Monimiljonäärin huuhaasäätiö – eli miksi myös ilmaisesta huuhaasta pitää kieltäytyä

Tehdään vekkuli ajatuskoe: oletetaan, että minulla olisi kymmeniä tai vaikka satoja miljoonia euroja omaisuutta – sen verran paljon, että muutaman miljoonan euron roiskaiseminen jonnekin ”just for fun” ei heilauttaisi elintasoa mihinkään suuntaan.

Yleensä miljonäärit joko istuvat tiukasti rahojensa päällä pyrkien sijoittamaan ne tuottavasti, ja pienellä siivulla tehdään jotain söpöä ja yleishyödyllistä. Mutta entä jos rahojaan haluaisi käyttää trollaamiseen?

Temppu menisi näin: ensin perustetaan säätiö, jonka tehtävänä on jakaa rahaa ufotutkimukseen ja ufojen hyökkäykseltä suojautumiseen. Tai homeopaattiseen hoitoon. Tai yksisarvisten viihtymisen edistämiseen. Tai mihin tahansa, mikä tuntuu riittävän enemmistön mielestä hölmöltä.

Seuraavaksi säätiö tarjoaa kaupungille rahaa ufojen hyökkäykseltä suojautumista edistävään hankkeeseen: esimerkiksi kaupungintalon suojaamiseen kristalleilla. Tai suojabunkkerin rakentamiseen alieneiden hyökkäyksen varalta. Tai homeopaattiseen lääkäriasemaan. Tai yksisarvisten temppeliin. Tai johonkin vastaavaan hankkeeseen joka on täyttä tuubaa mutta jolla on työllistävä ja/tai verotuloja kaupungille tuova vaikutus.

Ja tässä on se trollauksen ydin: kaupungin virkamiehet ja poliitikot joutuvat hankalaan tilanteeseen:

  • Jos summaa ei ota vastaan, tilanne on poliittisesti kiusallinen: kyllähän nyt ilmaisen rahan täytyy kelvata. Ja se työllistää ihmisiä ja piristää paikkakunnan taloutta.
  • Jos summan ottaa vastaan, kaupunki joutuu naurunalaiseksi. ”Turun keskustan parhaalla paikalla on oikeasti yksisarvisille varattu kauppakeskuksen kerros”, tai sen semmoista.

Pelkkä naurunalaiseksi tuleminen ei ole ainoa haitta. Hyväksyminen tuo myös uskottavuutta huuhaalle. Mieleen tulee yksi konkreettinen esimerkki, jossa ei puhuta miljoonista euroista vaan muutamista satasista, mutta mekanismi on sama: maaliskuussa 2017 Fiskarsin kyläkouluun hankittiin reititinlaitteet, joissa WiFi-yhteydet voidaan kytkeä pois päältä, kun niitä ei käytetä. Yhteys myös sammuu, kun sitä ei ole käytetty vähään aikaan.

Taustalla olivat säteilystä huolestuneet vanhemmat. Kunta ei lystiä maksanut, vaan Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosasto (ei MLL itse, kuten Tivin jutussa vähän oikaistiin). Todennäköisesti joku tai jotkut paikalliset säteilyaktiivit ovat lahjoittaneet rahat MLL:lle käytettäväksi juuri näihin tukiasemiin. Pienessä kylässä säteilyhörhöilyyn riittää, että muutama vaikutusvaltainen/suosittu tyyppi on vakuuttunut wlan-tukiasemien vaarallisuudesta. Muiden on sosiaalisesti helpompaa pitää suunsa kiinni, vaikkeivät tukiasemista näppylöitä saakaan.

Mitä haittaa tästä ratkaisusta on, jos kerran omia rahojaan tuhlasivat? No, wifisäteilypelkoa lietsovat käyvät tähän ratkaisuun kiinni kuin sika limppuun, ja sitä käytetään tapausesimerkkinä kun muihinkin kouluihin halutaan säteilysuojeluhimmeleitä. Myös turhia säteilysuojeluvekottimia kaupitteleville tapaus tarjoaa kättä pidempää. Vaikka yhteen paikkaan laitteet lahjoitetaan tai ostetaan lahjoitusvaroin, voi huuhaakauppias käyttää paikkaa kuitenkin referenssinä myydessään laitteita täydellä hinnalla muille kaupungeille.

Se Hesarin printtitrolli *ei* ollut minun – ja pari sanaa väärän tiedon leviämisestä

Aamun Hesarin mielipidesivuilla oli – demariopiskelijoiden Hanna Huumosen järkikirjoituksen lisäksi – kuin suoraan allekirjoittaneen parodiakynästä lehahtanut aivopieru, jonka kirjoittaja on Hanna Korhonen Vihdistä.

Ilmiö ei sinänsä ole uusi: muistan kun Ylioppilaslehdessä joku oli tehnyt källin kaverilleen ja kirjoittanut miesten asevelvollisuutta vastustavan (muistaakseni ihan asiallisen) kirjoituksen, jota en olisi muuten huomannut mutta lehdessä oli oikaisu ja pahoittelu siitä, että toisen nimissä kirjoitettu pätkä oli päässyt yleisönosastoon.

Yleisönosastoon on helppo kirjoittaa toisen nimellä: kirjoituksen mukaan laitetaan vain yhteystiedot ja toimitus luottaa, että se on todella kyseisen henkilön kynästä. Ai miksikö luottaa? No koska trollauskirjoitukset ovat erittäin harvinaisia. Jos ilmiö olisi jokapäiväinen, siihen toki puututtaisiin. Vähän sama juttu kuin että Suomessa ajellaan auton ovet lukitsematta, koska takakontinputsaukset ja läppärilaukunsieppaukset liikennevaloissa ovat harvinaisia (tai jopa ennenkuulemattomia) rikoksia.

Tekaistuilla nimillä julkaistujen kirjoitusten määrästä ei tietenkään voi sanoa mitään, koska feikkikirjoitus paljastuu feikiksi vain jos oikea samanniminen henkilö ottaa vihaisena toimitukseen yhteyttä.

Mutta takaisin aivopieruun: koska kaverini epäili puolitosissaan kirjoitusta trollikseni, en voinut vastustaa kiusausta ja heitin somessa että se oli feikkikirjoitukseni. Laitoin oikaisun muutaman minuutin päästä perään. Ja sama juttu Facebookissa.

Tarinan opetus: väärä tieto lähti leviämään kuin seksitauti, oikaisu ei. Törmäsin pitkin päivää kommentteihin joiden sisältö oli HESARI LANKESI LINJA-AHON TROLLIIN. Jopa Hesarin toimituksesta otettiin yhteyttä ja tiedusteltiin asiaa. Toistettakoon siis vielä kerran: kyseinen mielipidekirjoitus ei ollut kirjoittamani. Jos olisi, tunnustaisin sen suoraselkäisesti.

Itse asiassa en ikimaailmassa kirjoittaisi tuollaista trollia printtilehteen. Ai miksikö? Koska se kääntyy itseään vastaan. Sen sijaan että sadat tuhannet kansalaiset naureskelisivat kirjoitukselle ”kuinka joku voi olla noin pöljä”, kyseisen mielipiteen lehteen painaminen ruokkii mielikuvaa jonka mukaan on ihan ok ajatella noin.

Internetissä trollaaminen toimii paremmin koska (alustasta riippuen) hyvin levinneeseen trollaukseen voi suoraan muuttaa sisällön ja kertoa että tämä oli trolli, mutta printtilehdessä tällaista reaaliaikaisuutta ei ole.

Oikeusministeriö hylkäsi avioliittolainkumoamisaloitteenkumoamisaloitteen

Ensin tehtiin kansalaisaloite, joka johti tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymiseen. Sitten tuli kansalaisaloite jossa vaadittiin sen kumoamista.

Oululainen nettiaktivisti Elmo Rautio keksi, että tätä peliä voi pelata useampikin. Hän laati 21.7.2015 kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista ehdottavan kansalaisaloitteen kumoamiseksi. Tavoitteena oli toteuttaa eeppinen trollaus: kerätä muutamassa päivässä (tai korkeintaan viikossa) se 50 000 nimeä täyteen ja lähettää aloite käsiteltäväksi ennen Aito avioliitto -yhdistyksen omaa aloitetta.

”Ajattelin, että jos tämä kerran tällaiseksi menee, niin vastataan sitten samalla mitalla. Ajatuksena oli näyttää, että Suomesta löytyy selvästi enemmän niitä, jotka kannattavat tasa-arvoista avioliittoa. Demokratian ydinajatus on kuitenkin se, että enemmistön kanta ratkaisee. Olisi äärettömän hölmöä, jos massiivisen tuen saanut kansalaisaloite hylättäisiin toisella, selkeästi pienemmän kannatuksen saaneen kansalaisaloitteella”, Rautio kommentoi.

Tämän jälkeen saataisiin muun muassa seurata itkuraivareita aivopieruryhmässä, malliin

SETA MASINOI TAAS KYMMENIÄ TUHANSIA NIMIÄ MUUTAMASSA PÄIVÄSSÄ MITEN NE TEKEE SEN VAIKKA ME OLLAAN HILJAINEN ENEMMISTÖ

Aloite oli sisällöltään yksinkertainen: ”Eduskunnan hyväksymä kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista tulee saattaa voimaan ja kansalaisaloite sen kumoamiseksi tulee kumota.” Perusteluna käytettiin (copy-paste lähdeviitteineen) hyväksytyn Tahdon2013-aloitteen perusteluja.

Normaalisti kansalaisaloitteet käsitellään muutamassa arkipäivässä, mutta tähän väliin sattui mielenkiintoinen välinäytös: julkisuudessa käytiin keskustelu siitä, onko Aito avioliitto -aloitteella käsittelemisen edellytyksiä. Ensin valtiotieteiden tohtori Outi Lepola argumentoi, että ei ole. Tämän jälkeen Helsingin Sanomat haastatteli oikeustieteen tutkijoita, jotka olivat sitä mieltä, että kyllä on.

Tämän aloitteen käsittely venyi pariin viikkoon, ja se on varmaan pyörinyt monen virkamiehen (virtuaali)työpöydällä. Maanantaina 3.8.2015 Raution sähköposti kolahti:

Oikeusministeriö on tarkastanut kansalaisaloitteen ja palauttanut sen täydennettäväksi.

Hei! Aloite on palautettu teille, koska kansalaisaloitteen tulee koskea olemassa olevan lain kumoamista, muuttamista tai uuden lain säätämistä. Vireillä olevan kansalaisaloitteen kumoaminen jää näin ollen aloiteoikeuden ulkopuolelle. Aloitteella voidaan ehdottaa muutosta vain jo säädettyyn lakiin. Kansalaisaloitteen tulee sisältää lakiehdotus tai ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä sekä ehdotuksen perustelut. Aloitteenne diaarinumero on OM 114/52/2015.

Kun lukee perustuslakia, niin siellä seisoo (lihavointi minun)

Vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi sen mukaan kuin lailla säädetään.

niin kyllähän ministeriö näyttää olevan oikeassa. Aloitteen voi tehdä lain säätämiseksi, ei toisen aloitteen kumoamiseksi. Harmi, sillä kyllä tämän trollausarvo olisi ollut korkea: nimet kokoon pikavauhtia ja aloite käsittelyyn, jättäen Aito avioliitto -väen haparoimaan harhoissaan ja ihmettelemään miten se Seta taas masinoi.