Vakavasti sairas tarvitsee hoitoa, ei lässytystä ”positiivisesta asenteesta”

Bongasin Skepsiksen fb-ryhmästä keskustelun Hunks-Janin päätöksestä suostua leikkaushoitoon, kun syöpä ei parantunutkaan huuhaakonsteilla.

Joissain kommenteissa on aistittavissa vahingoniloa, mutta itseäni tapaus lähinnä itkettää (siis konkreettisesti – kyynelkin tuli, uskokaa tai älkää). Huuhaaseen voi sortua uskomaan kuka tahansa eikä se tee kenestäkään huonoa ihmistä. Itsekin uskoin nolosti puhuvaan käärmeeseen. Tämä huuhaauskomus ei vienyt (onneksi) fyysistä terveyttäni.

Toivon että leikkaus onnistuu ja Jani paranee mahdollisimman vähillä vaurioilla.

Skepsiksen keskustelusta kuitenkin on pakko nostaa esille yksi juttu, nimittäin asenteen vaikutus paranemiseen. Kommentti:

Miten ja missä tuota on tutkittu, ettei hyvä olo ja tunne hallinnasta edesauta paranemista? Tuntuu uskomattomalta väitteeltä, suoraan sanoen.

Kiva fiilis voi helpottaa sairaan ja omaisten oloa, mutta fyysisen sairauden paranemista se ei tutkimustiedon mukaan edistä. Kirjassa 50 Great Myths of Popular Psychology on kokonainen luku tästä aiheesta lähteineen. Ei auta ei.

Syöpäsairas tarvitsee laadukasta lääketieteellistä hoitoa, ei lässytystä ”tsemppaamisesta” tai ”taistelemisesta”.

Kokonaan toinen juttu on, että sairaala on hemmetin tylsä paikka olla, joten käykää katsomassa sairaalassa olevia kavereitanne, viekää kivoja tuliaisia jos mahdollista ja viettäkää aikaa heidän kanssaan.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Lueskelin joskus suomalaisia syöpäfoorumeita ja jopa siellä, kaikista maailman paikoista, näkyi asennetta, että ”sinä [tai tyyppi X] varmaan paranet syövästä kun asenne on niin kohdallaan”. Ei, ei se sillä asenteella parane.

    Se sen sijaan on ihan totta, että läheisten tuella on iso vaikutus siihen, miten positiivinen ja ”hyvällä asenteella” jaksaa olla. Mikä vaikuttaa fiilikseen ja elämänlaatuun, vaikka ei siihen itse sairauteen vaikuttaisikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *