”Tekopenikset sarvina päässä”, huuhaata, – uusi Auer-juttu vetää sanattomaksi

Himasen höpöraportin kaatanut ja delfinaariosta paljastusjutun tehnyt Long Play yllättää jälleen iloisesti – jos nyt termiä ”iloinen” voi tässä kontekstissa käyttää. Itse tapaushan on karmea ja varmasti Suomen rikoshistorian oudoin vyyhti. Iloinen olen ainoastaan siitä, että Suomessa tehdään vielä syvällistä tutkivaa journalismia.

Uusin Long Playn julkaisu nimittäin kertoo uutta tietoa Ulvilan surmasta ja sen jälkimainingeista seksuaalirikostuomioineen. Palkitun rikostoimittajan kirjoittamassa perusteellisessa jutussa kerrotaan laittomasta kotietsinnästä, asenteellisesta lääkäristä, esteellisestä psykologista, ja kuin huonosta kauhuleffasta peräisin olevista ”saatananpalvontakokemuksista” tekopeniksistä tehtyine sarvineen ja viiltelyineen, joista ei ole muita todisteita kuin änkyräuskovaisen lääkärin lausunto. Myös huuhaa nimeltä valheenpaljastustesti ja legendaarinen soluttautujapoliisi Seppo mainitaan.

Pari sitaattia jutusta:

Yksi lapsista kertoi, että Kukka ja Auer juoksentelivat alasti ulkona tekopeniksistä tehdyt sarvet päässään. Käräjäoikeus toteaa: ”Lasten kertomukset kuulostavat tältä osin hyvin epäuskottavilta jo niihin sisältyvän huomattavan kiinnijäämisriskin vuoksi.”

Auerin nuorimmat lapset ovat kertoneet myös, että äiti järjesti aina Jukka S. Lahden kuoleman vuosipäivänä kuolinjuhlan. Sellaisen yhteydessä Auerin väitetään seisottaneen rangaistukseksi yhtä lapsista alusvaatteisillaan pakkasessa ja heitelleen tätä jääpuikoilla ja lumipalloilla. Rivitaloasunnon naapureilla ei ollut tällaisesta havaintoja.

Yhdessä vanhimman lapsensa kanssa Auer on myös suihkuttanut hiiriä muurahaismyrkyllä ja useita kertoja tappanut lintuja viiltämällä veitsellä niiden päät katki. Tämä liittyy syyttäjän mukaan Anneli Auerin harjoittamaan saatananpalvontaan, josta lapset ovat kertoneet.

Ensimmäisellä kerralla uhrin olkapäähän viillettiin veitsellä vinon ristin malliset viiltohaavat. Haavasta vuodatetulla verellä piirrettiin kuva pirusta. Toisen kerran haavasta otettiin verta, jolla piirrettiin numero 666.

Saatananpalvontaväitteistä oli mediakohu jo aiemminkin, ja ne mainitaan tässäkin jutussa, joskin laajemmin käsiteltynä:

Syyttäjä kutsui oikeuteen ”saatananpalvonnan asiantuntijatodistajaksi” uskovaisen erityisopettajan Keijo Ahorinnan, joka on kirjoittanut saatananpalvonnasta kaksi kirjaa: vuonna 1997 ilmestyneen Saatananpalvonnan monet kasvot ja kuusi vuotta myöhemmin ilmestyneen teoksen Vihan evankeliumi, Ajan ilmiöitä Raamatun valossa. Ahorinta uskoo persoonallisen Saatanan olemassaoloon.

Ahorinnan kirjat ovat tuttuja itsellenikin uskisajoiltani, mutta naamapalmutinpa taas uudelleen. Naamapalmutin myös tälle – melkoinen ”asiantuntijagynekologi” ollut käytössä oikeudessa:

Joki-Erkkilä on poliisin usein käyttämä asiantuntija, joka on esiintynyt julkisuudessa uskoontulonsa vuoksi. Äärikristillisen Mahdollisuus muutokseen -ryhmän Youtube-videossa hän kertoo teini-ikäisen tyttärensä joutuneen raa’an henkirikoksen uhriksi alkuvuodesta 2011. Joki-Erkkilä kärsi sen jälkeen univaikeuksista ja lyhyestä työkyvyttömyydestä. Samana vuonna hän selvitti poliisin pyynnöstä Kukan ja Auerin saatananpalvontavaikutteisia seksuaali- ja väkivaltarikoksia.

Tehdessään tutkimusta hän piti puolustuksen mukaan lähtökohtanaan sitä, että rikokset olivat tapahtuneet. Hän korjaili jälkikäteen lääkärinlausuntojaan ja poisti niistä joitain johtopäätöksiään. Myös käräjäoikeus oli sitä mieltä, että Joki-Erkkilä oli asenteellinen.

Toimittaja on päässyt tutustumaan salaisiin tuomioihin ja esitutkintamateriaaliin, ja kuten jutussa sanotaan, niin salainen käsittely on ongelmallinen demokratian kannalta: kansalaiset eivät pääse valvomaan tuomioistuimen sekoilua. Toisessa vaakakupissa on tietenkin uhrien oikeus yksityisyyteen. Jutun perusteella koko tuomiosta jää melko omituinen kuva. Toivottavasti tapauksessa selviää joskus lopullinen totuus siinä määrin kuin se on selvitettävissä.

Erityisen ongelmallisena pidän satuolentoon uskovien todistajien käyttöä saatananpalvontaväitteiden ”asiantuntijana” tapauksessa, jossa toinen voi joutua vuosiksi vankilaan. Änkyräkristillisyys ei haittaa kirjanpitäjänä tai sähkötekniikan opettajana työskentelyä, mutta tällaisissa tapauksissa pirujen pelko voi kävellä pahasti järjen ylitse.

Koska haluan tukea tällaista laatujournalismia, olen Long Playta julkaisevan Hitaan journalismin yhdistyksen kannatusjäsen. Kannatusjäsenet saavat jutut edellisenä iltana luettavakseen – koko juttu ilmestyy luettavaksi huomenna tiistaina, jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin siinä yhdeksän-kymmenen maissa aamupäivällä Long Playn sivuille. Laatujournalismin tekeminen maksaa, ja tällä kertaa suosittelen todella maksamaan tuon kaljatuopin hinnan jutun lukemisesta. Nukkukaa hyvin!

Kannatusjäseneksi voi liittyä täältä (sivun alareunassa), niin saat jatkossa jutut luettavaksi ennen muita.

Kommentit
  1. 2

    Aas sanoo

    Oli kyllä Talouselämä. joka paljasti Himasen höpöraportin. Long Play vain kuppasi sen ja lämmitti uudestaan.

  2. 3

    sanoo

    Olen lukenut näitä aiemmin eri lähteistä, tietoja on löytynyt netistä vaikka kuinka paljon. Hämmentävää on, että ihmisten reaktiot asiaan tuntuvat polarisoituneen kahteen ryhmään: ”eihän tuossa tosiaan ole mitään järkeä!” ja ”se nyt vaan on raiskaajamurhaaja, ei sitä muuten olisi oikeudessa tuomittu, oletko joku pedofiilien puolustaja”.

    Mahtavaa, että LongPlay teki jutun aiheesta! Se herättää varmasti paljon keskustelua.

  3. 4

    Jussi sanoo

    ”Laatujournalismin tekeminen maksaa, ja tällä kertaa suosittelen todella maksamaan tuon kaljatuopin hinnan jutun lukemisesta.”

    Totta, mutta LongPlayn jutun ostaminen on tehty hankalaksi. Kysyttiin jopa henkilötunnusta, mutta ei tarvinnut laittaa, kun valitsi toisen tavan. Sen jälkeen osoitetiedot ja kaikkea muuta lomakkeen täyttämistä. En viitsinytkään, kun en ollut kaikkien tietojen utelemisen jälkeen enää varma, että kuinka tuo teksti toimitetaan minulle. Eivät kai ne sitä postissa lähetä, haluan lukea jutun heti, mutta miksi pitää antaa noin paljon tietoja, kun sähköpostiosoite riittäisi? Amerikkalaisista lehdistä olen ostanut juttuja PayPalin kautta, ei ole tarvinnut antaa kuin sähköpostiosoite mihin tulee jutun latauskoodi ja koko homma toimii muutamalla klikkauksella.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *