Unnuttamisen jäljillä – nyt puhuu termin lanseeraaja

Alapääsanastosta hyvin perillä olevana ja kolmen lapsen isänä olin kovin yllättynyt, kun selvisi, että on olemassa alapäätermi josta en ole koskaan ennen kuullutkaan, nimittäin unnuttaminen. Sosiaalisessa mediassa kiersi pari viikkoa sitten feministiblogin kirjoitus Ai että unnuttaminen? Kuule, mutsis unnuttaa! – jossa kritisoitiin kyseistä termiä särmikkäin sanankääntein:

Revin eilen pelihousuni törmättyäni unnuttamiseen, jonka keksijän soisin ihan just näillä näpyttimillä pakkaavaan kamansa ja muuttavan jonnekin tiettömän taipaleen taakse turvekammiin asumaan, jos ja kun kerran itsetyydytys tai masturbointi on konseptina liian hardcorea sielulle. Sama kirottu siveyspoliisi lienee keksinyt myös ilmaisun ”etupylly”…

Termi sai teräväkielistä kritiikkiä ja en oikein keksi kirjoitukseen oikein mitään lisättävää (paitsi että onko ”etupylly” jotenkin kääntäen sukua Tom of Finland -sarjiksissa esiintyvälle termille ”takapillu”), mutta rupesin uteliaisuuttani miettimään, mistä termi on peräisin ja miten en ole onnistunut siihen törmäämään aikaisemmin. Ei muuta kuin selvittelypuuhiin.

Hesarin arkistohaku, joka yleensä on hyvä työkalu tällaisiin, tuottaa nolla osumaa sekä unnuttaminen, unnutus että unnuttaa -hakusanoilla ja muutamilla kokeilemillani taivutusmuodoilla. Hesarin sivuille ei ole siis kukaan unnuttanut sitten vuoden 1990. Termi on vieras myös Kielitoimiston sanakirjalle ja Tieteen termipankille.

Termin lyhyen aikavälin sylttytehdashan Ämmät-blogin artikkelissa oli tuore Ylen artikkeli, ja löytyypä termi ihan Väestöliiton sivuiltakin. Mistään superyleisestä termistä ei ole kysymys: vaikka googlatessa keskustalupalstaosumia tulee paljon, Google löytää sanan unnutus 1520 kertaa ja unnuttaminen 1580 kertaa. Vertailun vuoksi: itsetyydytystä tarttuu Googlen haaviin peräti 438 000 kertaa.

Googlen hakukone antaa rajata hakutuloksia ajankohdan perusteella. Tällä työkalulla selviää näppärästi, että unnutusta on harrastettu jo ainakin vuonna 2006. Vanhin maininta Googlella löytyy vuonna 1998 julkaistusta teoksesta Käännetyt illuusiot – näytelmäkääntäminen suomalaisessa teatterissa, mutta siellä sitä käytetään nukuttamisen synonyyminä:

Tässä tullaan myös viihteen ja taiteen rajanvetoon. Taide herättää, viihde unnuttaa. Taide muuttaa ja vaikuttaa, viihde pönkittää.

Vanhin merkitys tässä alapääkontekstissa löytyy – mistäpä muualtakaan kuin Suomi24.fi:stä, nimimerkki ilona85 kyselee 21.2.2005:

Mutta olen miettinyt ja osaako joku vastata että saako pieni lapsi tuosta ”unnuttamisesta” orgasmin?

Termi keräsi kritiikkiä jo samassa langassa, tosin 6 vuotta myöhemmin, nimimerkki vitun unnuttajat veistelee:

Ja ”unnuttaminen” on ihan helvetin typerä sana. Miksi pitää sievistellä kun kysymys on itsetyydytyksestä? Vitun siveyden sipulit!

Vuonna 2006 termiä viljellään jo todella monessa nettikeskustelussa. Vauvafoorumilla tiedetään sanoa, että

joku juttu unnutuksesta? Hiljattain nimittäin luin siitä jostain…

Oma veikkaukseni on, että tämä on jonkun asiantuntijan lanseeraama sana, jonka hän on laukaissut ilmoille jossain printtilehden (Vauva tai Kaksplus) haastattelussa ja sieltä se on sitten edennyt internetiin. Tai sitten se on ollut jossain painetussa kirjassa jota on käytetty terveydenhoitajien kurssikirjana.

Jatketaan selvittelyä.

 

Kirjoista puheen ollen, termin lähteeksi kerrotaan Wikipedian artikkelissa ja parissa opinnäytetyössä lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren kirja Huomenna pannaan pussauskoppiin. Cacciatoren nimi vilahtaa myös tässä keskustelussa vuodelta 2007, josta löytyy risa linkki Cacciatoren kirjoitukseen, mutta onneksi Wayback machine pelastaa:

Itse asiassa nämä seikat selittävät hyvin poikasi halun ”tehdä jotain kivaa”. Itsensä hyväileminen, (pienen lapsen kohdalla mieluummin puhuisin unnuttamisesta) sekä oman kehon tuntemuksiin tutustuminen on seikkailu, jossa yhdistyvät ajan kuluminen ja mielihyvän saaminen.

Tämä on vanhin netistä löytyvä ei-keskustelupalstamaininta kyseisestä termistä, päivältä 14.11.2006. Tämä vahvistaa hypoteesiani, että termi on Cacciatoren ja se on kajahtanut ilmoille jossain lapsiaiheisen printtilehden haastattelussa alkuvuodesta 2005 tai loppuvuodesta 2004, ja sieltä termi on pikku hiljaa levinnyt keskustelupalstoille.

Kysytäänpä siis asiaa Cacciatorelta itseltään. Laitoin tiedustelun myös Väestöliiton viestintään, josta vastattiin salamannopeasti, että Raisa Cacciatore on käyttänyt termiä ainakin 12 vuotta ja että tiedusteluni välitetään hänelle. Vähän ajan kuluttua saapuu Cacciatoren vastaus – joka on niin hyvä että siteeraan sen kokonaisuudessaan tässä:

Termi on lanseerattu Väestöliitossa, vuonna 2000 ilmestyneessä vihkosessa ”Vauvasta naperoiseksi – pienten lasten seksuaaliterveydestä” joka löytyy esim nettisivuiltamme:
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/pienten_lasten_vanhemmat/lapsijaseksuaalisuus/usein-kysytyt-kysymykset/miten-kertoa-ikatasoisesti-lisaa/ (s. 16-17 Unnuttamalla uneen)

Silloisen Nuorten Avoimien Ovien vetäjän, terveydenhoitaja Erja Korteniemi-Poikelan kanssa mietimme sopivaa vaihtoehtoista sanaa lapsilla käytettäväksi. Lapsen itsensä koskettelu tapahtuu useimmiten silloin, kun lapsi tavoittelee unta tai rauhoittumista (mm. Sandnabba ym. 2003). Näin ollen sanat uni ja nukutus ovat tässä pohjalla.

Halusimme tarjota ehdotuksia ja esimerkkejä tavoista, joilla lapsen seksuaalisuuteen liittyvistä asioista voi puhua. Oleellista on, että keskeisistä terveyteen ja kehitykseen liittyvistä asioista ylipäätään rohjetaan keskustella, sillä ne ovat lapsen maailmassa hyvin tärkeitä. Tutkimustemme mukaan vanhempien ja varhaiskasvatuksen/neuvolan ammattilaisten on hyvin vaikea puhua keskenään lapsen itsetyydytyksestä ja sopia miten siihen suhtaudutaan. Aikuisten sanat herättävät aikuisten mielessä aikuismielikuvia (esim. omista seksikokemuksista tai omasta itsetyydytyksestä, jossa on fantasiat ja tavoite). Usein herää myös huoli siitä, että lapsella on ollut vääriä kokemuksia tai että lapsen toiminta olisi ei-ikätasoista. Niinpä on hyvä puhua erikseen lapsen normaaleista, ikätyypillisistä teoista ja toisaalta aikuisen aikuistasoisista teoista.

Jokainen aikuinen voi valita omat sanansa ja tapansa puhua. Tärkeintä on, että sanat ovat arvostavia, eikä kirosanoja. Näin lapselle välitetään, että asia on arvokas. Joillekin sopivat pehmeämmät, lapselliset sanat ja jollekin toiselle samat sanat kuin aikuisilla. Kodeissa käytetään hyvin moninaista sanastoa, jolloin sen kodin lapselle on luontevaa käyttää juuri niitä sanoja. Tärkeintä on valita sanat, jotka lapsi ymmärtää ja jotka tuntuvat luontevilta ja sopivilta. Tutkimuksissa sekä tytön että pojan sukupuolielimille löytyikin kymmeniä mukavia kutsumanimiä.

Omissa tutkimuksissamme nousi esiin, että seksuaalikasvatus-termi voi herättää ahdistusta. Myös muut tutkijat ovat todenneet seksuaalisuuteen liittyvien sanojen aiheuttavan lasten kyseessä ollessa hämmennystä kasvattajissa. Lopez (2002) toteaa, että ei ole mahdollista puhua lapsuuden seksuaalisuudesta aikuisuuden termeillä. Flanagan (2014) pohtii laajasti vanhempien ja ammattilaisten hämmennystä siitä, miten ymmärtää ja kohdata lasten seksuaalisia tekoja. Hänen kokemuksensa mukaan liian usein aikuiset käsittävät lapsen käytöksen aikuisseksuaalisuuden näkökulmasta. Brilleslijper-Karter ym. (2000) toteaa, että syy, miksi niin harvat ovat ylipäätään tutkineet lasten seksuaalitietojen tasoa, voi olla se, että aikuiset useimmiten kuvittelevat seksuaalisuuden olevan vain yhdyntää. Myös LeFrancois (2013) toteaa, että lasten sanat ja teot tulkitaan yleensä aikuismaisesta ymmärryksestä. Mallantsin ym. (2008) mukaan esim. masturbaatio-termi voi olla uhkaava vanhemmille, jotka eivät tunne lasten seksuaalisuutta ja toteaa perheiden hyväksyvän paremmin jonkun muun sanan kuten itsestimulaatio tai tyydytys. Omassa tutkimuksessamme sekä vanhemmat että ammattilaiset toivat esiin sen, että jo seksuaalisuus- ja seksuaalikasvatus-sanat herättävät torjuntaa ja ahdistusta silloin, kun ne yhdistetään pikkulapseen. Samaa sanoo neuvolassa lääkärinä toimiva asiantuntijamme Pamela Kauppinen.

Yksi mahdollisuus edistää lasten seksuaalikasvatusta (ja siitä puhumista) on siis muokata sanastoa hieman lapsenomaisempaan muotoon. Lapsen seksuaalisuushan on eri asia kuin aikuisen seksuaalisuus, joten sanatkin voivat olla toisia tai ainakin voidaan käyttää vaihtoehtoisia sanoja. Monet käyttävät sanoja pimppi ja pippeli, erottamaan lapsen sukupuolielimet aikuisten peniksestä ja emättimestä. Lapsen itsetyydytyskin on eri asia kuin aikuisen tietoinen toiminta fantasioineen ja tavoitteineen. Näin on otettu käyttöön vaihtoehtoinen sana unnuttaminen kuvaamaan lasten itsensä koskettelua. Unnuttaessa lapsi tutustuu kehoonsa ja kokee että joku tuntuu hyvältä, ja usein hakee lohtua ja rentoutumista kehostaan. Unnutus voi joskus olla myös lapsen säätelymekanismi, jolla hän kanavoi kielteisiä tunteita, kuten vihaa, ahdistuneisuutta tai pitkästymistä (Mallants ym 2008).

Sanan käytölle on siis ihan mietityt perustelut. Itse en tällaisena rääväsuuna ole osannut kyseistä termiä kaivata, mutta ymmärrän hyvin, että varsinkin moni mies laiminlyö lastensa seksuaalikasvatuksen pedofiilileiman pelossa ja epäseksuaalinen termi lasten itsensäkoskettelulle voi helpottaa aiheesta puhumista perheissä.

******

 

P.S. Offtopic: Hesarin toimitetut jutut löytyvät kaikki hienosti Hesarin arkistohausta, mutta Hesarin blogit – kuten tuo Cacciatoren kirjoitus – ovat tuhoutuneet ilmeisesti julkaisujärjestelmän päivityksen yhteydessä. Niihin pääsee käsiksi vain, jos tietää kirjoituksen url-osoitteen, kuten nyt sattui käymään tuuri. Viime kesänä kävi huonompi tuuri: ihastelin Hangossa entisöityä Hotelli Regattaa, ja koitin löytää Hesarin matkablogikirjoitusta, jossa oli kuvat siitä, kuinka järkyttävältä kyseinen höskä näytti ennen remonttia. Kirjoituksen otsikko oli Hirviö hangossa. En löytänyt. Pitäisi tietää suora osoite, mutta sitä minulla ei ole.

P.P.S. Vanhojen juttujen alkuperän selvittely on mielenkiintoista puuhaa – lue myös raiteille virtsaamisjuttuni.

Kommentit
  1. 1

    Tapio Suorsa sanoo

    Olin 80-luvulla töissä lastentarhassa jolloin ensimmäistä kertaa törmäsin verbiin ”unnuttaminen”. Raisa Cacciatore, joka on rautainen ammattilainen, ei kuitenkaan ole termiä keksinyt mutta lanseeraamisen kirjallisuudessa hyväksyn.

      • 1.1.1

        Pekka Pietari sanoo

        Sanaa unnuttaa on käytetty ainakin Savossa jo 90-luvulla tarkoittamaan sanaa ”nukuttaa”!! Että se siitä seksuaalisesta merkityksestä.

  2. 2

    OP Komonen sanoo

    Itsekin väittäisin törmänneeni termiin jo 80-, ja viimeistään 90-luvulla. Lähteenä Kodin Kuvalehti tms. mikä äidille kotiin tuli 😀

  3. 3

    TjM sanoo

    ”etupylly” sanaa on käytetty ainakin jos 70 luvun lopulta. Saunassa muistan kuulleeni, kun isä kehotti tytärtään etupyllyn pesemään. Tuskinpa TomOfFinland sarjiksen peruja…

    • 3.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Mutta takapillu on satavarmasti ToF-kamaa, olen itse lukenut! Tosin en tiedä missä sana on noin alun perin keksitty.

  4. 4

    Jussi sanoo

    En ymmärrä, miksi ei voi suoraan sanoa, että lapsi runkkaa itsensä uneen tai lapsi vetää käteen? Jos puhekieli tuntuu vaikealta, aina voi käyttää raamatullista onanointia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *