Transnuorelta kritiikkiä medialle: “Selviytymistarinalla mehustelu kiinnostaa, rakenteelliset ongelmamme eivät”

Kangasniemeläinen Elina Partanen on ollut usein esillä mediassa: hän on järjestänyt paljon mediahuomiota saaneen Kangasniemi Pride -tapahtuman, kertonut avoimesti transsukupuolisuudestaan ja on muutenkin aktiivinen sateenkaarinuorten vertaisryhmätoiminnassa ja Savon Setassa.

Partasen aktiivinen vaikuttamistyö sai tunnustusta kesäkuussa, kun hänet palkittiin Pirkanmaa Pride -tapahtumassa Vuoden sateenkaarinuori -palkinnolla. Tämäkin poiki useita haastatteluja. Sukupuolivähemmistöt ovat monelle vieraampi asia kuin seksuaalivähemmistöt, mikä johtaa syrjintään arkielämässä ja hidastaa sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeustyön etenemistä. Mediajulkisuus toivottavasti korjaa tätä ongelmaa, mutta median tapa käsitellä aihetta saa kritiikkiä Partaselta.

”Toimittajat ovat kiinnostuneita selviytymistarinasta, mutta kun otan puheeksi sukupuolivähemmistöjä koskevat rakenteelliset ongelmat, asia ei yhtäkkiä kiinnostakaan”, Partanen kertoo. “Halutaan mehustella kriisitarinalla, vaikka enemmän yhteiskunnallista merkitystä olisi esimerkiksi järjestö- ja vertaistyön kroonisen resurssipulan esiin nostamisella”, hän jatkaa.

“Sukupuolivähemmistöille vertaistoiminta on erityisen tärkeää, koska vain vertainen voi edes yrittää käsittää mitä toinen käy läpi”, Partanen toteaa.

Sukupuolivähemmistöjen saama mediajulkisuus on tasa-arvotyön kannalta tärkeää: moni seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, kuten tasa-arvoiseen avioliittolakiin, positiivisesti suhtautuva henkilö voi olla täysin pihalla sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeusasioista. Osasyynä voi olla, että esimerkiksi naimisiin meneminen on paljon yksinkertaisemmin hahmotettava asia kuin vaikkapa sukupuolenkorjausprosessi, josta cis-sukupuolinen rivikansalainen ei joko tiedä mitään tai olettaa sen olevan pelkästään sukuelinkirurgiaa, jota kaikki transhenkilöt eivät edes halua – tai saa.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat useasti tuominneet Suomen translain ihmisoikeuksia polkevaksi. Räikein lainsäädännöllinen ongelma liittyy pakkosterilointivaatimukseen: saadakseen sukupuolensa vahvistettua juridisesti, transhenkilön on oltava lisääntymiskyvytön. Myös hoitoprosessit ovat saaneet tiukkaa kritiikkiä. Ongelma on myös se, että lainsäädäntö tunnustaa vain kaksi sukupuolta: esimerkiksi muunsukupuoliset ja sukupuolettomat lokeroidaan henkilötunnuksessa ja passissa mieheksi tai naiseksi, vaikka he eivät ole kumpaakaan.

Sukupuolivähemmistöjen asiat ovat vieraita myös toimittajille. “Melkein aina toimittajat puhuvat trassseksuaalista eivätkä transsukupuolisesta tai sotkevat transsukupuolisen ja transvestiitin käsitteet, tai sotkevat seksuaalisuuden ja sukupuolen”, kertoo Partanen.

Yksi syy vieraudelle on, että sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksista kirjoitetaan suhteellisen – ja valitettavan – harvoin. Esimerkiksi Helsingin Sanomien arkistohaku tuottaa hakusanalla “translaki” vain kolme osumaa tälle vuodelle. Tuorein koski asian pyörittelyä Kokoomuksen puoluekokouksessa, seuraava on Amnestyn ja Setan edustajien vieraskynä maaliskuulta ja vanhin oli tammikuun alussa julkaistu laaja juttu intersukupuolisuudesta, jossa transsukupuolisuuskin ja translaki mainitaan sivumennen.

Sitä edellinen maininta löytyykin tasan vuoden takaa: aihe nostetaan esiin peräti pääkirjoituksessa, jossa ihmisoikeusongelma myönnetään mutta sen käsittely jää pintapuoliseksi. Ja irvokkaasti ensimmäisissä lukijakommenteissa valitetaan sukupuolivähemmistöjen “jatkuvista” ja “älyttömistä” vaatimuksista.
Olisiko liikaa vaadittu, jos edes vähemmistöjä koskevissa artikkeleissa kommenttien moderoinnissa pidettäisiin tiukempaa linjaa?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Eipä tullut yllätyksenä, osan toimittajien puolustukseksi sanottakoon että, moni artikkeli on käännetty suoraan englannista ja sen johdosta tuo transseksuaali tulee artikkelin mukana! Jotkut vaihtaa ja toiset taas eivät, joko laiskuuttaan tai sitten vaan piruuttaan.

    • 1.1

      Kukka sanoo

      Nykyään englanninkin kielessä on suositellumpaa käyttää termiä ”transgender” vanhanaikaisen ja ulossulkevan ”transsexual”-termin sijasta. ”Transgender” suomentuu ”transsukupuoliseksi” luontevammin kuin ”transseksuaaliksi.”

  2. 4

    Johanna sanoo

    Mun on pakko myöntää, omaksi häpeäkseni, että näistä termeistä olen tosi tietämätön. Kaipaisin että asiaa käsiteltäisiin enemmän. Asia on onneksi tosi paljon pinnalla, ainakin instagrammissa ja sieltä nyt koitankin saada ymmärrystä siihen miten nuoret transsukupuoliset asiaa käsittelevät. Tietenkin suurin osa näistäkin on Amerikkalaisia käyttäjiä, joten myös Suomen kielistä tietoa kaipaisi. Luulen että itsellä esimerkiksi tuo transseksuaali ja transsukupuoli on voinut mennä sekaisin englannin kielen termien myötä.

  3. 5

    qwrrty sanoo

    Hyvä oivallus kirjoittajalla. Selviytymistarinoilla mehustelu on itse asiassa laajempi ongelma.

    Työelämän jaksamisongelmissa ihan sama juttu. Kiinnostavampaa on hehkuttaa selviytymistarinoita kuin pohtia rakenteellisia ongelmia, miksi yli joka 4. suomalainen työntekijä kärsii työuupumuksesta.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *