Työnantaja: älä alistu törkykampanjan välikappaleeksi – tunnista temppu ja torju se

Yksi vastenmielisimmistä sosiaalisen median työkalujen mahdollistamista ilmiöistä ovat häirintäkampanjat, joissa käytetään uhrin työnantajaa kiusanteon välineenä.

Sotatieteiden tohtori ja informaatiosotatutkija Saara Jantunen kirjoitti jo syksyllä 2016 aiheesta Sotilasaikakauslehteen. Juttu ei valitettavasti saanut sen suurempaa julkisuutta tai poikinut followuppeja, joten vetoankin nyt, että vähintään yritysten viestintäosastojen johtohenkilöt lukisivat sen ajatuksella läpi. Lyhyesti, Jantunen käy artikkelissaan läpi muutamia informaatiosotatekniikoita:

  • Musta PRdisinformaatiota, joka keskittyy erityisesti kohteen häpäisyyn (seksualisointi, ulkonäön kommentoiminen, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, mielenterveyden kyseenalaistaminen) ja diskreditointiin (esimerkiksi lausuntojen ja sitaattien väärentäminen, väärän tiedon levittäminen kohteen työstä tai vaikkapa henkilöhistoriasta). Joskus kohteesta levitetään myös osin paikkansapitä- vää tietoa, joka kuitenkin esitetään vääristävässä kontekstissa, vihjaillen tai harhaanjohtavasti.
  • Joukkokantelujen orkestrointi ja yhteydenotot työnantajaanTyypillisiä ovat rikosilmoitusten tehtailu, kantelut eduskunnan oikeusasiamiehelle tai Julkisen Sanan Neuvostolle, sekä yhteydenotot kohteen työnantajaan. Kantelukam- panjoita voidaan masinoida erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä ja foorumeilla esimerkiksi jakamalla valmista kantelupohjaa.

  • Doxaus: toisten henkilötietojen etsimistä ja luvatonta julkaisemista.
  • Uhkaukset ja painostaminen: Sosiaalinen media mahdollistaa anonyymien uhkausten tekemisen. Perinteisesti tällaiset uhkaukset on tehty yksityisesti, mutta nykyisin niitä tehdään yhä enemmän täysin julkisesti erilaisissa keskusteluryhmissä. Julkisesti tehtyjen uhkausten ja vihjailun tarkoituksena on viestiä uhattavan lisäksi myös suurelle yleisölle.
  • Yhteistyökumppaneiden häirintä ja painostaminenOn tyypillistä, että painostaminen ulottuu joissakin tapauksissa myös kohteen yhteistyökumppaneihin. Esimerkiksi esiintymistä tiedotusvälineissä voidaan pyrkiä estämään uhkaamalla toimittajia mahdollisella kantelulla. Kohdetta asiantuntijalähteenä käyttäneestä toimittajasta tehdään kanteluja ja/tai häntä uhkaillaan oikeustoimilla. Näin kampanjan kohteena olevasta henkilöstä on tarkoitus tehdä työläs ja hankala yhteistyökumppani. Kampanjan tarkoituksena on marginalisoida kohde ja eristää hänet omasta viite- ryhmästään.

Ja onhan näitä nähty. Valtiollisten tahojen harjoittama informaatiosota on yksi juttunsa, mutta sosiaalisen median aikakaudella vastaava toiminta onnistuu miltä tahansa taholta, jolla on aikaa ja motivaatiota. Muutamana erilaisena esimerkkinä mainittakoon:

  • Huuhaa-vempelettä kritisoineeseen professoriin kohdistettu lakiuhittelu.
  • Nuoreen hampurilaismyyjään kohdistettu ”palautekampanja”, joka päättyi työntekijän työsuhteen loppumiseen sekä
  • Edellisestä innostuneena yksi Hese-vihakampanjan pääorkestroijista yritti vastaavaa myös allekirjoittaneelle (lue lisää Timosen blogista kyseisestä yritelmästä).
  • Pride-kulkueessa marssineesta ja rasisteille sosiaalisessa mediassa haistattelevasta ylikersantti Juho Pylvänäisestä on ainakin somessa uhottu laitettavan palautetta Puolustusvoimille vaikka kuinka ja pidän ihan uskottavana, että näin on myös tapahtunut.

Yllä siis muutama ensimmäisenä mieleen tullut esimerkki. Jos jotain olennaista unohtui, kertokaa kommenttilaatikossa. Jätän pari muuta tapausta tarkoituksella mainitsematta, etten houkuttele lisää trolleja heidän kimppuunsa. Eräässä tapauksessa muun muassa leviteltiin muun muassa kohteen äidin yhteystietoja ja leviteltiin niitä sekä kohteen muita henkilötietoja verkossa.

Mitä yhteistä tapauksilla on, entä mitä eroa? Erona on oikeastaan työantajan valmiudet ja halu käsitellä asia. Ammattikorkeakoulu, yliopisto ja Puolustusvoimat ovat systemaattisesti blokanneet tällaiset vaikuttamisyritykset. Aalto-yliopisto lähetti tiukan vastauksen saksalaiseen lakifirmaan minkä jälkeen se torvi pysyi hiljaisena. Tynkkysen masinoimasta lokakampanjasta en edes kuullut työpaikalla – en todennäköisesti tietäisi koko kampanjasta ellen olisi lukenut siitä Sakari Timosen blogista. Pylvänäinenkin mennä porskuttaa, ainakin Hesarin mukaan:

Virallista palautetta työnantajaltaan hän ei tosin ole edelleenkään tapahtumista saanut.

Rasistit, sovinistit ja muu vastenmielinen sakki saa häneltä verbaaliturpasaunaa jatkuvalla syötöllä edelleenkin. Hesburger taas hyppäsi suoraan ahdistelijoiden kelkkaan, eikä mediankaan toimintaa tapauksessa – ainakaan sen alkumainingeissa – voi kehua.

Varsinkin isoilla organisaatioilla on resurssit torjua tällaiset vaikuttamisyritykset, mikä tekee Hesburgerin toiminnasta erityisen moitittavaa. Pienyrittäjälle, jonka asiakkaista osa on julkisovinisteja tai -rasisteja, tilanne voi olla ja on monimutkaisempi. Tällaisessa tapauksessa pärjää yleensä normaalilla keskustelulla: muuten hyvinkin tunkkaisella arvomaailmalla varustettu asiakas todennäköisesti arvostaa – vähintään alitajuisesti – työnantajaa, joka puolustaa työntekijäänsä eikä ole muiden ohjailtavissa.

Mitä tästä voidaan päätellä? Työntekijöihin kohdistettuihin, työnantajaa hyväksikäyttäviin törkykampanjoihin tepsii sama lääke kuin sosiaalisen median törkykommentteihin. Se lääke on moderointi. Omaan blogiini tuli aluksi paljon törkykommentteja, mutta kun sana siitä, että en julkaise niitä levisi, määrä romahti (edes useita kymmeniä tuhansia lukijoita keränneisiin postauksiin tulee asiattomia kommetteja tyypillisesti alle viisi). Sen sijaan blogikirjoitukset (ja valitettavasti myös uutiset) joissa moderointilinja on löyhä, keräävät kymmenittäin rasistisia, homo- ja transfobisia sekä misogynistisiä kommentteja. Lukekaa Hesarin maahanmuutto- ja feminismiaiheisten uutisten lukijakommentteja, jos ette muuten usko.

Moderointi siis puree myös työnantajiin kohdistettuihin törkykampanjointiin. Kun työnantaja ei korvaansa lotkauta poliittisille sontakampanjoille, motivaatio sellaisten väsäämiseen hiipuu. Trollien pillin mukaan tanssiminen á la Hesburger taas johtaa päinvastaisiin seurauksiin. Kuten Saara Jantunen veistelee (lihavointi minun):

Näin voidaan tehokkaasti toteuttaa epäsuoraa vaikuttamista, joka jakautuu niin laajalle rintamalle, että sen estäminen ja tutkiminen on viranomaisten nykyresursseilla mahdotonta. Kun tutkinta voidaan nyt keskittää vain suurimpiin ylilyönteihin, laittomatkin keinot vähitellen normalisoituvat osaksi informaatioympäristöämme ja sitä kautta yhteiskuntaamme. Esimerkiksi kunnianloukkauksista jaettiin vielä viisi vuotta sitten tuomioita teoista, jotka eivät enää riitä edes esitutkinnan jatkamisen perusteeksi. 

Ilmiö on syytä saada kuriin ennen kuin se pahenee. Alkajaisiksi ehdotan:

  • Ammattiliitot ja työnantajajärjestöt voisivat yhdessä antaa julkilausuman, jossa työnantajaa välikappaleena käyttävät häirintäkampanjat tuomitaan yksiselitteisesti.
  • Poliisi- ja syyttäjälaitoksen on syytä tehdä ryhtiliike tapausten tutkimiselle ja oikeuden eteen saattamisille.
  • Jokaisen esimiesasemassa toimivan on syytä lukea Saara Jantusen edellä mainittu artikkeli ja opetella tunnistamaan temppu ja reagoimaan siihen asianmukaisesti.
Kommentit

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *