”Jumalauta”, sanoi taidenäyttelyn robotti – uskovainen pisti päreiksi

Kävin tammikuussa 2014 kaverini kanssa Kiasmassa, jossa oli Erkki Kurenniemen näyttely. Ehdottomasti hauskin teos oli kiroileva robotti. Robotti liikkui lattialla ja toisteli lauseita:

  • Jumalauta, mulla on outo olo.
  • Rauhaa, rauhaa, joulu on jo ovella.
  • Kun robotti törmäsi esteeseen, se sanoi Voi ihmisen pieru! ja peruutti.

Vielä enemmän nauratti robotin kohtalo: seinän esittelytekstissä luki, että 1980-luvulla eräs näyttelyvieras oli hermostunut robottiin ja pistänyt sen paskaksi. Motiivi jäi kuitenkin epäselväksi.

Kävin eilen Helsingin kaupunginmuseossa ja ilmaiskirjahyllystä tarttui mukaan taiteilijaryhmä Dimension 30-vuotisjuhlajulkaisu. Siellä kerrotaan robotin koko tarina robotin surkeasta lopusta (lihavointi minun):

Master Chaynjis sai surkean lopun: uskonnollinen mieshenkilö yritti rikkoa robotin ensin nostamalla sen korkealle ja sitten paiskaamalla sen lattiaan. Master jatkoi kiroilemistaan sisäisen ohjelmansa mukaan. Kun mies potki robottia ja hyppi sen päällä, lakkasi nauhoite toimimasta. Kone oli kuollut.

Huuhaa voi siis olla hengenvaarallista ei vain ihmisille, vaan myös roboteille.

kiroileva robotti

Vain läpimätä juntti lyö lastansa

Eilen aamulla uutisoitiin, kuinka äiti oli saanut pahoinpitelytuomion koska oli lyönyt lastaan vitsalla:

Lapsi ei totellut. Niinpä äiti käski tätä laskemaan housunsa alas. Sen jälkeen äiti otti noin 50-senttisen ohuen, taipuisan puunoksan ja näpäytti sillä kerran lapsen pakaralle.

Kun tapaus tuli sosiaaliviranomaisten tietoon, siihen puututtiin ja käräjäoikeus lätkäisi äidille sakot ja korvaukset. Äiti valitti tästä hovioikeuteen (mihin hänellä on tietenkin täysi oikeus), joka vahvisti tuomion.

Lasten ruumiillinen kurittaminen kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1984. Jostain syystä asenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti juuri tässä asiassa. Esimerkiksi aviopuolison raiskaaminen kriminalisoitiin vasta 1994, enkä ole kuullut kenenkään puolustavan että ”hei, kyllä nyt sentään oma vaimonsa pitää saada raiskata”. Sen sijaan ihmettelen, että ensinnäkin Iltalehti kysyy:

vitsaa-lapselleOlisi vaikea kuvitella kysymystä ”saako oman puolison maata väkisin” – siitä repeäisi melkoinen raivo ja aiheesta. Toiseksi ihmettelen vastausprosentteja: 84 % vastanneista näyttää hyväksyvän vitsanantamisen. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen kysely enkä tiedä, onko prosenttien takana Ylilaudan trollausoperaatio, mutta kun Arman jakoi kuvakaappauksen kyselystä suositulla Facebook-seinällään, kommenttien sisältö ja määrä tuki ikävästi noita prosentteja. Jaoin kuvan itsekin ja sama töröily jatkuu sielläkin. Muutama poiminta:

Mikä sua vaivaa? Koivuniemen herraa ja tukkapöllyä on tääläkin saatu enkä mä normaalia enempää ole kieroon kasvanut. Ja väkivaltaisuudesta ei tietoakaan. Fyysinen kuritus ei ole kasvatuskeino, se on viimeinen voimakeino. Ja sitäpaitsi, saahan valtiokin kurittaa tottelemattomia asukkejaan koska muuten me oltain ihan anarkiassa, miten se eroaa vanhemmista niinkuin perusperiaatteiltaan?

Kuinkakohan kuriton kusipää olisin, jos en remmiä olis koskaan saanu?

Kuri pitää olla. Sen kyllä nykyajan kakaroista näkee tämän vapaankasvatuksen ja päähän silittelyn tuloksen. Ite olen piiskaa pentuna saanu ja ihan aiheesta. Hyvä niin.

Siinäpä varmasti yksi tärkeimmistä syistä, miksi opettajat valittavat koululuokkien olevan niin vaikeasti hallittavia nykyään. Miten lapset ja nuoret osaisivatkaan käytäytyä kerran edes kotona ei ole osattu näyttää kuria? Vitsa ja luunappi ansaitsevat hyvin paikkansa kotikasvatuksessa aina kun tarve vaatii.

Mukana on myös järjen ääniä:

Ei pidä unohtaa sitäkään, ettei tottelevaisuus ole mikään itseisarvo. Suomalainen luterilainen kasvatusihanne on auktoriteetteja kumartava, huonolla itsetunnolla varustettu alistujakansalainen, joka ei pidä itsestään ääntä ja tyytyy vähään. Otetaan iskut vastaan ja käännetään toinen poski mukisematta sen sijaan, että mietittäisiin onko tämä oikein ja kysyttäisiin miksi – puhumattakaan siitä, että taisteltaisiin vastaan.

Kun ihminen tekee pahaa toiselle, hän tekee sen koska itse kärsii ja pelkää. Hänen käytöksensä ei parane rankaisemalla ja kurittamalla, koska se vain pahentaa hänen pahaa oloaan, joka jo nyt tulvii ylitse muihin hänen ympärillään.
Hän tarvitsee apua. Rakkautta ja ymmärrystä. Me kaikki tarvitsemme. Siinä ei ole mitään hävettävää, ei vaikka olisit ”aikuinen” jo. Todellinen soturi on se joka rohkenee rakastaa.

Pelottavan moni on vastannut kyllä. Miten ihmeessä joku voi aiheuttaa tahallaan kipua ja tuskaa lapselle?

Itse vastustan ruumiillista kuritusta sekä moraalisesta että tieteellisestä näkökulmasta.

Ensinnäkin, itse hyväksyn väkivallan ainoastaan itsepuolustustarkoituksessa ja siinäkin koitan välttää sitä viimeiseen asti. Yritän ylipäätään vältellä tilanteita, joissa voi saada turpaansa. En esimerkiksi soita suutani nakkikioskin jonossa enkä hakeutunut esimerkiksi poliisiksi, sotilaaksi tai vartijaksi. Lapseen kohdistuvan väkivallan tekee erityisen raskauttavaksi kaksi asiaa. Ensinnäkin, lapsi ei voi valita vanhempaansa. Hän joutuu asumaan siinä kodissa mihin on sattunut syntymään. Ilkeää naapuria tai kollegaa pääsee (yleensä) karkuun vaihtamalla asuin- tai työpaikkaa, mutta lapsi ei pääse vanhemmastaan eroon ellei vanhempi tee mitään niin vakavaa, että lapsi otetaan huostaan. Toiseksi, lapsi on fyysisesti heikompi eli kyseessä pitäisi olla paatuneimmankin juntin mielestä epäreilu matsi.

Lisäksi kannattaa miettiä, mikä on se sanoma joka menee perille kun lyöt lastasi? Onko se ”oi voi, minä tein väärin ja ansaitsin tämän” vai ”aha, tuo on isompi ja vahvempi, hänellä on siis oikeus lyödä minua”, tai ”henkilö A ei tehnyt mitä henkilö B sanoi, henkilöllä A on siis oikeus lyödä henkilöä B”.

Ruumiillisen kurituksen vaikutuksia on tutkittu, ja asiantuntijajärjestöt pitävät sitä vahingollisena. Lisäksi se kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: väkivalta ei todellakaan tee lapsista ”parempia kansalaisia”, vaan fyysisesti rangaistut lapset tapaavat olla aggressiivisempia vanhempiaan, sisaruksiaan, ystäviään – ja lopulta myös puolisoaan kohtaan. Jos aihe kiinnostaa lisää, englanninkielisestä Wikipediasta löytyy linkkejä tutkimusartikkeleihin.

Lyömällä kasvatetaan siis väkivaltaisia juntteja, ei ”kunnollisia kansalaisia”.

Miksi sitten joku lyö toista, ja vieläpä omaa lastaan? Keittiöpsykologina heitän, että kyse voi olla eräänlaisesta Tukholman syndroomasta: omat vanhemmat ovat lyöneet, ja koska omia vanhempiaan arvostaa ja rakastaa, arvostaa kaikkia heidän tekojaan, myös väkivaltaa.

Maalaisjärjen ja omasta kokemuksesta yleistämisen sijaan kannattaa muistaa, että asiaa on todella ihan oikeasti tutkittu. Kuritusväkivallasta on haittaa. Piste.

Jos omassa kodissa sinua on pahoinpidelty lapsena, tapa saattaa siirtyä eteenpäin. Tärkeämpää kuin saada väkivaltaisia ihmisiä leivättömän pöydän ääreen on saada heidät lopettamaan toimintansa. Siihen on tarjolla apua.

Girl_sufferedwithburnwounds