Tuulivoimalaherkkyys! Alunperin leikillään heitetty höpöhöpö ryömii kolostaan

Tein keväällä 2014 haastattelua sähköyliherkkyyttä koskevaan lehtijuttuun. Haastattelin muun muassa dosentti Markku Sainiota, joka kommentoi:

Huolestuneisuus vaaralliseksi koetuista ympäristötekijöistä ei tule vähenemään vaan lisääntymään. Mikä seuraavaksi, ”tuulivoimalaherkkyys”?

Sitaatti ei päätynyt lopulliseen juttuun asti koska merkkimäärärajan takia piti tiivistää, mutta se palasi mieleeni kun kaveri vinkkasi, että paikallislehti Sampo (numero 23.4.2015) kirjoittaa seuraavaa:

Tuulivoimaloiden pidemmän aikavälin vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin ei ole tutkittu.

Tämä on kuin suoraan mobiilisäteilyaktivistien puheista. Mutta pitääkö tuo paikkansa?

Riittävän kovalla melulla on terveyshaittoja, se on tutkittu fakta. Tämän takia ympäristömelulle on asetettu raja-arvoja, ja niitä myös valvotaan: Kiuruvedellä viranomaiset puuttuivat liian äänekkääseen maalämpöpumppuun.

Oma lukunsa ovat ihmisten subjektiivisen kokemukset: asuin aikanaan 70-luvulla rakennetussa kerrostalossa ja olin taloyhtiön hallituksessa, jossa sai seurata aitiopaikalta erilaisten ”meluherkkien” ihmisten edesottamuksia. Milloin joku häiriintyi kylmäkellarin kompressorista (jonka melu alitti viranomaisten raja-arvot tuntuvasti) ja milloin pyykkituvassa liikkuminen klo 21 jälkeen aiheutti kitinää asukkaassa, joka oli muuttanut omakotitalosta 70-luvun ”pahvikerrostaloon”.

Mutta takaisin tuulivoiman terveysvaikutuksiin ja tutkimuksen puutteeseen. Tuulivoimaa on käytetty esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa pitkään ja paljon – eikö sielläkään muka ole tutkittu? Tuulivoimaloiden melusta keskusteltiin viime vuonna myös Hesarin yleisönosastolla. Pari yliopistotutkijaa kirjoittavat (HS Mielipide 9.10.2014, lihavointi minun):

Tuu­li­voi­ma­lan ää­neen voi liit­tyä mi­tat­ta­vis­sa ole­van ää­nen­pai­ne­ta­son ohel­la kui­ten­kin myös koet­tu­ja ter­veys­hait­to­ja, jot­ka voi­vat käy­tän­nös­sä ol­la jo­pa häi­rit­se­väm­piä. Ul­ko­mail­la teh­dyn tut­ki­muk­sen pe­rus­teel­la tuu­li­tur­bii­nin ää­nen häi­rit­se­vyys kor­re­loi hei­kos­ti pel­kän ää­nen­pai­ne­ta­son tai etäi­syy­den kans­sa. Tä­hän voi ol­la mo­nia syi­tä. Ha­vait­si­jan asen­ne tuu­li­voi­maan tai elin­ym­pä­ris­tön­sä me­lua koh­taan vai­kut­taa eni­ten.

Eli tuulivoima ahdistaa jos sitä pitää hippien turhana haihatteluna? Vähän niin kuin maahanmuuttajan naama ärsyttää rasistia. Tutkijat jatkavat:

Si­tä, mi­ten ää­nen eri­tyis­piir­teet, ku­ten mer­ki­tyk­sel­li­nen sy­kin­tä ja ka­pea­kais­tai­set ää­ni­kom­po­nen­tit, vai­kut­ta­vat ih­mi­sen ko­ke­muk­seen, ei ole juu­ri tut­kit­tu. Suo­ma­lais­ten ko­ke­muk­sia tuu­li­voi­man ää­nis­tä pi­täi­si kar­toit­taa ja nii­den suh­det­ta mi­tat­tui­hin me­lu­ta­soi­hin ja ää­nen eri­tyis­piir­tei­siin sel­vit­tää.

Eli: tutkimusta tarvitaan. Jos tuulivoimaloista aiheutuisi tuntuvia terveyshaittoja, niistä olisi jo todisteita muista maista. Pitkän aikavälin terveysvaikutuksen selvittäminen vaatii pitkää aikaväliä, ja olisi typerää jarrutella tuulivoiman hyötyjä vain mahdollisen pienen riskin takia.

Vielä loppukevennys: itse kannatan tuulivoimaa, mutta se ei estä repeilemästä tälle kuvalle, jonka bongasin TKK:n sähköosaston vessanseinältä joskus vuosituhannen alussa:

tuulivoima-aktivisti

Kommentit

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *