Tervemenoa Facebook, suhteemme on ohi!

Tunnetko ketään, jolla ei ole sähköpostiosoitetta? Maailmankuulu tietojenkäsittelytieteilijä Donald Knuth on sellainen: hän luopui sähköpostin käytöstä vuonna 1990. Häneen saa silti yhteyden kätevästi paperikirjeellä.

Facebook-tili vuonna 2016 on vähän samanlainen kuin sähköposti 1990-luvulla: lähes kaikilla on sellainen.

Kuten useampi henkilö on jo eri kanavia pitkin niin yksityisesti kuin julkisestikin ehtinyt ihmetellä, olen hävinnyt Facebookista. Ei, en ole joutunut bannauksen, ilmiannon tai painostuksen uhriksi vaan poistin tilini ihan itse. Sain idean kesäkuussa ja harkitsin asiaa heinäkuun. Päätin, että jos en keksi kuukauden sisällä hyvää syytä jäädä Facebookiin, niin tili joutaa mennä. Siispä poistin tilini tänään tiistaina 2.8.2016 klo 16.31.

Alla vastaukset yleisimmin esitettyihin kysymyksiin:

Liittyykö tää jotenkin minuun?

Ei liity. Arvostan omanarvontuntoisuuttasi, mutta: ei liity*. Ja sitä paitsi olisi erikoista poistaa Facebook-tili jonkun henkilön takia: toisin kuin kirjoituksen alussa mainittuun Knuthiin, minuun saa edelleen yhteyden Twitterissä, Instagramissa, Snapchatissa, Whatsappissa, puhelimella, Telegramissa tai vaikka sillä paperikirjeellä – tai ihan tapaamallakin, mihin olen erityisesti tänä kesänä panostanut.

Liittyykö tää jotenkin <lisää tähän jotain sähköhörhöjen, uusnatsien ja kikkelikuvien väliltä ja niiden ulkopuolelta>?

Ei liity. Itse asiassa koitin ajoittaa tilin sulkemisajankohdan juuri sellaiseksi että ei ole mitään kähinää menossa, ettei tästä vedetä yhtäsuuruusmerkkejä mihinkään tapahtumaan. Sähköhörhöt (ja muutkin hörhöt) saavat jatkossakin tulta munille sosiaalisessa mediassa (ja ensi vuonna ilmestyvässä kirjassa, stay tuned!), joskaan eivät Facebookissa – tai toivottavasti saavat sielläkin, mutta eivät enää allekirjoittaneelta.

Yksinkertainen syylista tilin sulkemiselle on:

  • Kokeilunhalu: haluan tietää, miten ”somepersoonana” pärjää ilman Facebookia ja mitä seurauksia on Facebookista livistämisestä. Itse asiassa aikaavievin touhu tässä lähtöharkinnassa oli miettiä läpi, olenko kirjautunut johonkin palveluun vain Facebookin avulla, niin siis, että en pääse enää kyseiseen palveluun sisään koska suljin Facebook-tilini. Löytyi vain yksi tällainen, Habitica, ja siihen sai kätevästi lisättyä email-kirjautumisen ennen Facebook-tilin sulkua.
  • Facebook vei liikaa aikaa verrattuna siihen huviin ja etenkin hyötyyn mitä siitä on.
    • On jo pitkään ollut huono omatunto siitä, että en esimerkiksi ehdi vastaamaan kaikkiin yhteydenottoihin joita naamakirjan kautta tulee matalalla kynnyksellä.
  • Facebook rupeaa olemaan jo aika lailla nähty juttu (liityin muistaakseni 2007).
  • Kuten joku jossain blogini kommentissa totesi, minulla on ”taipumusta ääriajatteluun”. Kyllä, lopetan mieluummin käytön kokonaan kuin esimerkiksi vähennän postaustahtia.
  • Ehtii pelata Pokémon Go:ta enemmän (ja oltua perheen ja ystävien seurassa).

Facebook on oikeastaan ollut rikki siitä asti kun se lakkasi näyttämästä kaikkien kavereiden kaikki päivitykset aikajärjestyksessä ja rupesi valikoimaan sisältöä omien epäjulkisten algoritmiensa perusteella. Toinen heikennys oli kommentteihin vastaaminen mikä teki threadeista sekavampia (tämä on toki makuasia). En muista yhtään uudistusta joka olisi vienyt naamakirjaa parempaan suuntaan.

Tilin poisto sujui yllättävän näppärästi, salasana piti syöttää uudestaan, vastata muutamaan ”oletko varma” -kysymykseen ja yksi captchakin piti tehdä. Yllätyksiä** tuli vain kaksi: yksi niistä positiivinen ja yksi negatiivinen:

  • Positiivinen: tili sulkeutui (= profiilini hävisi) heti. Minulla oli hatara muistikuva, että siinä olisi joku harkinta-aika. Harkinta-aika olikin vain sellainen, että jos nyt tulisin 14 vuorokauden sisällä katumapäälle, pystyisin vielä palauttamaan tilini. Tämä oli positiivista, koska olisi jokseenkin pöljää että tili roikkuisi netissä mutta siihen ei pääse itse kommentoimaan.
  • Negatiivinen: kaikki kommenttini julkisiin keskusteluihin ovat myös hävinneet – mikä tekee monesta langasta, no, haastavan seurattavan. Tämä ei sinänsä haittaa kuin muutaman päivän, tuskin kukaan mitään vanhempia keskusteluja naamakirjassa edes lukee. Jotenkin olisin kuvitellut että kommenteille käy kuten seinältä bannatun henkilön kommenteille, eli nimi muuttuisi mustaksi ja jäisivät sinne olemaan, mutta ei, hävisivät kokonaan.

Nähdään ja kirjoitellaan, mutta ei Facebookissa.

 

* Ihan niin kuin vastaus kysymykseen ”nauraakohan noi mulle” on käytännössä aina ei, ja kysymykseen ”mitäköhän ne musta ajattelee” vastaus on ”todennäköisesti ei yhtään mitään”.

** Yllätyksistä nauttiminen oli ihan oma valinta: en periaatteessa googlannut mitään aiheeseen liittyviä ohjeita vaan halusin loikata tuntemattomaan.

Kommentit
  1. 2

    Joanna sanoo

    Olen miettinyt samaa, FB:stä on pikkuhiljaa tullut yhtä viihdyttävä kuin G+ oli vuosia sitten.

  2. 3

    Lilli sanoo

    Toivoisin, että Facebook olisi maksullinen ja saisin itse päättää, miten sitä käytän. Sen lisäksi, että joku muu valikoi mitä kuulumisia näen, Facebook muuttelee yksityisyysasetuksia mielivaltaisesti. Ja nyt oli pakko siirtyä mobiilissa messengeriin, jolle piti luovuttaa oikeudet vakoilla kaikilla kanavilla. Pakottaminen on todella ankeaa!

  3. 4

    Kiitos sanoo

    Jää harmittamaan kyllä. Olit yksi mielenkiintoisimpia ihmisiä kaverilistallani, juttujasi oli ilo seurata. En itse oikein ole koskaan oppinut seuraamaan ihmisten sisältlöä FB:n ulkopuolella, enkä instagramia tai muita somealustoja käytä. Näin puhtaasti FB:hen rajoittuvana käyttäjänä yhteys sinuun katkesi tämmän myötä, ikävä kyllä.

    Mutta enköhän näe vielä blogiasi linkattuna feediini joka kerta kun jotain kirjoitat, ja sen kautta jaksanen jutujesi pariin palata.

    Kiitos joka tapauksesta Facebook-ystävyydestä ja ajatuksiaherättävästä sisällöstä jota oli ilo seurata. Ja toivotan hyvää jatkoa.

  4. 6

    Kati Härkönen sanoo

    No voi höh, nyt ei ole enää vessan seinää lukulistalla, kyllä harmittaa kun en muuta somea käytä. Kaikki näköjään muuttuu. Toisaalta hyvä jos mun kaikki jututkin meni mitä tuli kommentoitua vähän reippaammalla kädellä. Jatka kuitenkin blogailua. Sanon vielä että kyllä se mieli vielä voi muuttua… Niin ku kastraatiota pyytävälle lapsettomalle parikymppiselle sanottas.

  5. 7

    Kati Härkönen sanoo

    Koska edellinen kommenttini sensuroitiin tai sitä ei muutoin haluttu julkaista koska ilmeisesti sisälsi tuhmia sanoja kuten kastraatio (ja viittauksen siihen ettei ko. toimenpidettä vieläkään saa ennen kuin on 30 ja tehnyt useamman muksun) niin sanon nyt vaan höh ja yritän sinnitellä tämänkin muutoksen kanssa.

    • 7.1

      T sanoo

      Menee vähän aiheen vierestä, mutta tarkoittanet sterilisaatiota? Sellaisen saa kun on joko täyttänyt 30 vuotta tai hankkinut kolme lasta (tai painavasta terveydellisestä syystä); molempien ehtojen ei tarvitse täyttyä. Kastraatio ei ihan taida kuulua tämän päivän menetelmiin.

      • 7.1.1

        R sanoo

        Kyllä sen kastraationkin saa jos on kahden monialaisen tutkimusyksikön puoltolausunto sukuelinkirurgiaa varten…

    • 7.2

      Kati Härkönen sanoo

      Julkaistiinhan nuo molemmat, selain näytti että kommentti ois vaan kadonnut, ja joo vissiin viittasin sterilisaatioon en muista enää. Hyvin on Vesa pysynyt poissa, iso aukko jäi niille jotka ei twitteriä käytä.

  6. 8

    Virpi sanoo

    Onnea valitsemallesi tielle!
    Ainoa miinuspuoli taitaa olla jakamiesi juttujen katoaminen seuraajiesi ja heidän seuraajiensa fiideistä, sillä vaikkemme olleet FB-kavereita, näyit omassakin feedissäni harva se päivä. Jota pidin siis erittäin positiivisena. Varsinkin poliittisella kentällä räyhääjillä on ikävän kova ääni, ja järjen äänille on aina tarve.
    Oma FB:n käyttökulttuurini pyörii pitkälle järjestötoimimisen ympärillä, josta tippuisin välittömästi ulkopuolelle jos loggaisin ulos. Epäilemättä senkin aika silti joskus tulee, sillä aivot kaipaavat tuuletusta.

  7. 10

    Ellu sanoo

    Eniten harmittaa se, että ”Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -ryhmän kootut aivopierut” on tämän lähtösi myötä kadonnut fb:stä, sillä samalla katoavat näköjään myös kaikki ylläpitämäsi sivut 🙁 sen seuraaminen oli parasta huvia seinälläni.

  8. 11

    Anu sanoo

    Harmi. Mutta etkö juuri Skrollissa kirjoittanut tietojen häviämisestä bittimaailmaan eikä ole arkistoa enää vanhoille netissä olleille asioille? (tms) Sivullasi oli paljon keskusteluita yms. Eikö se juuri ole arkiston hävittämistä (tulevaisuuden tutkijoille)?

    • 11.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Arkisto on itselläni kyllä tallessa ja luovutan sen ilomielin tutkijoille joskus myöhemmin.

  9. 12

    Petri Honganmäki sanoo

    Itse kyllästyin puoli vuotta sitten siihen, että energia kohdistui liiaksi some-toimintaan, jonka seurauksena hävitin kaikki tilit. Ei jaksa – ei kiinnosta. Elämä sujuu ilman huomio-huoraamistakin.

    Ennakkoa otin jo 2011 kun vaihdoin kännykän gsm-pöytäpuhelimeen. Kodin ulkopuolella on mukavampi olla vapaana ilman kahlitsevaa elektroniikkaa.

  10. 14

    Katariina sanoo

    Tästä tuli vähän pitkä, mutta tässä tärkein: Ketä tai mitä kannattaa seurata nyt, kun Facebookissa on Vesan kokoinen tyhjä aukko?

    Tuen ja kannatan päätöksiä, jotka onnistuvat lisäämään yksilön hyvinvointia, eivätkä satuta muita ihmisiä. Silloinkin, kun ihmiset jäävät kaipaamaan yksilön tuottamaa iloa. Ja minä kyllä jään kaipaamaan. En ole ikinä ennen kylmänviileästi ”seurannut” Facebookissa ketään yksityishenkilöä, jota en henkilökohtaisesti tunne. Epäilen vahvasti, että kukaan tai mikään kykenee täyttämään aukkoa, jonka jätit taaksesi. Facebookista on tullut taas tylsä ja hyödytön itsensä, eikä käyttöni varmasti yhtään vähene. Enemmän aikaa miellyttävästi kuvattujen nutellaleivosvideoiden katsomiseen ja jonkin verran vähemmän tärkeiden mutta asiallisten tekstien lukemiseen. (Löytyy niitä tekstejä edelleen muualtakin, mutta monipuolisuus vähentyy.)
    Vesa, tarjosit ihmisille viihdettä ja palvelun. Onko mahdollista, että joku ottaa osan viihteestä omiin käsiinsä, esimerkiksi löytyykö seuraajaa ylläpitämään ”Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -ryhmän kootut aivopierut” -sivua? (Jos se on totta, että se oli sinun ylläpitämäsi ja se on nyt poistunut. Luin asiasta tässä kommenteissa, enkä ole saanut asiaan mitään muuta vahvistusta kuin että en löydä ryhmää enää. Ei ole ensimmäinen kerta kuin löytymättömyys on ainoa Facebookin antama tieto.)
    Ehkä vähän vakavammin ottaen, ketä tai mitä suosittelisit seurattavaksi, jos haluaa nähdä samantyylistä, asiallista ja monipuolista sisältöä?

  11. 15

    Pirjo Jokinen sanoo

    No minä jo ehdin ajatella vaikka mitä, mm. oletko joutunut johonkin onnettomuuteen, tjms. Sekin tuli mieleen olenko päätynyt estolistalle..

    Kaikki onkin siis oolrait.
    Perhe on tärkeä, lapset on pieniä vain vähän aikaa, nuoruuskaan ei ikuisesti kestä ja sitten eläkepäivinä viimeistään takaisin johonkin some-kuvioon jos maltat Facesta pois pysyä harmaahapseksi saakka (tai tätä enää silloin edes on plaaplaaplaaplaa..)..

    Elämä on valintoja! Ja niitä kannattaa käyttää eikä juuttua.. 🙂 <3

  12. 16

    Henri sanoo

    Ööh, tällaisenaan tää on melko harmillinen päätös. 🙁 Ei siksi etteikö FB:stä pois jääminen olisi kenties ihan jees vaan oikeastaan netin itsensä vuoksi.

    Internetissä suunnilleen kaikki linkittyy kaikkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ajan myötä kaikki asiallinen muuttuu ”resurssiksi”. Se (=jokin nettiin laitettu asiallinen juttu) toimii lähteenä, siihen linkitetään tai joku on oman kiinnostuksensa vuoksi tallettanut sen kirjanmerkkeihinsä, tmv. Konkreettinen esimerkki tästä on edellinen blogikirjoituksesi (29.7.2016), joka sisältää linkkejä Facebook-profiiliisi. Vetäytymisesi on siis jo rikkonut oman blogisi. Oikeastaan tätä samanlaista ongelmaa tulee vastaan, kun joku tekee information suiciden [1] tai (hölmöyttään) rikkoo Sir Tim Berners Leen sääntöä ”cool URIs don’t change” [2].

    Mikäli et ehtinyt totaalisesti deletoimaan FB-tiliäsi vaan se on vain deaktivoitu, niin jonkin sortin ratkaisu voisi olla profiilin takaisin käyttöönotto, mutta olla kuitenkin kirjautumatta enää toiste sisään. Muille pysyvän poissaolon voisi osoittaa vaikka muuttamalla profiilikuvaksi ja kansikuvaksi teksti, joka kertoo ettet enää käytä Facebookia ja tämä kaikki on jäljellä vain arkistointisyistä, tai jotain.

    Mut joo, tärkeintä kuitenkin on, että ajatuksesi ovat jatkossakin tavattavissa myös niille, jotka eivät sinuun suoraa yhteyttä pidä – toivottavasti jatkat mietteittesi julkaisemista blogissa tai muuta avointa kanavaa käyttäen.

    [1] http://dx.doi.org/10.2139/ssrn.2362301
    [2] https://www.w3.org/Provider/Style/URI.html

  13. 17

    Reeta sanoo

    Mä poistuin facesta muutamaksi vuodeksi joskus 10 vuotta sitten. Silloin mun piti lähettää Facebookille sähköpostia, että haluan ihan oikeasti varmasti poistaa tilini kokonaan. Muuten se jäi sinne niiden muistiin ja olisi ollut mahdollista aktivoida uudestaan. Jos tämä vaihe on poistunut, niin sittenhän Facebook on kehittynyt parempaan suuntaan. 🙂

  14. 19

    Kirsi sanoo

    Kääk, millä mä nyt kyllästytän ihmiset kun en voi enää aloittaa ”Luin muuten Vesa Linja-ahon seinältä…” tai ”Osallistuin keskusteluun Vesa Linja-ahon seinällä… ”!!??

    Vitsit sikseen, kieltämättä oli outoa huomata että feedistäni on puuttunut jotain viime päivinä ja somehaudan kautta löysin tämän kirjoituksen. Harmillista mutta ymmärrän perustelut enemmän kuin hyvin. Myös minulle olit ensimmäinen irl vieras yksityishenkilö jota aloin seurata, jolle laitoin kaveripyynnön ja jonka avoimella seinällä uskaltauduin osallistumaan keskusteluihin. Monta hauskaa ja mielenkiintoista keskustelua tuli käytyä ja sain tietää asioista jotka muuten olisivat ehkä menneet ohi tai käyneet ilmi vasta myöhemmin. Puhumattakaan lastesi aiheuttamista nauruntyrskähdyksistä. Leo <3

    Kiitos siis fb-kaveruudestamme ja kaikkea hyvää jatkossa sinulle & perheellesi. Pyrin seuraamaan sinua muilla kanavilla, tosin se ei auta feedini hiljentymistä.

  15. 20

    Maria sanoo

    Aiot olla somepersoona ilman somea?

    ps. kuka nyt suodattaa kiinnostavat uutiset feedilleni? 🙁

  16. 21

    Hannu Hartikainen sanoo

    Harmillista on kyllä se, että ilmeisesti henkilön poistaessa tilinsä kaikki hänen postauksensakin häviävät, ja sitä myötä myös toisten (mahdollisesti suurellakin vaivalla kirjoittamat) kommentit.

    Toisaalta juuri koska Facebook on varsin labiili sisältöalusta, on erityisen tärkeää että edes joku aktiivikäyttäjä sulkee tilinsä joskus.

  17. 23

    Katkera fanittajasi sanoo

    Sinä julkea! Rupesin miettimään miksen ole pitkään aikaan nähnyt ”Vastustamme sukupuolineutraalia avioliittoa -ryhmän kootut aivopierut” ryhmän postauksia, ja pienen kaivelun jälkeen löysin tämän. Ryhmä oli parasta antia facebookissa, en anna sinulle anteeksi ennenkuin tulet takaisin naamakirjaan ylläpitämään tätä nerokasta ryhmää ;__;

  18. 24

    Vesa Valenius sanoo

    Kyllähän tossa kieltämättä jotain jäi kaipaamaan, kun hävisit FB:sta. Toi kysymys ”liittyykö tää jotenkin minuun on ymmärrettävä, kun joku häviää ystäväpiiristä näkösältä, itsekin mietin kyllä ensiksi, että olet jostain syystä blokannut minut, mikä taitaa kuitenkin olla yleisempää kuin fb-tilin lopettaminen. Täytyy sitte tsekata kuulumiset täältä.

    • 24.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Tai Twitteristä tai Instagramista, molemmissa tunnarina @linjaaho.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *