Tietävätkö ”yliopistokriittiset” yhtään mistä he puhuvat?

Yliopistojen haukkumisesta on tullut jonkinlainen muotivillitys. Ennen professoreita arvostettiin ja myös kuunneltiin asiantuntijoina. Nyt ei ole aikaa tehdä tilastollista media-analyysiä vaikkapa Hesarin arkistoa tuntikaupalla selaamalla, mutta perstuntuma sanoo, että juuri viime eduskuntavaalien jälkeen ”yliopistokriittisyys” on saanut samanlaisen boostauksen kuin ”maahanmuuttokriittisyys” toissa eduskuntavaalien jälkeen.

Yliopistokriittinen hölinä ei ole vain satunnaista parran pärinää somessa, vaan mukana ovat ihan johtavan tason poliitikot: ensin kokoomuspomo Alexander Stubb töräyttää keväällä 2015 höpöväitteen professorien pitkistä kesälomista, sitten Juha Sipilä puhuu ”kaiken maailman dosenteista”. Tiivistelmänä niille joille yliopistomaailma ei ole tuttu: professorien kesät vierähtävät tutkimustyössä (toki lomaakin pidetään) ja ”kaiken maailman dosentit” ovat korkean tason asiantuntijoita: dosentin titteliin vaaditaan tohtorin tutkinto ja päälle vielä suunnilleen toisen väitöskirjan verran tieteellisiä ansioita.

Sitten tuli ”yliopistojen hallinnon leikkaaminen”. Leikkausten piti kohdistua hallintoon, ei opetukseen. Tässä on vain yksi mutta: olipa kyseessä kännykkäpelifirma tai yliopisto, siellä on hallintotyötä. Tämä hallintotyö teetetään joko siihen erikoistuneilla ammattilaisilla (kännykkäpelifirman kirjanpidon hoitaa tilitoimisto, viestinnän viestintätoimisto ja niin päin poispäin) tai se tehdään itse työn ohessa. Jos hallinnosta ”säästetään”, se tarkoittaa helposti sitä, että siinä missä professori ennen vei konferenssireissun kuitit sihteerin pöydälle, sihteeri teki matkalaskun ja professori allekirjoitti, joutuu professori nykyään tuhnaamaan matkalaskuohjelman kanssa ja skannailemaan kuitteja. Jos tämän joutuu tekemään muutaman kerran vuodessa, palaa aikaa ohjelman käytön mieleenpalautteluun, sen sijaan että sihteeri, joka tekee vastaavaa työtä jatkuvasti, hoitaisi homman alle vartissa.

Tuorein keskustelu koskee yliopistoja tehottomina työpaikkoina. Tämä lähti liikkeelle, kun työelämäprofessori Pekka Mattila väitti Hesarissa, että

Jos ollaan rehellisiä, en ole eläissäni nähnyt niin tehottomia työpaikkoja kuin mitä yliopistot ovat.

Paljon vähemmälle huomiolle jäi, että professori Alf Rehn oli eri linjoilla:

Varmaa kuitenkin on, että leikkaukset eivät ainakaan kasvata sivistystä.

Tai ainakin osittain eri linjoilla, myöhemmin hän sanoi:

Yliopistossa on monenlaista hallintoa. Osa hallinnosta tekee tärkeää työtä, joka tukee tutkijoita. On myös byrokraatteja, jotka toivon mukaan löytävät töitä muualta.

Näissä byrokraateissa minua kiinnostaa se, että heitä ei koskaan onnistuta nimeämään. Missä heitä on? Palkanlaskennassa? Viestinnässä? IT-tuen puolella? Johdossa? Opinto-ohjauksessa?

Tuorein jatke keskusteluun on filosofian maisteri, sosiaalineuvos Yrjö Rajamäen HS-mielipide siitä, että yliopistojen lukuvuosi on liian lyhyt. Hänen mukaansa

Nuoret ihmiset eivät tarvitse eivätkä kaipaa pitkiä lomia vaan intensiivistä työtä päämääränsä saavuttamiseksi. Pitkät keskeytysjaksot häiritsevät työrytmiä ja saattavat johtaa myös opintojen keskeytymiseen.

Ensinnäkin: yliopistojen ”pitkä loma” vapusta syyskuun alkuun on erittäin tarpeellinen yliopistojen tutkimushenkilöstölle. Kurssien vetovastuu kuormittaa aivoja vaikka sen hoitaisi kuinka tehokkaasti, ja tauko opetuksesta mahdollistaa intensiivisen keskittymisen tutkimustyöhön. Pitkä loma on tärkeä myös nuorille, koska he voivat käyttää sen opiskelurahojen tienaamiseen kesätöissä (jos sellaisia nykyään onnistuu saamaan).

Mitä tulee kesäopetukseen, sellaisen järjestäminen on toki hyvä juttu, mutta tässäkin tulevat käytännön realiteetit vastaan: kesäopetuksena on taloudellisesti mahdollista järjestää lähinnä monen sadan hengen peruskursseja – ja silti osallistujia löytyy parhaimmillaankin muutamia kymmeniä. Tai yksi, kuten Markus Peuhkuri Aalto-yliopistolta twiittissään toteaa.

Kesäkursseja oli toki kiva nuorena järjestää, ei siinä mitään. Kursseilla oli pieni ja motivoitunut porukka, ja aikaa keskusteluille.

Omat kokemukseni yliopistomaailmasta henkilökunnan puolelta ovat TKK:ta (nyk. Aalto) vuosilta 2003-2009. ”Hallinnon tehottomuudesta” oli silloin liikkeellä lähinnä mutupuheita, eikä konkreettisia esimerkkejä, saati numerodataa. Hallinnon hoitamisessa on toki yliopistokohtaisia eroja, mutta kollegoiden kanssa vaihdettujen kokemusten perusteella yhteistä löytyy enemmän kuin erilaista.

Mitä tulee Yrjö Rajamäen peräänkuuluttamaan nopeaan valmistumiseen, se ei vaadi mitään erillisiä kurssijärjestelyjä. Jos opiskelija haluaa valmistua normiaikataulua nopeammin, olipa sitten kyseessä parikymppisenä väittely tai amk:sta valmistuminen kahdessa vuodessa, niin haluaisin nähdä sen opettajan tai professorin, joka tätä olisi jarruttamassa.

Seuraavan kerran kun joku löpisee ”tehottomasta” hallinnosta tai ”liian pitkistä” valmistumisajoista (joista muuten itkettiin jo 1920-luvulla!), kaipaisin jotain todisteitakin väitteiden tueksi, ettei käy niin, että jonkun lehtihaastattelussa heittämä onelineri jää elämään omaa elämäänsä totuutena.

 

P.S. Pieni offtopic tai ei sittenkään niinkään: suosittelen mediaa tutustumaan Professoriliiton kannanottoon titteleiden käytöstä:

Yliopistot ovat ottaneet käyttöön myös muita professorijohdannaisia nimikkeitä, joiden haltijat eivät ole yliopistolain mukaisia professoreja. Nämä henkilöt eivät saisi esiintyä professori-nimikkeellä, vaan heidän olisi aina käytettävä koko nimikettään. Tällaisia nimikkeitä ovat mm. Professor of Practice (työelämäprofessori tms.) ja assistant/associate professor (usein suomennettuna apulaisprofessori).

Kommentit
  1. 1

    Matti sanoo

    Turha byrokraatti on yliopistossa kuten kaikissa muissakin organisaatioissa tekemässä hallinnollista työtä, jonka tehoton prosessi edellyttää. Kirjoittaja yrittää mielestäni kirkkain silmin väittää, että oppilaitosten prosessit ovat viimeiseen asti hiotut eikä niissä enää ole varaa parantaa. Minä voisin olla eri mieltä.

    • 1.1

      Tepoo sanoo

      Aika kakka olkiukko. Kirjoittajahan valitti sitä, että näitä tehottomia työntekijöitä (ja sitä kautta epäsuorasti tehottomia prosesseja) ei mainita, vaan ainoastaan viitataan epäselvään määrittelemättömään joukkoon.

      Jotta voisi tunnistaa ne tehottomat prosessit, jotka yliopistoja rasittavat, pitäisi ottaa selvää yliopistoihin kohdistuvista ulkopuolisista hallinnollisista ym. vaatimuksista, ja myös tutkia asiaa sisäisesti selvittämällä prosessien toiminta, ja haastattelemalla prosessien sisällä työskenteleviä.

      Dissaa ihan miten paljon tahansa haluat, mutta olen itse empiirisesti huomannut, että juuri nämä TURHAT BYROKRAATIT ovat olleet mm. tutkijoiden ohella kaikista tehokkaimpia tunnistamaan työssään ne älyttömimmät ja turhimmat temppuradat, joiden läpi pitää hyppiä saadakseen varsinaiset työt hoidettua.

      Ehkä voisit mutulaukomisien sijaan vaikka lähteä kritiikissäsi ihan siitä, että ottaisit selvää a) millaisessa ympäristössä yliopistot joutuvat toimimaan b) mitä yliopistot pyrkivät saamaan aikaan c) mitä yliopistojen tehtävän täyttäminen pätevästi ja tehokkaasti vaatisi ja sen jälkeen vaikka pohtisit asiaa vähän ennen lässyttämistä. 😀

  2. 2

    Panu Raatikainen sanoo

    Pieni kommentti vielä tuohon ”pitkään lomaan”. se että luento-opetus päättyy vapun tienoilla ei tarkoita, että jäätäisiin lomalle; monelle yliopisto-opettajalle touko-kesäkuu on kaikkein kiireisintä aikaa: pitää korjata tenttejä ja tarkastaa opinnäytetöitä (jotka tuppaavat kasaantumaan kevätkauden loppuun). Kesäkuussa pitää järjestää pääsykokeet ja korjata sen vastaukset. Heinä-elokuussa käydään tieteellisissä kongresseissa ja yritetään edistää tutkimusta. Elokuussa pitääkin jo alkaa valmistella syyslukukautta. Ainakin minulla on yleensä aikaa pitää vain yhden viikon kunnollinen loma.

  3. 3

    KTM-77 sanoo

    Professorit eivät toki estä nopeaa valmistumista, mutta kurssien suorittamisjärjestys, tiukat vaatimukset niiden noudattamisesta sekä kurssien järjestäminen harvakseltaan säästösyistä kyllä jarruttaa valmistumista tehokkaasti. Teen tässä toista maisterintutkintoa kypsällä iällä alanvaihdoksen takia, ensimmäisen aikaan ei tällaisia jarruja ollut.

  4. 4

    Tapio Heiskari sanoo

    Melkoisen hyvin avattu tätä ”hyödyttömän” hallinnon ympärillä käytävää keskustelua. Hallintoa kun on hirveän vaikea reippaasti vähentää ilman, että vähennetään hallintoon kohdistuvia paineita ja työtaakkaa. Tuntuu siltä, että yliopistojen (ja amkienkin) hallintoon kohdistuvat samanlaiset muutospaineet kuin vaikka ministeriöiden virkamiehiin: jaksetaan mouhottaa kovasti turhasta työstä ilman, että kerrotaan mitä voisi oikeasti jättää tekemättä. Leikkausten seuraukset sitten yllättävät, kun meneekin lapsia pesuveden mukana.

    Opintoajoistakin riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta toteanpa vain, että itse asiassa niistä on puhuttu jo ainakin vuodesta 1883 asti 🙂 Satu Merenluoto väitöskirjassaan toteaa lääkärien valmistumisaikojen herättäneen keskustelua jo tuolloin, https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/47614/AnnalesC286Merenluoto.pdf (s. 10).

  5. 5

    Ellis sanoo

    Kiitos! Pari esimerkkiä turhasta byrokratiasta tulee kyllä etsimättä mieleen. Ehkäpä niiden taustalla ovat juuri nuo peräänkuulutetut turhat byrokraatit:

    (1) Taannoinen Yliopiston laatukäsikirja -nimellä kulkenut harjoite. Kuinkahan jumalattoman monta päivää tehollista työaikaa siihenkin upotettiin? Jos hallinnossa eivät tiedä, mitä me teemme, niin tervetuloa tutustumaan vaikka ihan koko iltapäiväksi. Ja jos ei sillä vielä valjennut, niin ensi viikolla uudestaan. Tarjoamme kahvit kumpanakin päivänä.

    (2) Työajanseuranta (ainakin nykytoteutuksin). Kun tehdyistä työtunneista riippumatta järjestelmään on määrä syöttää 7,25 tuntia per päivä, on kyseessä aivan totaalisen absurdi toimi. Asiaa ei varsinaisesti korjaa (vaikka vähän helpottaakin) se, että moniaalla homman hoitaa tutkijoitten puolesta osaston sihteeri. Turhaa ajanhukkaa se hänellekin on, kun koko kirjanpidolla ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä minkään todellisuuden kanssa.

  6. 6

    Matias Kivikangas sanoo

    Yliopistollahan ja tutkimuksessahan on turhaa byrokratiaa aivan liikaa – se vain on juuri siellä missä tehokkuuden nimiin vaativat haluavat tyypillisesti sitä lisätä: kyttäyksessä, raportoinnissa, rahanhaussa. Rahoituksen hakemiseen menee paikoin enemmän rahaa tutkijoiden aikana kuin mitä sitä saadaan takaisin. Tuntilistat lisätään täysin todellisuudesta riippumatta kaavamaisena saman luvun toistamisena koska rahoittajatahoille on ajettu ajatus että vain standarditunnit maksetaan. Projektiraportointi ja projektien suunnitelmat ovat yhtä lailla todellisuudesta irrallaan koska niissä pyritään lähinnä toistelemaan sellaisia tavoitteita ja saavutuksia joita ”tehokkuuteen” pyrkivät rahoittajatahot pitävät arvossa. Tämä on se tehottomuus jota yliopistoista toden totta saisi hävittää jotta tieteentekijät voisivat tehdä tiedettä, mutta sitä nämä tehokkuudenvaatijat tyypillisesti vain saavat lyhytnäköisyydessään luotua lisää.

  7. 7

    Juhani Reed sanoo

    Nyt Hgin yliopistosss on tiedekuntia, joissa opiskelijoiden päiväaikataulu selviää vasta saman päivän aamuna. Eli viime viikolla klo 10 alkanut tentti saattaa ollakin klo 16. Tosi helppoa suunnitella viikkorytmiään, kun opinto-ohjaus ja monet muut asiat ovat täysin ei-kenenkään-maata. Kiitos, hallitus!

  8. 8

    Sami sanoo

    Ehkä tässä yliopistokriittisessähetkessä meidän pitäisi myös katsoa sisäänpäin ja pohtia mistä esimerkiksi Stubbin ja Sipilän kommentit kumpuavat. Olen työskennellyt nyt vajaat kymmenen vuotta eri yliopistolle ja pystyn helposti nimeämään muutamia professoreita ja vanhempia lehtoreita, joiden kesälomat ovat Stubbin kuvaaman kaltaisia: vapun jälkeen seuraava näköhavainto tehdään vasta kun luennot alkavat syksyllä. [ Tietysti on myös sitä toista ääripäätä, niitä yksittäisiä jotka eivät pidä päivääkään lomaa ja niitä jotka pitävät sitä kuukauden tai muutaman viikon. ]

    Samoin Sipilän kommentti dosenteista saattaa pohjautua siihen, että dosentuurin saa nykyään huomattavasti helpommin ja pienemmillä ansioilla kuin ennen, esimerksiksi nyt mainittakoon Johan Bäckmannin pari dosenttuuria ennen kun väitöskirjan painomuste oli ehtinyt kuivua. Ehkä meidän yliopistolaisten pitäisi näistä ottaa itseemme eikä vain torjua kaikki ulkopuolinen kritiikki.

    Byrokratian suhteen samoilla linjoilla muiden kommentoiden kanssa; varmasti turhaa toimintaa on, joka voitaisiin poistaa ja uudelleensuunnata tehokkaampaan tekemiseen. Hyvä esimerkkii on juurikin mainittu virtuaalinen työaikakirjanpito, joka täytetään samalla tavalla siitä huolimatta mikä on totuus.

  9. 9

    Salla sanoo

    Pari nopeaa huomiota, jotka on nähdäkseni toistaiseksi ohitettu tässä keskustelussa (ei siis ainoastaan tässä blogikirjoituksessa vaan laajemminkin):

    1) Ainakin Aallossa lukukauden pituutta on jo venytetty siten, että lukuvuosi on jaettu viiteen opetusperiodiin. Viimeinen periodi päättyy toukokuun lopulla. Myös pääsiäis- ja syyslomista on luovuttu. Koska opiskelijoiden kuitenkin pitää tehdä kesätöitä henkensä pitimiksi, tämä aiheuttaa toistuvia tiedusteluja kurssien pakollisten osasuoritusten korvaamiseksi touko- ja syyskuussa sekä valitusta siitä, että uusintatenttejä järjestetään vain kolme per vuosi. Vaikka tenttien valvomiseen ei ole henkilökuntaa nykyisellläänkään, vaan hommaan on valjastettu jatko-opiskelijat ja tutkijat, jotka on sitten yksi kerrallaan irtisanottu.

    2) Hallinnon aiheuttamia kustannuksia, johon näköjään nyt koko Suomi OY kaatuu, ei voi leikata yksinkertaisesti vähentämällä hallintohenkilökuntaa!! Pitäisi poistaa niitä hallinnollisia rakenteita, jotka aiheuttavat turhaa työtä (esim. tuntikirjausjärjestelmän pakollinen käyttö kokonaistyöajan piirissä olevilla). Jos henkilökuntaa vähennetään mutta tehtäviä ei, käy juuri niin kuin Vesa tässä kirjoitti, eli että professorit ja tutkijat tuhraavat vaikeiden ohjelmien kanssa kalliilla tuntipalkallaan. Työajan seuranta on vain jäävuoren huippu; lisäksi pitää pitää ajan tasalla ties kuinka monta julkaisutietokantaa ja matkalaskujärjestelmää (jos jollain nyt vielä on varaa matkustaa).

    • 9.1

      Matias Kivikangas sanoo

      ”Jos henkilökuntaa vähennetään mutta tehtäviä ei, käy juuri niin kuin Vesa tässä kirjoitti, eli että professorit ja tutkijat tuhraavat vaikeiden ohjelmien kanssa kalliilla tuntipalkallaan.”

      Ei ”jos”, vaan juuri näin on monessa paikkaa käynyt. Ja sitä on tulossa lisää ja pahempana sitä enemmän mitä enemmän ”hallintoa” (eli henkilökuntaa) leikataan juurikin leikkaamatta hallinnollisia velvollisuuksia.

  10. 10

    Tuomo sanoo

    Yliopistoissa on paljon tehottomuutta.

    Merkittävin osa siitä johtuu juurikin siitä, että tukihenkilöstöä on vähennetty ja muut työntekijät joutuvat tekemään tukihenkilöstönkin työt, jolloin omasta työstä tulee tehotonta. Esimerkkistä käy blogissakin mainitut matkalaskut.
    Lisätehottomuutta tuo liiallinen reportointivelvollisuus ja jatkuva apuraharulianssi. Apurahahakemuksia pitää syöltää jatkuvasti koska täältä puuttuu kunnollinen pitkäjänteinen tieteen rahoitus.

  11. 11

    joonask sanoo

    Yliopistoissa on ehkä suurimpana ongelmana se, että työtaakka on valuu jatkuvasti alaspäin. Lehtorit ja tohtorikoulutettavat hoitavat liian suuren osan opetuksesta ja näiden harteille hallinnolliset tehtävätkin siirtyvät. Professorit ovat ajan saatossa päässeet leikkaamaan opetusvelvollisuuttaan ja nyt kun hallintohenkilökuntaa ei ole katsomassa lainkaan miten työt järjestetään, käytännössä on tapahtunut niin, että tohtorikoulutettavat toimivat oppiaineen sihteereinä.

  12. 12

    Pekka Mattila sanoo

    Hyvä Vesa,
    Olen tavannut arvostaa blogiasi ja se on kuulunut vakiolukemistoihini. Jos kuitenkin osut itselleni vieraammissa aiheissa yhtä huonosti kuin nyt, minun on varmaan syytä tarkastella ja korjata ajankäyttöäni ja kanavoida se toisin.
    Vastaan väitteisiisi lyhyesti:
    • Emme tunne – enkä taida välittääkään – mutta varsin nopeasti huomaisit minun kritisoineen sekä pääministerin että entisen valtiovarainministerin alentuvia kommentteja tutkimustiedon arvosta ja tutkijoista. En ehkä ihan kuulu tähän nippuun, varmasti johonkin muuhun pahantahtoisesti kasaamaasi kategoriaan kylläkin.
    • Minusta kommenttisi yliopistohallinnosta ja matkalaskuista on nostalginen. Sanon näin välttääkseni julmemman termin käyttöä. Et ehkä ole huomannut, että myös muualla yhteiskunnassa aika paljon asioita on siirtynyt itsepalvelun piiriin. Finanssitaloissa ei ole enää johtokunnan ruokasaleja, vaan tarjotinta kannetaan samassa jonossa muiden kanssa. Miksi juuri yliopistolaisen aika olisi niin arvokasta, että sitä tulisi suojella 50-80-luvun rakentein? Siitä olemme samaa mieltä, että pätevä assistentti tai avustaja on kultaakin kalliimpi ja lisää kollegoidensa tuottavuutta olennaisesti. Aloitin oman urani johtoa avustavista tehtävistä, ja olen takuulla viimeinen, joka etsii säästöjä tuottavasta avustavasta työstä. Kaikki hallinto vaan ei ole tuottavaa vaan täyttää muunkin organisaation ajan.
    • Missä löysää siis on? Sitä löytyy niin hallinnosta kuin opetus- ja tutkimushenkilökunnasta. Yliopistoissa hallintopalveluiden tehtävänkuvat ovat usein jäykkiä ja rakenteet siilomaisia. En ole tässä huomiossani lainkaan yksin, ks. esim. http://www.hs.fi/kotimaa/a1473310611125. Hallinnon kehittämiseen ei suhtauduta aina kovin intohimoisesti, koska hallinnon tehtäviin tullaan liian usein tutkimuksellisista taustoista. Yliopistohallinnon olisi hyvä vahvistua omana kunnianhimoisena professionaan. Olen itse todistanut kurssipalautelomakkeen uudistusta, joka kesti 2 vuotta ja 4 kuukautta. Samalla myös opetuksessa ja tutkimuksessa on löysää. Suurin osa vakituisen paikan saaneista on kunnianhimoisia ja sitoutuneita ammattilaisia. Valitettavasti rinnalla on toinen ihan riittävän huomattava joukko, jonka opetusinto nuupahtaa ja julkaisutahti hiipuu pian pysyvän tehtävän vahvistuttua. Tähän hätään löysin nämä pohdinnat: http://www.wsj.com/articles/SB10001424052702303610504577418293114042070 + https://hbr.org/2013/03/its-time-for-tenure-to-lose-te +http://www.theatlantic.com/business/archive/2013/09/study-tenured-professors-make-worse-teachers/279480/. Ei ole mitenkään kiistatonta, että vakituisen professorin poikkeuksellisen työsuhdeturvan hyödyt olisivat sen haittoja suurempia. Epämotivoinut laiskimus pitäisi saada pois muita kuormittamasta yhtä vinhasti kuin muuallakin työelämässä. Toki tässäkin ratkaistaisiin muutaman kiusankappaleen aiheuttamaa ongelmaa kymmenen tai kymmenien kunnioitettavan sitoutuneiden ja tuottavien kustannuksella. Analogi lyhyempään sairaslomaan ilman lääkärintodistusta on ilmeinen: vähemmistö käyttää systeemiä väärin ja uhkaa vaikeuttaa enemmistön elämää.
    • Ja se PS.
    Liityt näppärästi joukkoon niitä paheksujia, joiden kärkiargumentti on se, etten ole oikea professori. Aivan oikein: en olekaan, ja olen vieläpä ylpeä siitä, että 1997-2010 ja vielä sen jälkeenkin pääasialliset ansioni ovat organisaatioiden kehittämisessä ja johtamisessa. Vuosien aikana olen konsultoinut noin 230 suomalaista, pohjoismaista tai kansainvälistä organisaatiota erityisesti johtamisen, johtamisjärjestelmien, strategian ja muutoksen johtamisen kysymyksissä. Tämä tausta yhdistyneenä tutkijapätevyyteen ja monista yliopistoista kertyneeseen kokemukseen joko työsuhteessa tai projektissa antaa kyllä asiallisen mandaatin kommentoida toimintaa ja tehokkuutta suomalaisessa korkeakoulukentässä. Itse asiassa jokainen totuutta etsivä yliopistolainen olisi kai päinvastoin kiitollinen kaikista sisä- tai ulkopuolisista syötteistä, jotka auttavat toiminnan vaikuttavuuden lisäämiseen. Tällaista totuuden palveluun asennetta olen naiivisti tottunut pitämään keskeisenä edellytyksenä tutkijanuralle. Näyttää kuitenkin siltä, että – toisin kuin tiede – yliopisto systeeminä ei ole erityisen kiinnostunut itsekritiikistä ja vielä vähemmän muiden kritiikistä. Sääli meille. Et varmaan edellytä kauppakonsernin johtajalta vuosikymmenten kokemusta kassalla tai rakennusyhtiön päättäjältä näyttöjä raudoituksesta?
    Mitä tulee huoleesi toiminnastani käytäntöön suuntautuneena professorina, kannattaa taas raottaa sälekaihdinta. Esimerkiksi kauppatieteiden alalla monen maailman johtavan yliopiston vaikuttavimmat hahmot ovat juuri näitä harmillisia työelämäprofessoreita. Useilla heistä ei ole taustallaan tohtorikoulutusta, joka esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa on edellytys. Tuoreimmat julkaisuni ovat myös ihan tunnetuissa kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä ja päihittävät kyllä monen Suomessa toimivan pysyvän professorin julkaisualustat kirkkaasti. Tämä on ihan asiallinen suoritus pääosin 20-prosenttisella ja alkuaikoinaan 50-70-prosenttisella tehtävänhoidolla. Kaikki tiedot työhistoriastani ja julkaisuistani ovat kohtuullisen hyvin ajan tasalla ja saatavilla julkisista lähteistä.

    • 12.1

      Pekka Mattila sanoo

      Jos kaipaat parempaa dataa yliopiston hallintotyön kehittymisestä, googleta vaikkapa helpot Ruokolainen 2011 ja Fredriksson 2015.

  13. 13

    Tutkia sanoo

    Miten olisi se, että yliopisto ulkoistaa reskontran ja vanhoja taloussihteerejä ei irtisanota yhtään. Tai että matkalaskut keskitetään ja vanhat matkasihteerit jäävät rinnalle? Tai että kurssien suorituksia ei kirjata suoraan opintorekisteriin, vaan on täysipäiväisiä henkilöitä kirjaamassa järjestelmästä A B:hen suoritukset?

    Tenttisalin istumajärjestys tehdään myös käsityönä vaikka siihen voisi olla ohjelma.

    Kurssien aloittamiseen liittyy valtavasti manuaalista työtä ja monen sivun ylläpitoa.

    Opinnäytteiden tarkistus venyy koska lappuja mailataan sisäisellä paperipostilla ja allekirjoituksia odotellaan. Monet prosessit ovat täysin paperisia, vaikka ei-täytettävä pdf-pohja niille onkin.

    Tutkimusrahan haku myös vie aikaa ja tutkimukset tulee kirjata varsin moneen tietokantaan.

    Tuntikirjanpito on pääosin ihan puppua ja tehdään vaan koristeeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *