Katja Lahti, kaikki vanhemmat eivät ole hyvätuloisia

Hesarin kolumnisti Katja Lahti kirjoittaa sujuvasti erittäin tärkeästä aiheesta, eli siitä, kuinka laadukas päivähoito mahdollistaa sen että ei tarvitse tehdä valintaa perheen ja uran välillä vaan voi valita molemmat. Tätä järjestelmää ollaan nyt kurjistamassa ja siihen pitää puuttua.

Mutta tämä pisti kolumnissa vähän ikävästi silmään:

Vanhemman näkökulmasta on aivan sama, poistetaanko asuntolainojen korkojen verovähennykset, kallistuuko kaukolämpö tai nostetaanko pantteripussin hintaa. Siitä vain. Mutta ei ole ollenkaan sama, miten levollisin mielin lapsen voi viedä päiväkotiin.

Jos tienaa hyvin kuten Katja tai minä, nämä eivät ole mitään ongelmia. Pantteripussin voi toki jättää ostamatta*, mutta kaukolämpölaskun paisuminen tai asuntolainan korkovähennyksen äkillinen poisto voi olla se viimeinen niitti pienituloiselle lapsiperheelle.

Päiväkotien ryhmäkokojen suurentaminen on ongelma, mutta äkillinen hyppy elinkustannuksissa voi aiheuttaa paljon vakavampia ja heti näkyviä ongelmia. Katjan pointti on tärkeä, mutta vertailukohteet valittu harkitsemattomasti.

 

* Tämäkään ei tietenkään ole niin yksinkertainen juttu: karkinsyönti tuottaa köyhälle iloa, kuten myös kansanterveydellisiä vaikutuksia, mutta niistä kirjoittaminen jääköön myöhemmäksi. Sama pätee asuntolainojen korkovähennysoikeuteen: omistusasumisen tukeminen tulonsiirroilla ei ole se kaikkein järkevin tulonsiirto, mutta äkillinen poistuminen olisi ikävä yllätys pienituloiselle.

Vaalikone on vallankäytön väline

Tunnetuimpia vaalikoneita (Yle ja Hesari) tehdessä pisti silmään ihmisoikeuksiin liittyvien kysymysten loistaminen poissaolollaan.

Perustulosta on sentään kysymys Ylellä, samoin eutanasiasta. Hesari puolestaan kysyy homo- ja lesboparien avioliitto- ja adoptio-oikeudesta. Nato ja ydinvoima käsitellään molemmissa vaalikoneissa – ei ihme, molemmat ovat isoja asioita ja ovat olleet mediassa tapetilla. Osa kysymyksistä taas on typerästi aseteltu.

Mikä tässä risoo? Se, että mitä lähempänä jokin asia on tavallisen kansalaisen elämää (ja mitä teoriassa yksinkertaisemmasta asiasta on kysymys), sitä epätodennäköisemmin siitä tuntuu olevan kysymys. Nato ja ydinvoima ovat monimutkaisia asioita hyötyine ja haittoineen. Moni muu asia ei.

Ihmetellään, miksi nuoret eivät äänestä. Kuinka moni vaalikonekysymyksistä käsitteli välittömästi nuoria koskevia asioita? Ei kovin moni. Tietenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja nuoria on erilaisia, mutta itseäni ihmetyttää, että kummassakaan suuressa vaalikoneessa ei ollut kysymystä esimerkiksi kannabiksen tai muiden laittomien päihteiden laillistamisesta. Tämä ei ole pieni juttu, koska suuri osa huumeiden haitoista nuorten tulevaisuudelle liittyy nimen omaan niiden laittomuuteen ja varsinkin kannabiksen pössyttely on todella yleistä. Poliisikuulusteluun hakeminen kesken koulupäivän tai asuntoon suoritettu kotietsintä jättää paljon pahemmat traumat kuin muutaman jointin kiskominen kotibileissä.

Tekijänoikeuslaistakaan ei ollut kysymyksiä, vaikka monen nuoren elämä tärveltyy (hihasta vedettyjä) jättikorvauksia maksellessa. Ei myöskään translaista, vaikka aihe oli mediassa tapetilla Leelah Alcornin itsemurhan takia vuodenvaihteessa.

headershareholder-oppression