöpäätetyössä 50%. Kun tulokset sitten lopulta julkistettiin, kävi ilmi, että mitään ei ollut havaittu, mutta huhut jäivät. Sittemmin näyttöpäätesäteilyn pelko vaihtui kännykkäsäteilyn peloksi, vaikka kännykästä ei edes periaatteessa voi lähteä säteilyä jonka energia riittäisi kemiallisen sidoksen rikkomiseen.

  4. 4

    Juhani Knuuti sanoo

    Valetasapuolisuus on tämän päivän asiaohjelmien suurin ratkaisematon ongelma.

    Samasta asiasta kirjoittaessani (linkki kirjoitukseen lopussa), sain eräältä toimittajalta seuraavan viestin:
    ”Toimittaja ei nimittäin keskusteluohjelmassa hae totuutta. Journalismi hylkäsi objektiivisuuden vaatimuksen jo 1990-luvulla. Kun tiedeohjelmassa esitetään rinnakkain asiantuntija ja maallikko, tarkoitus on näyttää sitä, miltä se näyttääkin: Näin sanoo asiantuntija, koska hän katsoo tietävänsä asian. Näin taas sanoo maallikko, asiantuntijan puheista huolimatta, omista lähtökohdistaan. Totuus ei löydy jostain puolestavälistä, koska sitä ei edes etsitä. Tieteentekijät hakevat totuutta, mutta me journalistit näytämme, miltä se hakeminen näyttää, ja yritämme ymmärtää, miksi tieteentekijä hakee totuutta juuri tuosta suunnasta. Jos maallikolla on väärät mielipiteet, se tuskin on journalismin ongelma. Tieteen ongelma se sen sijaan saattaa hyvinkin olla.”

    Jos tämä käsitys (joka itse asiassa on JSN:n oheiden vastainen) on toimittajien valtaosan ymmärrys asiasta, ei tilanne ole helposti korjattavissa.

    http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/valetasapuolisuus-ja-valekompromissi/

    • 4.1

      Mikko Pulliainen sanoo

      Näin tiedettä ja teknologiaa jo ihan omaksi huviksenikin seuraavana toimittajana en kyllä allekirjoita tuota väitettä. Kyllä tavoitteena on edelleen kertoa asioita, jotka pitävät paikkansa.

      Tämä ylevä periaate ei tietysti aina toteudu. Siihen on nähdäkseni aika monta syytä, mutta olisihan se kammottavaa, jos lähtökohtaisesti journalismissa päästettäisiin kuka tahansa minne tahansa puhumaan mitä tahansa.

  5. 5

    Lari Jauhiainen sanoo

    Kaikesta huolimatta on perusteetonta ja ylimielistä olettaa että meidän jokaisen hermosto ja tuntoaisti ja mielen ja kehon suhde olisi samanlainen.Siksipä väitän että voimakkaita magneetti ja sähkökenttiä voi aistia ja väitän myös että niistä voi koitua herkille ihmisille ihan oikeasti ongelmia.Tämänkin voi tietysti kuitata mielenterveysongelmilla, mutta palaan taas tähän lähtökohtaan että me emme ole samanlaisia siitä huolimatta että kaikki olemme ihmisiä.

    • 5.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Mielenkiintoinen väite! Todistapa se! Tai no, riittävän voimakkaan kentän aistii, siitä olen samaa mieltä. Matkapuhelimen tuottama kenttä ei ole sellainen.

  6. 6

    Jukka sanoo

    Tähän liittyen voi myös todeta noista aivosyövistä, että ne ovat erittäin harvinaisia yleensäkin. Jos oletetaan (hihasta mutta esimerkin vuoksi) että tuo todennäköisyys on vaikkapa 1 per 100 000 elinvuotta, niin todennäköisyyden lisääntyminen kolminkertaiseksi olisi kuitenkin vain 3 per 100 000 elovuotta. Merkittävä lisäyskö? Ei oikeastaan, jos katsotaan muita ihmiselon riskejä: muut syövät, auto-onnettomuudet, sydän- ja verisuonitaudit ym. Ennenkuin kenenkään kannattaa huolestua tai tehdä mitään radikaalia matkapuhelinkäytölleen voisi vaikka lopettaa tupakoinnin, alkoholin käytön, autoilun, suolan syönnin jne… Nämä muut riskit ovat useita kertaluokkia suuremmat, joten (mahdolliset, toistaiseksi todistamattomat) matkapuhelinriskit jäävät näiden varjoon selvästi.

  7. 7

    Jukka sanoo

    Vielä kiitos Vesalle tästä bloggauksesta. Tämä kirjoitus sisältää juuri niitä näkökulmia, joita itsellekin tuli mieleen. Tuo 20000 mikrowattia itseäkin nauratti. Sen lisäksi, ettei kentänvoimakkuutta kylläkään mitata tehoina. (Tai ilman, että referenssivastaanotin määritellään) Mutta se on pientä kaiken muun hassuttelun rinnalla.
    Varmaan tuo mikrowatti on tehokas pelotteluyksikkö. Siinähän on tuo kammottava etuliite ”mikro” , jonka voi yhdistää vaikka mikroaaltouuniin, mikroaaltoihin jne.

    • 8.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Onko samalla logiikalla vaikkapa lasten raiskaaminen tai vanhusten hakkaaminen ok kun niitäkin vastustetaan kärkkäästi?

      • 8.1.1

        Jukkis sanoo

        Ööh, Vesa? Eihän Johannes väittänyt että se on ok. Vaan että sitä tapahtuu, ihan kuten raiskauksia tapahtuu, vaikka niitä vastustetaan. Eli säteilystä aiheutuu jotain haittaa, kun sitä niin kovin todistellaan että näin ei olisi. Ja mitä sanoikaan Nokian pomo joskus, että kännykän säteilyasiat ovat vaiettuja salaisuuksia. Ja kuten Lari sanoi, kaikki ovat erilaisia ja havaitsevat maailmaa eri tavalla.

        Ja ehkä on turha kieltää jotain, vain siksi että sitä ei ole todistettu. Väitätkö uskovaiselle, että Jumalaa ei ole, koska et itse ole aistinut häntä? Tai että voiko jokin mielestäsi olla olemassa, vaikka et itse uskoisi siihen? Milloin todisteeksi riittää ihmisen kokemus asiasta ja milloin tarvitaan lukuja? Miksi oikeudessa riittää ihmisen todistus muistiin luottamalla ja miksi tieteessä pitää olla todistettua faktaa?

        • 8.1.1.1

          Timo Voipio sanoo

          Se, että ihminen kuvittelee pystyvänsä aistimaan sähkömagneettisen kentän on täysin eri asia kuin se, että ihminen aistisi sen. Toistaiseksi ei taida olla ainakaan millään tasolla luotettavia tutkimuksia julkaistuna, missä lopputuloksena olisi ollut, että ihminen pystyisi havaitsemaan tulleensa altistetuksi tietyn taajuiselle sähkö- tai magnettikentälle.

          Tuomarit olisivat varmasti riemuissaan, jos oikeussalissa olisi aina todisteena käytettävissä tieteelliset kriteerit täyttävää todistusaineistoa eikä tarvitsisi luottaa henkilötodisteluun.

  8. 9

    Epäloogista sanoo

    Ystävättäreni on mielestään ”kännykkäallerginen” ja saa säteilyoireita myös käyttäessään tietokonetta. Uskoo tietenkin homeopatiaan yms. Minun luonani käydessään totesi kerran, että ”Täällä on kyllä hyvät energiat”. Eipä tajunnut, että minulla on langaton verkko täällä kotona, mutta kun modeemi on piilossa eteisen kaapissa.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *