Autokoululiitto: ”Emme kritisoi yrityksiä, vaan lainsäädäntöä”

Kirjoitin viikko sitten ”ajokorttien Uber” -palvelusta ja Uberista, josta heräsi paljon keskustelua (varsinkin Uberin osalta), kuten kommenttilaatikosta huomaa.

Autokoululiitto, jonka kommentteja suomin varsin kärkkäin sanankääntein, lähestyi minua kohteliaalla sähköpostilla – kysyin voiko sen julkaista sellaisenaan ja kyllä sai:

******************

Hei Vesa,

Huomasimme täällä Autokoululiitossa, että olit ottanut blogissasi meidätkin esille. Valitettavasti tekstissä oli väärinymmärryksiä, jotka haluamme ystävällisesti korjata.

1) Emme kritisoi yrityksiä, vaan lainsäädäntöä

Niin kuin Helsingin Sanomat kirjoittaa, me Autokoululiitossa emme ole koskaan halunneet kommentoida sanallakaan ratti.fi -nimistä yritystä. Harmaan talouden kritiikkimme ei siis missään tapauksessa ole kohdistettu yhdenkään yrityksen toimintaan. Sen sijaan olemme vuosia tuoneet esille lainsäädännön ongelmat. Ja tätä työtä jatkamme edelleenkin.

2) Opetuslupaopetuksen laajentaminen perheenjäsenten ulkopuolisille mahdollistaa harmaan talouden.

Kirjoitit: ”Harmaa talous ja veronkierto onnistuu töissä, joista asiakkaista ei jää mihinkään rekisteriin mitään merkintää: esimerkiksi pikkukuppilassa käteisellä maksettu lihapiirakka tai naapurin teiniltä ostettu lastenhoito ovat tällaisia töitä.”

Tuohon listaan voisi lisätä ajotunnin, jonka osapuolet ovat löytäneet toisensa vaikka netin keskustelupalstoilta. Kuten aiemmassa HS-jutussamme olemme todenneet (http://www.hs.fi/autot/a1453257818057), meille on tullut tietoomme varsin selkeitä harmaan talouden tapauksia. Yksittäisten ihmisten toiminnan esille ottaminen ei kuitenkaan ole mielestämme asiallista. Vika ei ole ihmisissä, vaan lainsäädännössä. Lakia me haluammekin muuttaa.

3) Liikenneturvallisuus unohtuu rahakeskustelussa

Me Suomen Autokoululiitossa ymmärrämme toiveita kortin hinnan alentamisesta. Olemme vuosia tuoneet itsekin esille erilaisia keinoja, joilla tämä onnistuisi liikenneturvallisuuden vaarantumatta. Tiivistetysti voi sanoa, että työtä Suomessa verotetaan sen verran järeästi, että ajotunnin hintaa tuntuu ihmisistä kalliilta.

Samaan aikaan haluamme kuitenkin muistuttaa, että liikenneopetuksesta puhuttaessa ei saisi unohtaa perimmäistä syytä opetukseen, eli liikenneturvallisuutta. Valitettavan usein esimerkiksi nuorten liikenneturvallisuudesta puhutaan Suomessa vain traagisten onnettomuuksien jälkikeskustelussa. Mutta onneksi myönteisiäkin uutisia silloin tällöin nostetaan esille. Mielenkiintoinen tutkimus tuli taannoin HUS Lastenklinikan suunnalta: http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/Nuorten-mopo-onnettomuudet-ja-vakavat-vammat-vähentyneet-.aspx. Nuorten mopo-onnettomuuksia tutkittaessa huomattiin, että mopokoulutuksen lisääntyminen on vähentänyt mopo-onnettomuuksia oleellisesti.

Yst. Jarmo

_______________________________________

Jarmo Jokilampi
Puheenjohtaja
Suomen Autokoululiitto ry

***********************

Ihan asiallinen näkökulma ja hyvät perustelut tuolle harmaa talous -näkökulmalle. Kommentoin sen verran, että autokouluopetuksen ja turvallisuuden välinen yhteys ei ole ihan aukoton juttu. Bloggasin tästä joskus vanhassa blogissani, jonka kommenteista löytyy uutinen, jonka mukaan Trafin tutkimuksessa juuri mopo-opetuksessa opetuslupa oli havaittu vähintään yhtä hyväksi kuin autokouluopetus. Tämä johtunee opetuksen määrästä: opetusluvalla saa vanhemmiltaan moninkertaisen määrän lähiopetusta verrattuna autokouluun, kukapa nyt ei lastaan haluaisi opettaa pitkään ja hartaasti ajamaan turvallisesti. Tämä tietenkin muuttuu jos opetusluvan kanssa tehdään ”autokoulubisnestä”, tuskin kukaan huvikseen antaa kymmeniä tunteja ilmaista ajo-opetusta ventovieraalle.

20 % provikka, ei minimiajomääriä, maksamme verot – haastattelin Uber-kuskeja

Eilinen bloggaukseni Uber- ja Ratti.fi -palveluista herätti vilkasta keskustelua niin kannattajissa kuin vastustajissakin. Kirjoitin myöhemmin vielä verottajan mielestäni erikoisesta linjauksesta pudottaa Uber-kuskit elinkeinoverolain ulkopuolelle, joka käytännössä leikkaa kilometrivähennyksen 0,43 eurosta 0,25 euroon.

Mutta miten palvelu noin käytännössä pelaa, kuljettajan näkökulmasta? Haastattelin Uber-kuljettajia, ja selvisi, että:

  • Aiemmin kuulemani huhu minimiajomääristä ei pidä paikkaansa ainakaan Suomessa: ajat juuri silloin kun haluat ja sen verran kun haluat. Kännykkäsovellus auki kun aloitat, ja kiinni kun lopetat.
  • Palvelu ottaa 20 % provikan asiakkaan maksamasta loppuhinnasta. Eli kahdenkympin kyydistä kuski saa 16 euroa.
  • Uber maksaa korvaukset kuljettajan pankkitilille, ennakonpidätystä ei toimiteta (Verohallinnon ohjeen mukaisesti – Uber tulkitaan vain välityspalveluksi, ja luonnollisen henkilön ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä kunhan ei istu saman kuskin kyydissä yli 1500 euron edestä…).
  • Kuljettajalta ei vaadita Y-tunnusta eikä yrityksen perustamista. Rekisteröidyttäessä kuljettajaksi voi ilmoittaa Y-tunnuksen jos sellainen on, sekä rastittaa, onko toiminta pienimuotoista (= onko alv-velvollinen vai ei).
  • Rekisteröidyttäessä Uberille pitää toimittaa (puhdas) rikosrekisteriote, kopio ajokortista sekä auton rekisteriotteesta. Myös auton liikennevakuutuksen tulee olla voimassa. Rikosrekisteriotteen saa poliisilaitokselta, eikä se maksa mitään (lakisääteinen oikeus tarkistaa tiedot kerran vuodessa).
    • Yhtä haastateltua oli otetta hakiessa poliisi muistuttanut että et kai ole ajamassa Uberia ja että se on muuten sitten laitonta.
    • Uberin ajamisesta saatava sakko (luvaton henkilöliikenteen harjoittaminen on suuruudeltaan noin 14 päiväsakkoa, eli riippuu tuloista). Taloussanomien saamien tietojen mukaan Uber on pyytänyt sakkolappuja itselleen ja osallistunut sakkojen maksuun.
    • Sakkoja ei ole vielä käsitelty käräjäoikeudessa, joten oikeuskäytäntöä Uber-kuljettajien kohtelusta ei ole.
  • Kysyin esimerkkiä Uber-tuloista. Yksi haastatelluista kertoi ajaneensa 5 tunnin ”vuoron” aikana yhteensä noin 110  kilometriä, ja tienanneensa noin 100 € Uberin provision jälkeen. Tästä summasta voi vähentää Verohallinnon ohjeen mukaan auton kuluja 0,25 € / km eli 27,50 €, eli verot maksetaan summasta 72,50 €. Tuntia kohden tämä tekee 14,50 €.

Huomioni kiinnitti myös seikka, että Uberin antama kuitti ei täytä suomalaisen lainsäädännön mukaisia laskumerkintävaatimuksia – tämä on, tai sen pitäisi olla, lähinnä tietojärjestelmätekninen juttu. Nimittäin:

  • jos kuljettaja ei ole arvonlisäverovelvollinen, kyyti ei sisällä arvonlisäveroa.
  • jos kuljettaja on arvonlisäverovelvollinen, kyyti sisältää arvonlisäveroa, verokanta 10 %. Mikäli toiminnan arvonlisäveroton liikevaihto on yli 10 000 € vuodessa, kuljettaja on väistämättä arvonlisäverovelvollinen.

Matkustajalle päin tämä ei tällä hetkellä näy mitenkään. Uberista saatavassa kuitissa ei puhuta arvonlisäverosta mitään:

uber kuitti

Ja luottokortilla summa näyttäisi menevän hollantilaiselle tytäryhtiölle:

2016-02-20 19.00.23

Selvitän tätä Verohallinnolta heti kun ehdin – kuten myös sitä, miten homma toimii jos laskuttaa osakeyhtiön kautta – onnistuuko silloin 43 sentin kilometrikorvauksien maksaminen ”itse itselleen” osakeyhtiöstä? Jos Uber on muuten laillinen ja veroja ei kierretä, on suorastaan noloa, että helposti korjattava asia kuten lain mukaiset laskumerkinnät eivät ole kunnossa.

Soppaa mutkistaa se, että asiakas maksaa kyytinsä hollantilaiselle firmalle (eikä esim. Uber Finland Oy:lle), joka taas tilittää rahan (provikalla vähennettynä) kuljettajalle Suomessa. Tähän liittyvä lakikuvio on sitten jo monimutkaisempi – asiakkaan saama kuitti voi hyvin olla Hollannin vero- ja kuittimerkintälainsäädännön mukainen. Eräs haastatelluista toteaakin, että ongelma on verottajan ja lainsäädännön: Uber ei ole ensimmäinen eikä viimeinen tämänkaltainen palvelu, jota digitalisaatio tuo tullessaan.

Mitä eroa on Uber-kuskilla ja taksikuskilla ja miksi mielestäni molempia tarvitaan? Ero on mielestäni sama kuin:

  • toimittajalla ja bloggaajalla tai
  • ”lukijan kuva” -kännykameraräpsijällä ja ammattivalokuvaajalla.

On tärkeää, että meillä on erilaatuisia palveluja eri tarkoituksiin – ihan niin kuin meillä on erihintaisia ravintoloita vitosen lounaspaikoista satasen illallisrafloihin. Ennen Uberia, kun tarvitsi kyytiä, oli pakko tilata koulutettu ammattikuljettaja Mersuineen. Edelleenkin, kun tarkoitus on ehtiä lentokoneeseen, valitsen ennakkotilatun taksin. Ja painettuun lehteen tuleviin juttuihini kuvat ottaa ammattivalokuvaaja – täällä blogissa käytän omia kännykamerakuviani.

Itse asiassa valokuvaaja on erinomainen vertaus: taksiala pelkää tienistiensä puolesta eikä ihan turhaan – kännykamerakuvaajat (ja eritasoiset tasokkaammallakin kalustolla kuvaavat amatöörit) ovat vieneet ammattivalokuvaajilta töitä.

Yksi taksikuskeilta kritiikkiä kerännyt asia on Uberin ottama suuri provisioprosentti. Jos kahdenkymmenen prosentin provisio tuntuu suurelta, mikään ei estä perustamasta kilpailijaa palvelulle. Ei tuollainen kännykkäsovellus nyt niin monimutkainen ole. Miltä kuulostaisi Yyperi 5 prosentin provikalla? Olennaista on käyttäjäkokemus sekä se, että kuljettajiin voi luottaa.

Uber voi olla kännikyytinä jopa turvallisempi kuin tavallinen taksi: yksittäisen kyydin kuski ja asiakas saadaan tarvittaessa 100% selville, toisin kuin taksin känniajoissa (jos on maksettu käteisellä).

Haastatelluista kaksi haastaa myös näkemyksen, jonka mukaan Uber söisi taksien markkinoita. Moni asiakas on sanonut Uber-kuskille, että nykytaksin laatu ei enää vastaa hintaa. Nämä ovat pois taksien markkinoista. Loput ovat yleensä opiskelijoita tai ihmisiä, jotka muuten kulkisivat lähinnä bussilla tai omalla autolla. Nyt on vain pystytty kohtaamaan kysyntä oikealla hinnalla. Varsinkin Helsingin keskustassa Uber ei kilpaile taksien kanssa, vaan joukkoliikenteen. Viiden tunnin keikka -esimerkin kertojan kyydeistä suuri osa oli 6-7 € kyytejä Helsingin keskustassa ja pari henkilöä kyydissä. Halvempi, nopeampi ja hakee lähtöpaikasta ja vie perille asti – toisin kuin HSL.

Maaseudulla Uber-kyyditseminen tuskin kannattaa ja siellä säännelty taksimonopoli voi olla ihan perusteltu vaihtoehto.

Verohallinto pelasi jännästi omaan pussiinsa Uber-kuskien verotuksessa

Edellistä Uber- ja Ratti-aiheista blogausta kirjoittaessani luin taustaksi ison kasan uutisia kyseisestä palvelusta. Niistä voisi vielä erikseen nostaa esille Hesarin uutisen, jonka mukaan

Helsingin poliisi on kaikessa hiljaisuudessa saanut päätökseen Uberia koskevan tutkinnan, joka liittyi yhtiön Suomen toiminnan lainmukaisuuteen.

Poliisi ilmoitti kesällä aloittavansa tutkinnan, jonka tarkoituksena oli selvittää, hoitaako Uber kirjanpitoon ja verotukseen liittyvät toimet Suomessa asianmukaisesti.

”Uberia ei ole syytä epäillä rikoksesta”, summaa rikoskomisario Sami Kalliomaa nyt tutkinnan lopputuloksen.

Tutkinta päättyi 1. joulukuuta.

Eli se siitä ”harmaasta taloudesta” – Uberin itsensä harjoittama laillinen veronkierto taas on asia erikseen (ja vaivaa Googlea ja muitakin suuryrityksiä), kuten kommenteissa todetaankin. Siihen ajamisen laillisuuteen taas saataneen selko, kun kuskien saamia sakkoja puidaan käräjäoikeudessa. Paras ratkaisu tietenkin olisi, jos tämä kehuttu palvelu laillistettaisiin eksplisiittisesti – vaikka siinä on huonojakin puolia.

Sen sijaan toisessa uutisessa mainittu Verohallinnon linjaus on sen verran erikoinen, että toivon että se koeponnistetaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Nimittäin: Verohallinto linjasi, että Uber-toimintaa ei pidetä elinkeinotoimintana. Maallikolle tämä voi näyttää yhdentekevältä, mutta verotuskohtelussa tässä on ratkaiseva ero nimen omaan autolla ajamiseen liittyen: kun Uber-kuskina toimimista verotetaan tuloverolain eikä EVL:n mukaan, kuljettaja ei saa tehdä ajoista EVL 55 §:n mukaista 0,43 euron kilometrikuluvähennystä, vaan ainoastaan saman 0,25 euron vähennyksen jonka voi tehdä kodin ja työpaikan välisistä matkoista. 43 sentin vähennys edellyttää, että yksityiskäytössä olevan auton ajoista alle puolet on elinkeinotoiminnan ajoja – tämä toteutunee suurimmalla osalla Uber-kuskeista.

Esimerkiksi: itse olen pyörittänyt toiminimeä päätöiden ohella vuodesta 2004 asti, tehden kaikenkirjavia koulutus- ja konsultointikeikkoja. Jokainen kilometri jonka ajan tähän toimintaani liittyen – olipa se sitten keskustaan autoilu lyijykynän ostamiseksi Akateemisesta kirjakaupasta (verottaja ei ota kantaa yrittäjän toiminnan järkevyyteen) tai luentokeikka Hämeenlinnaan, oikeuttaa tuohon 0,43 euron vähennykseen. 0,25 euron vähennys tulisi kysymykseen käytännössä vain siinä tapauksessa, että toiminimelläni olisi konttori jossain – tänne ajelu olisi matka kotoa työpaikalle ja siihen sovelletaan samoja pelisääntöjä julkisten käyttövaatimuksineen kuin palkansaajaankin. Aiheesta on verottajalla hyvä rautalankaohjekin.

Jos pipojen virkkaaminen ja niiden myyminen tai matematiikan tukiopetustuntien antaminen on elinkeinotoimintaa, on vaikea löytää perustetta, miksi Uberin ajaminen ei olisi. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ei ole kirjattu lakiin, mutta niinä pidetään oikeuskäytännössä muun muassa toiminnan itsenäisyyttä, suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta. Elinkeinotoimintaan liittyy myös taloudellisen riskin olemassaolo ja toiminnan suuntautuminen rajoittamattomaan tai laajahkoon rajattuun henkilöjoukkoon. Elinkeinotoiminnan tarkoituksena pidetään yleensä voiton tavoittelua joko lyhyellä tai pitkällä tähtäyksellä. Eikö Uberin ajaminen muka täytä näitä?

Luulen, että todellinen syy on se, että edullisella autolla ajamisen juoksevat kulut jäävät sen verran alle tuon 0,43 euron, että Verohallinnossa on ajateltu tuon olevan ”liian kannattavaa” verotuksellisesti. Tiedä häntä. Parempaakaan veikkausta en tähän hätään keksi.

Toinen mikä kiinnostaa, on verotuskohtelu jos Uber-ajot laskuttaa osakeyhtiön kautta, jolloin itselleen voi maksaa 43 sentin kilometrikorvaukset. Tähän ei ohjeessa oteta mitenkään kantaa.