Uusi harha: tasa-arvoharha

Olen jo useampaan otteeseen ihmetellyt, miksi tasa-arvo ja tasapuolisuus ymmärretään usein väärin: esimerkiksi taas kerran ruikutetaan siitä, että Yle ei uutisoi tasapuolisesti tasa-arvoisen avioliittolain vastaista kansalaisaloitetta. Itse olen sitä mieltä, että ei sen pidäkään.

Mistä tällaiset vaatimukset sitten kumpuavat ja mikä tämän järkeilyn taustalla on?

Facebookissa vinkattiin tutkimusartikkelista, joka näyttää tuovan selkoa tähän ihmettelyyni.

Tasa-arvon pitäisi tarkoittaa sitä, että ketään ei syrjitä. Esimerkiksi kahdelle yhtä pätevälle ja ahkeralle insinöörille pitäisi maksaa samaa palkkaa, vaikka he olisivat vaikkapa eri sukupuolta. Saman pitäisi päteä päätöksentekoon: kun ryhmässä tehdään päätöksiä, kenenkään mielipidettä ei pitäisi sivuuttaa vain sen takia että henkilö on nuori tai nainen (tai molempia) – silti tätä tapahtuu.

Mutta: tasa-arvo ei tarkoita sitä, etteikö relevantteja henkilöominaisuuksia saisi painottaa. Kun tehdään päätöksiä vaikkapa talouspolitiikassa, kansantaloustieteen professorin mielipiteellä pitäisi olla enemmän painoarvoa kuin parturi-kampaajan mielipiteellä.

Tuoreehkon tiedeartikkelin (jota Washington Post purkaa kivasti kansantajuisemmaksi) mukaan ihmiset kuitenkin ulottavat tasa-arvon myös tuon pätevyysaspektin ulkopuolelle:

When making decisions together, we tend to give everyone an equal chance to voice their opinion. To make the best decisions, however, each opinion must be scaled according to its reliability. Using behavioral experiments and computational modelling, we tested (in Denmark, Iran, and China) the extent to which people follow this latter, normative strategy. We found that people show a strong equality bias: they weight each other’s opinion equally regardless of differences in their reliability, even when this strategy was at odds with explicit feedback or monetary incentives.

Ihmisillä näyttää siis olevan luontainen taipumus kohdella kaikkien mielipiteitä samanarvoisina. Ilmiö toistuu eri kulttuureissa – tai siis ainakin Tanskassa, Iranissa ja Kiinassa. Liekö kyseessä ihmisen universaali piirre? Tämä varmistuu, kun tutkimus toistetaan uusissa maissa.

Kun taipumus vielä yhdistetään Dunning-Kruger-efektiin, eli siihen että ihmiset ovat sitä varmempia omista käsityksistään mitä asiantuntemattomampia he ovat (ja päin vastoin: mitä enemmän tietää jostain asiasta, sitä epävarmempi hän on), meillä on valmis päätöksentekosoppa.

Mitä hyötyä tutkimuksesta on? Ensimmäisenä tulee mieleen, että kun ilmiö on tunnistettu, siihen voi yrittää puuttua. Järkevä ajattelu kun ei ole mikään automaatio, vaan siihen pitää erikseen pyrkiä ja tämä pyrkimys on helpompi, kun tietää taipumuksensa toimia epäjärkevästi.

Kommentit
  1. 1

    Anna sanoo

    Mä en nyt ymmärrä, mitä vikaa tässä on. Esimerkiksi talouspolitiikasta puhuttaessa luotan tietenkin enemmän alan professorin mielipiteeseen, mutta haluan kuulla myös mitä parturi-kampaajalla on sanottavana. Tietenkin, jos mielipide osottautuu sivistymättömäksi mutu-tuntumaksi, ohitan parturi-kampaajan mielipiteen jatkossa, ainakin talouspolitiikasta puhuttaessa.

    Uudet ideat ja oivallukset syntyvät helpommin nimenomaan kahden erilaisen ajatusmaailman kohdatessa, eikä sitä voi ikinä tietää, mihin kukakin on perehtynyt. Mieli avoinna siis!

    • 1.1

      Tatu sanoo

      Et tainnut ymmärtää jutun pointtia. Ongelma onkin, että palsatilaa annetaan yhtä paljon asiantuntijalle ja parturikampaajalle. Jos olisikin aukeamallinen Suomen johtavan asiantuntijan väitöstä, ja nurkassa pikku nostona kampaajan mielipide, välittyisi se sanottava näinkin. Ilman että kampaajaa ylennetään asiantuntijoiden seuraan ”tasa-arvoisuus”-periaatteella.

  2. 2

    anni parkkinen sanoo

    Huomauttaisin, että parturi-kampaajat ovat myös yrittäjiä, jotka ovat hyvinkin perillä taloustilanteesta, veroista, palkkojen maksuista jne, ja saattaa olla, että siellä on jopa enemmin käsitystä päätösten vaikutuksista yrittäjien arkeen kuin pelkkää taloustiedettä teorioina lukeneella. Tietysti luulisi ja toivoisi professoritasolla etenkin että tietoa on sielläkin päässä.

  3. 3

    Asdf sanoo

    Ihmisten epäluottamus asiantuntijoihin kumpuaa ihan terveestä maalaisjärjestä: jos jollakulla on enemmän tietoa esimerkiksi talousasioista, vain tyhmä luottaa sokeasti tällaiseen henkilöön, vaikka kyseessä sinänsä olisikin maailman paras asiantuntija aiheesta. Hänellä kun on erinomaiset lähtövalmiudet manipuloida keskustelun ja päätöksenteon lopputulosta omaan pussiinsa. Mikäli toinen osapuoli ei ymmärrä aiheesta juuri mitään, keskustelusta tulee siksi käytännössä mahdoton. Jutun täytyy siis lähteä liikkeelle siitä, että kummallekin osapuolelle selvitetään tosiasiat, mutta lopulta tässäkin on ongelma, sillä joitain asioita on helppo jättää kertomatta. Ongelma korostuu esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa ja muissa monimutkaisissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä, sekä erityisesti talousasioissa, joita ei opeteta peruskoulussa saati edes lukiossa hirveän pitkälle. Ongelmia voisi teoriassa korjata muokkaamalla opetusjärjestelmää johonkin suuntaan, mutta tässä tulee helposti käytännön ongelmaksi se, ettei yleissivistävää opetusta saisi sotkea politiikkaan.

    Tasa-arvoisessa avioliittolaissa sen sijaan on pohjimmiltaan kyse arvokeskustelusta, jota voidaan kyllä ihan hyvin käydä näiden mainitsemiesi professorin ja kampaajan välilläkin ilman sen kummempia formaaleja titteleitä, statuksia tai asiantuntijoita, ja juuri näin pitäisikin tehdä. Että siinä mielessä tämä analogiasi kyllä nyt hiukan ontuu. Itse lakiin en ota omasta puolestani mitään kantaa, mutta kannattaa muistaa, että filosofisesti juuri mikään ei ole arvokeskustelua hatarammalla pohjalla.

  4. 4

    tepeh sanoo

    Tämän takia en kannata suoraa demokratiaa. Ihmiset, joilla ei ole mitään hajua asioista pääsisivät vaikuttamaan päätöksen tekoon ihan vain fiilispohjalta. Lopputulos saattaa olla hyvinkin katastrofinen kun ihmiset, jotka eivät tiedä mitään esim. TTIP sopimuksesta olisivat päättämässä siitä, hyväksytäänkö sopimus. Tai ihmiset, jotka eivät ymmärrä vankilatuomioden tarkoitusta pääsisivät päättämään tuomiosta, jne.

    Itse en uskaltaisi äänestää mistään, mihin en olisi kunnolla perehtynyt, mutta tiedän, että moni äänestäisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *