Miksi 27 €/h oli ”paska palkka” – asiaa yrittäjän/freelancerin työn hinnoittelusta

Blogisti Alaston kriitikko varoitti amk-oppilaitoksista talvisessa bloggauksessaan:

Esimerkiksi Lahdessa sain paskapalkkaa raskaasta tutoroinnista (jokainen opettanut tietää, että jos viettää täyden päivän useamman nuoren taiteilijanalun kanssa intensiivisen tunnin keskustellen ja varsinkin aidosti läsnä ollen, niin sitä päivän loputtua vain romahtaa tylsän vierashuoneen sänkyyn eikä lähde kylille kapakkaan riekkumaan), 23,00/tunti [Korjaus, muistinkin eilen väärin – se oli 27.00/tunti]

Tästä heräsi hiukan somekeskustelua joulukuussa, moni ihmetteli miten muka noin iso tuntipalkka voi olla jonkun mielestä paska (ja myöhemmin kirjoituksessa mainittu 70 euron tuntipalkkakin oli vain säällinen). Joulukuussa oli vähän kiire, joten asia jäi ja palasi mieleen nyt vasta.

Asia lyhyesti: 70 euron tuntipalkka on todella suuri jos sitä saa kokopäiväduunissa 160 tuntia kuukaudessa. Tällöin tienaa tuntuvasti, 11200 euroa kuukaudessa. Mutta jos on freelancer, on käytännössä mahdotonta täytellä kalenteriin 160 tuntia kuukaudessa tällaista työtä (tai itse asiassa enemmän, koska lomapalkka jää saamatta kesällä).

Sama pidemmin: lasketaan esimerkinomaisesti, paljonko matematiikanopettajan pitää laskuttaa yksityistunneista, jotta hän tienaa yhtä paljon kuin työsuhteessa.

Jaana on 24-vuotias ja juuri valmistunut Helsingin yliopistosta matematiikan ja fysiikan aineenopettajaksi. Loppuvaiheen opiskelijana hän on opettanut muutaman yhden kurssin lukukaudessa rakennusinsinööriopiskelijoille matematiikkaa, opiskelijat ovat kehuneet häntä käytäväpuheissa ja koulutuspäällikkö päättää ottaa hänet kokopäiväiseksi tuntiopettajaksi. Työehtosopimuksen mukaan Jaana saa kuukausipalkkaa 4356,83 euroa, koska hänellä ei ole vielä työkokemusta joka oikeuttaisi ikälisiin eli viralliselta nimeltään vuosisidonnaiseen lisään. Opettajilla on 1600 tunnin vuosityöaika (eikä erillisiä lomarahoja), joten tuntipalkaksi on helppo laskea 12*4356,83/1600=32,68 euroa. Vuodessa bruttopalkkaa heruu 12*4356,83=52281,96.

Jaana on kuitenkin parikymppisestä asti haaveillut yrittäjyydestä. Hän onkin opiskeluaikana antanut matematiikan yksityistunteja lukiolaisille satunnaisesti – ja pimeästi. Nyt hän rupeaa pohtimaan, voisiko sillä elättää itsensä. Lasketaan, paljonko hänen pitää veloittaa matikantunneistaan, että hän saa saman tulotason kuin työsuhteessa.

Työpaikka tarjosi luokkatilat opetukseen, yrittäjänä hän joutuu hankkimaan tilan itse. Kiva työhuone löytyykin 300 euron kuukausivuokralla. Lisäksi hän joutuu ottamaan YEL-vakuutuksen, joka 52281,96 vuosityötuloilla tekee 9539 euroa vuodessa*. Oletetaan, että kaikenlaisia säläkuluja, jotka normaalisti maksaa työnantaja, tulee 3000 euron edestä vuodessa (tietokoneet, kännykkä, kännykkälaskut, lääkärikäynnit jne.).

Sitten tulee laskelman jännä vaihe: työsuhteessa työnantaja huolehtii, että tekemistä on. Yrittäjä joutuu itse täyttämään kalenterinsa. Lasketaan ensin utopistisesti, että Jaana saa heti myytyä asiakkaille 1000 lähiopetustuntia vuodessa (ja loppu 600 tuntia menee markkinointiin, tuntien valmistelemiseen ja yleiseen säätämiseen). Jotta Jaanalle jäisi verotettavaa tuloa sama 52281,96 euroa, hänellä tulee olla liikevaihtoa 52281,96+12*300+3000+9539=68420,96. Tähän päälle tulee vielä arvonlisävero 24 %, eli alvillinen liikevaihto (= se, mitä matikantunnin ostaja latoo pöytään) pitää olla 68420,96*1,24=84841,99 euroa. Kun tämä jaetaan tuhannella tunnilla, saadaan matikantunnin hinnaksi 84,84 euroa.

Kuinka moni on valmis maksamaan tuollaista tuntihintaa matikantunneista? Ei kovin moni. Markkinahinta pyörii 60-70 € haarukassa, esimerkiksi Tutorhouselta saa opetusta hintaan 515 € kk, sisältäen 8 oppituntia, eli tuntihinnaksi tulee 64,38 euroa. Jos Jaana haluaa säilyttää ansiotasonsa, hän voi joko (ainakin):

  • yrittää mahduttaa lisää tunteja kalenteriinsa
  • yrittää tuotteistaa palveluaan, esimerkiksi 3 oppilasta pienryhmässä, joista jokainen maksaa 30 euroa tunti, tuo lisää asiakkaita alentuneen hinnan merkeissä ja parhaassa tapauksessa oppilaat sparraavat toisiaan jolloin opetuksen laatukin paranee.

Summa summarum: ”suurtuotannon skaalaedut” pätevät myös duunin tekemiseen. Kun työnantaja tarjoaa 1600 tuntia työtä vuodessa, työn hinta laskee.

Tilanne muuttuu kalliimpaan suuntaan, jos työssä tarvitaan kalliita työkaluja ja pakettiautoa niiden kuskaamiseen – ja työn suorittaja joutuu matkustamaan työn suorituspaikalle. Se, että sähköasentaja veloittaa pistorasian vaihdosta 80 euroa, ei tarkoita, että sähköasentaja tienaa 5 minuutissa 80 euroa 960 euron ”tuntipalkalla”.

Esimerkit on laskettu opetusalalta, koska tunnen alan työehtosopimukset ja palkat – ja harjoittanut vuodesta 2004 harrasteluontoista yrittäjyyttä toiminimellä – juurikin esimerkiksi matematiikan tunteja antaen.

* Tässä on huomioitu aloittavan yrittäjän alennus. Kolmen vuoden päästä maksu on 12229 €/vuosi. Yrittäjä voi toki alivakuuttaa itsensä, mutta tässä ei tehty niin koska halutaan vertailukelpoinen laskelma.

”Tervetuloa takaisin yrittäjäksi” – verohallinnon tapaan

Selvityspyyntö ennakkoperintärekisteriin

Suomessa on verojen maksaminen tehty helpoksi: lähes kaiken voi hoitaa nykyään netissä ja havaitsemani kämmit on korjattu (tosin yhden kanssa piti mennä hallinto-oikeuteen asti). Myös asiakaspalvelu on 90 % tapauksissa ollut ystävällistä ja kerran vääriä neuvoja saatuani esimiestason heebo pyysi neuvojan söhläyksiä anteeksi.

Kuten kirjoitin aiemmin, olen harjoittanut sivutoimista pikkubisnestä: vuodesta 2004 asti toiminimellä ja perustin siihen rinnalle osakeyhtiön 2007 – vuodesta 2011 alkaen toiminta hiipui perhe- ja päätyökiireiden takia.

Kaikki verot olen aina maksanut asianmukaisesti ja ilmoitukset yhtä myöhästymistä lukuunottamatta hoitanut ajallaan. Siksi yllätyin kun hakiessani oy:täni taas ennakkoperintärekisteriin postiin napsahti pitkän viiveen jälkeen eli toissapäivänä seuraavanlainen kirje (klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana):

Selvityspyyntö 1

Selvityspyyntö 2

Ensinnäkin, mitkä ”salassa pidettävät tiedot”? Minun lisäkseni kirjeessä mainitaan vain puolisoni, joka on oy:n hallituksen varajäsen (joka on pakko olla olemassa) – ja tämä on täysin julkinen kaupparekisteritieto. Toiseksi: ”kopio liikesuunnitelmasta” – kuka tekee muka enää sellaisia varsinkaan yhden hengen firmassa? Ja 11 muuta kysymystä.

Niin, asiasta tietämättömille vielä, mikä on ennakkoperintärekisteri? Se on julkinen rekisteri, jossa oleminen tarkoittaa, että ”kun maksan tämän yrityksen laskun niin minun ei tarvitse toimittaa siitä ennakonpidätystä”. Tavallinen ihminen törmää tuohon rekisteriin yleensä siinä, että jos esimerkiksi siivousyritys ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, siivoustyöstä ei saa kotitalousvähennystä. Jos yrityksellä ei ole toimintaa, se voidaan poistaa ennakkoperintärekisteristä – itselläni tuota poistoa vauhditti vielä kun surullisena nuppivikakeväänäni annoin veroilmoituksen kuukauden myöhässä.

On hyvä että verojen maksamista valvotaan, mutta kun itsellä on täysin puhdas verotausta (jos tuota kahden vuoden takaista myöhästymistä ei lasketa) niin tuo kysymysten määrä ja kirjeen sävy pisti naamapalmututtamaan – erityisesti koska aikanaan yhtiötä perustettaessa ei a) kysytty mitään b) rekisteröinti kesti viikon – nyt käsittely kesti yli kuukauden, jona aikana yksi asiakas jo joutui tekemään tuon ennakonpidätyksen toimittamisen (mikä nyt ei muuten haittaa mutta siitä on turhaa byrokratiavaivaa asiakkaalle).

Todennäköisesti tuon kirjeen pääpointti on vain tarkistaa, että yrittäjä todella olen minä, eikä yhtiötä ole myyty kulissiyhtiöksi jollekin liiketoimintakieltoon tuomitulle (tähän viittaa erityisesti tuo kysymys tilinkäyttöoikeuksista ja työntekijöistä hetuineen sekä valtakirjakopioista).

Helpommaksi ja nopeammaksi olisi tullut perustaa uusi oy, mutta se maksaa useita satoja euroja ja sitten olisi taas uusi firma jonka byrokratiaa hoitaa.

Vastaan jokaiseen kysymykseen 1-2 lauseella ja katsotaan mitä tapahtuu. Kuulisin mielelläni myös muiden kokemuksia kommenttilaatikossa – tällaisesta kirjeestä ja muustakin turhaksi kokemastaan byrokratiasta.

Kokenut yrittäjä: ”Ketään ei pitäisi houkutella yrittäjäksi”

Suoritin aikanaan (taisi olla 2004-2005) sivuaineena Kauppakorkeakoulussa akateemisen pienyrittäjätutkinnon. Konsepti oli hieno: opettajat olivat kokeneita oikeita yrittäjiä: tilitoimisto- ja tilintarkastusyrittäjä Juha Siikavuo, markkinointialan huippunimi Timo Rope sekä pari muuta tyyppiä joiden nimi ei jäänyt mieleen. Sivuaineen kantava idea oli antaa perustiedot yrityksen perustamisesta ja yrittäjyydestä, jotta opiskelija voisi – heti tai valmistuttuaan – perustaa yrityksen jossa hän hyödyntää oman alansa (tai jotain muuta) osaamista.

(Sain kuulla, että myöhemmin sivuaineen nimi muutettiin akateemiseksi yrittäjätutkinnoksi ja oikeat yrittäjät lempattiin pihalle ja tilalle tuli professoreita – syy oli kuulemma se, että kun opettajana on professori niin koulu sai jossain akkreditointi- tai ranking-skabassa paremmat pisteet. Että näin. Tämä on sääli, koska sivuaineen vahvuus oli juuri siinä käytännönläheisyydessä.)

Timo Ropen interaktiiviset luennot olivat parhaiten mieleen jääviä. Tyypin tarkoituksellisen hulluudensekainen esiintymistyyli tempasi mukaansa ja olen pari kertaa käynyt jossain maksullisessa seminaarissakin häntä kuuntelemassa sekä asia- että viihdearvon takia. Timon sitaatteja voi lukea vaikkapa Wikisitaateista.

Yksi Ropen mieleen jäävimmistä sitaateista oli:

Ketään ei pitäisi houkutella yrittäjäksi

Timo Rope osasi puhua uskottavasti, sillä hänen ensimmäisen tuntinsa jälkeen useampi tyyppi keskeytti koko sivuaineen. Timo piti tätä hyvänä asiana ja sanoi, että tässä vaiheessa on hyvä keskeyttää. Timon sanoin:

Jos ette kestä minua, ette kestä markkinoillakaan.

Tämä tuli siis monessa liemessä keitetyn markkinointialan konkarin suusta, ei vasemmistohipin suusta. Vasemmistohipeistä tämä koko juttu tuli mieleenkin, kun sosiaalisessa mediassa on kiertänyt demarinuoren puheenvuoro, jossa tyrmättiin nuorten houkuttelu yrittäjiksi:

Keskustelussa annetaan kuva, että yrittäjyys on helppoa ja asenne ratkaisee.

Kun menestymisen tieksi rakennetaan yksilölliset ominaisuudet, kuten myönteinen asenne, siirretään huomio pois siitä, että työttömyydessä on kysymys rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta. Myös järjestäytymiseltä viedään pohja, kun työmarkkinoiden ongelmat sysätään yksilöiden vastuulle.

En ole koskaan ollut ”oikea yrittäjä”. Yritystoimintaa on kyllä tullut harjoitettua päätoimen ja opintojen ohessa (juuri tuon Kauppiksen sivuaineen ansiosta): ensin matematiikan yksityistunteja, sitten kirjanpitopalveluja. Lisäksi olen toiminut sijoittajana muutamassa pikkustartupissa. Tällainen nappikauppa (viittaan omiin viritelmiini) on siitä kivaa, että riskejä ei käytännössä ole. Koulutuspalveluissa vastuu on kuulijalla ja kirjanpitäjänä voi joutua käpälälautaan vain jos lähtee mukaan vehkeilemään.

Mihinkään oikeaan yrittäjyyteen, jossa heilutaan kokopäiväisesti ja mahdollisesti sijoitetaan vielä omaa, lainattua tai riskirahaa, tätä ei voi verrata, mutta silti uskallan yhtyä Ropen ja demarinuoren kommentteihin: kaikista ei ole yrittäjäksi eikä kaikkia todellakaan kannata houkutella yrittäjäksi. Tai saa houkutella, mutta moraalista on muistuttaa myös riskeistä.

Pahin tapaus on sellainen, jossa TE-toimisto houkuttelee hyvän duunarin perustamaan yrityksen jollain tuomiopäivän liikeidealla ja hakemaan siihen starttirahaa ja lainaa. Lopputuloksena on maksuhäiriömerkintä ja muutama kymppitonni konkurssivelkaa.

Yrittäjyydestä puhuttaessa pitää muistaa, että jokaista Roviota tai Supercelliä kohden on tuhansia yrityksiä, jotka ovat menneet nurin. Toki myös niitä, jotka pyörivät vakaasti ja tuottavat yrittäjälle saman verran tai paremmin kuin mitä tavallinen palkkaduuni.

Muutama esimerkki epäonnistumisista: entinen jääkiekkoilija Jukka Tammi makselee konkurssivelkoja ja Eetu Hyppösen kolikkofirma veti käteen (isän vehkeilyn seurauksena tosin), ja sitten on tyyppejä jotka yrittävät sitkeästi epäonnistumisesta toiseen. Sympaattisena esimerkkinä mieleen on jäänyt korttelit.fi, jonka yrittäjä kertoo (HS 3.6.2005, noin vanhoihin uutisiin ei pysty linkittämään):

Syy lopettamiseen on yksinkertainen: rahat loppuivat. ”Minulla oli pieni perintö alkupääomana. Noin 50000 euroa on mennyt”, Mattila kertoo.
Koko kortteliverkkoprojekti vei vuoden. Netissä kuvat ovat olleet marraskuusta.

(Uutisen jälkeen internetalan yritys osti sivuston, mikä vähän lievitti yrittäjän ahdinkoa.)

Yrittänyttä ei laiteta, mutta riskitkin on hyvä tiedostaa.