Monimiljonäärin huuhaasäätiö – eli miksi myös ilmaisesta huuhaasta pitää kieltäytyä

Tehdään vekkuli ajatuskoe: oletetaan, että minulla olisi kymmeniä tai vaikka satoja miljoonia euroja omaisuutta – sen verran paljon, että muutaman miljoonan euron roiskaiseminen jonnekin ”just for fun” ei heilauttaisi elintasoa mihinkään suuntaan.

Yleensä miljonäärit joko istuvat tiukasti rahojensa päällä pyrkien sijoittamaan ne tuottavasti, ja pienellä siivulla tehdään jotain söpöä ja yleishyödyllistä. Mutta entä jos rahojaan haluaisi käyttää trollaamiseen?

Temppu menisi näin: ensin perustetaan säätiö, jonka tehtävänä on jakaa rahaa ufotutkimukseen ja ufojen hyökkäykseltä suojautumiseen. Tai homeopaattiseen hoitoon. Tai yksisarvisten viihtymisen edistämiseen. Tai mihin tahansa, mikä tuntuu riittävän enemmistön mielestä hölmöltä.

Seuraavaksi säätiö tarjoaa kaupungille rahaa ufojen hyökkäykseltä suojautumista edistävään hankkeeseen: esimerkiksi kaupungintalon suojaamiseen kristalleilla. Tai suojabunkkerin rakentamiseen alieneiden hyökkäyksen varalta. Tai homeopaattiseen lääkäriasemaan. Tai yksisarvisten temppeliin. Tai johonkin vastaavaan hankkeeseen joka on täyttä tuubaa mutta jolla on työllistävä ja/tai verotuloja kaupungille tuova vaikutus.

Ja tässä on se trollauksen ydin: kaupungin virkamiehet ja poliitikot joutuvat hankalaan tilanteeseen:

  • Jos summaa ei ota vastaan, tilanne on poliittisesti kiusallinen: kyllähän nyt ilmaisen rahan täytyy kelvata. Ja se työllistää ihmisiä ja piristää paikkakunnan taloutta.
  • Jos summan ottaa vastaan, kaupunki joutuu naurunalaiseksi. ”Turun keskustan parhaalla paikalla on oikeasti yksisarvisille varattu kauppakeskuksen kerros”, tai sen semmoista.

Pelkkä naurunalaiseksi tuleminen ei ole ainoa haitta. Hyväksyminen tuo myös uskottavuutta huuhaalle. Mieleen tulee yksi konkreettinen esimerkki, jossa ei puhuta miljoonista euroista vaan muutamista satasista, mutta mekanismi on sama: maaliskuussa 2017 Fiskarsin kyläkouluun hankittiin reititinlaitteet, joissa WiFi-yhteydet voidaan kytkeä pois päältä, kun niitä ei käytetä. Yhteys myös sammuu, kun sitä ei ole käytetty vähään aikaan.

Taustalla olivat säteilystä huolestuneet vanhemmat. Kunta ei lystiä maksanut, vaan Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosasto (ei MLL itse, kuten Tivin jutussa vähän oikaistiin). Todennäköisesti joku tai jotkut paikalliset säteilyaktiivit ovat lahjoittaneet rahat MLL:lle käytettäväksi juuri näihin tukiasemiin. Pienessä kylässä säteilyhörhöilyyn riittää, että muutama vaikutusvaltainen/suosittu tyyppi on vakuuttunut wlan-tukiasemien vaarallisuudesta. Muiden on sosiaalisesti helpompaa pitää suunsa kiinni, vaikkeivät tukiasemista näppylöitä saakaan.

Mitä haittaa tästä ratkaisusta on, jos kerran omia rahojaan tuhlasivat? No, wifisäteilypelkoa lietsovat käyvät tähän ratkaisuun kiinni kuin sika limppuun, ja sitä käytetään tapausesimerkkinä kun muihinkin kouluihin halutaan säteilysuojeluhimmeleitä. Myös turhia säteilysuojeluvekottimia kaupitteleville tapaus tarjoaa kättä pidempää. Vaikka yhteen paikkaan laitteet lahjoitetaan tai ostetaan lahjoitusvaroin, voi huuhaakauppias käyttää paikkaa kuitenkin referenssinä myydessään laitteita täydellä hinnalla muille kaupungeille.

Mitä lääkärit eivät kerro sinulle -lehti on paskaa niin päältä kuin sisältäkin

Muutama viikko sitten joka kotiin jaettavassa Postinen-mainoslehdykässä oli eriskummallinen lehtimainos, josta syntyi pienimuotoinen somepöhinä ja toimitettu mediakin kirjoitti aiheesta. Tämänpäiväisten Twitter-päivitysten perusteella lehti on nyt irtomyynnissä ja kävin koppaamassa yhden kappaleen Paimion ABC:ltä ettei muiden tarvitse.

Lehden otsikot ovat samaa kuraa mitä ennakkomainoksessakin: rukous voi estää aviorikoksen ja niin päin pois päin. Kannessa pistää silmään heti ensimmäisenä, että taitto-ohjelman käyttöä ehkä pitää treenata. S yytä mielestäni olisi:

2016-06-07 17.21.19

Höpölehden tekijöillä näyttää olevan ironia veressään tai sitten he haluavat turvata selustansa juridisesti. Vaikka koko lehden nimi Mitä lääkärit eivät kerro sinulle sisältää implisiittisesti väitteen lääkäreiden epäluotettavuudesta, lehti kehottaa kuitenkin pikkupräntillä menemään lääkäreiden puheille:

mitä lääkärit eivät kerro sinulle

Kuten Hesari kirjoitti (ja lehden nettisivuillakin todetaan), kyseessä on latvialaisen kustantajan lehti. Itse tuuba ei tule latviasta vaan sisältö on lisensoitu brittiläiseltä What doctor’s don’t tell you -lehdeltä. Aloittaessaan ilmestymisensä 2012 lehti aiheutti kritiikkivyöryn, jopa huuhaan kurmottamisen maailman ykkösnimi Randi otti kantaa aiheeseen. Lyhyesti: lehden sisältö on hihasta ravistettua tuubaa.

Suomi-versio ei tietenkään tee poikkeusta. Sisältö vilisee typoja, foliohattuilua ja disinformaatiota. Ensimmäinen numero sisältää oikeastaan kaikkea terveysskeidaa, joista mainittakoon:

  • Rokotehuuhaa (”Tiettyihin maihin ei saa matkustaa ilman todistusta keltakuumerokotuksesta. Muut matkarokotteet aiheuttavat enemmän riskejä kuin hyötyjä.”)
  • Lempiaiheeni eli Säteilyhörhöily (”Langaton internet – Terveydelliset syyt joiden vuoksi siitä pitäisi kieltäytyä”)
  • Maadoitushömppä (”Maan tasalla – Uusi teoria esittää, että maadoitus pitää meidät terveinä”)
    • Sähkölaitteiden suojamaadoitus kyllä pitää meidät terveinä eristevian sattuessa, mutta ihmisten maadoittaminen on hömppää.
  • Tahdonvoimalla paraneminen (”Syövän kukistaneita ihmisiä yhdistää kyky muuttua”)
    • Väite joka on paitsi tieteellisesti perustelematon myös helvetin loukkaava syöpää sairastavia kohtaan.

Ja niin edelleen. Lehdessä ikävintä on se, että jos kirjoitusvirheitä ei lasketa, lehti on siistille paperille painettu ihan asiallisen näköinen lehti. Jos Magneettimedia aiheuttaa rokotusmäärien laskua, tämäkin lehti on potentiaalisen vaarallinen. Hyvä puoli tässä uudessa lehdessä on, että se on maksullinen. Toivottavasti ihmiset eivät maksa kyseisestä tuubasta. Silmäile lehteä huumorimielessä, mutta jätä se hyllyyn. Lehtien painaminen ja jakelu on kallista, ei tätä kovin monta numeroa tehdä jos se ei käy kaupaksi.

Niin, se sisältö? Jos kirjoittaisin jokaisesta artikkelista debunkkauskirjoituksen, siihen menisi viikko. Seassa voi olla jotain faktaakin, sitä en kiistä. Lyhyesti sanottuna lehti noudattaa terveyshuuhaassa noin ylipäätäänkin tuttua linjaa: raflaavia otsikoita ja liioiteltuja johtopäätöksiä, joille haetaan uskottavuutta komeilla lähdeviiteluetteloilla.

Alla muutama kuva lehden sisällöstä. Ensin tuuban tekijät:

2016-06-07 17.43.04

joista esimerkiksi toimittaja Ilona Suvilehto voi olla kokonaan keksitty nimi, tämän nimistä tyyppiä ei löydy googlaamalla, Facebookista eikä myöskään numerotiedustelusta. Ja sitten muutama valittu pala lehden ”sisällöstä” (klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi):

2016-06-07 17.48.17

2016-06-07 17.50.24

2016-06-07 17.51.22

2016-06-07 17.51.29

2016-06-07 17.51.40

2016-06-07 17.52.00

Voin esimerkinomaisesti blogata myöhemmin jostain yksittäisestä aiheesta, jos joku kaipaa vakuutteluja siitä, että lehden sisältö on tuubaa. Vaikka tästä tulee taatusti kyllä juttua muuallakin, niin skeptikkoblogeissa kuin toimitetunkin median puolella.

Älä usko hörhöpuheita: itkuhälytin ei käristä vauvaasi (eikä tee muutakaan pahaa)

Sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutuksista disinformaatiota levittävän porukan keulahahmo Erja Tamminen on löytänyt uuden maalitaulun: vauvojen itkuhälyttimet. Tähän maaperään – pikkuvauvojen vanhempiin – huuhaalla on erinomainen mahdollisuus upota, kukapa vanhempi nyt ei olisi huolissaan lastensa terveydestä. Aiemmin vastaava huuhaa on purrut mm. päiväkotilasten vanhempiin ja opettajiin.

Kaksplus-lehden bloggaaja Maria Nordin on julkaissut Kotitalouskriisi-blogissaan Erja Tammisen vieraskirjoituksen, jossa pyörii vanha tuttu sätelyhörhöjen levy, kännyköiden tilalle on vain vaihdettu itkuhälyttimet:

  • Itkuhälyttimet ovat siis ”turvallisia”, koska säteilyn raja-arvot eivät ylity. Kuinka moni äiti tietää, että raja-arvot on asetettu vuonna 1998 ja ne ovat puutteellisia ja ajastaan jäljessä?
    • Ei kovin moni äiti tiedä, eivätkä tiedä alan professoritkaan – koska väite ei pidä paikkaansa. Koska kyseiset määräykset eivät ole puutteellisia eivätkä ajastaan jäljessä.
  • Mikroaalloilla toimivien laitteiden kohdalla huomioidaan vain niiden tuottama lämpösäteily, mutta ei biologisia vaikutuksia, vaikka niitä on havaittu sadoissa vertaisarvioiduissa tieteellisissä tutkimuksissa.
    • Suurin osa näistä ”sadoista tutkimuksista” on roskajulkaisuja, jotka julkaisevat mitä tahansa maksua vastaan. Vaarallisuudesta ei ole löydetty näyttöä. Jos joku ”vaikutus” löytyy, siitä on vielä pitkä matka vaarallisuuteen.

Jos sähkölaitteiden säteilyllä pelottelu on sinulle uusi juttu, suosittelen lukemaan Lilja Tammisen kirjoituksen aiheesta, joka on julkaistu myös Skeptikko-lehdessä. Tiivistelmänä: mistään vaarallisuudesta ei ole tieteellistä näyttöä, sen sijaan pieni mutta sitäkin äänekkäämpi porukka pyrkii moista harhatietoa ujuttamaan kaikkialla missä se on mahdollista. Välillä vipuun menee ammattitoimitus, välillä blogisti. Virheitä sattuu, mutta ne voidaan oikaista.

Paitsi että väitteille vaarallisuudesta ei ole perusteita, haluan puuttua taas tähän foliohattuilulogiikkaan (jota sivusin jo edellisessä kirjoituksessani):

Vauvat eivät siis hyödy nykyisestä lainsäädännöstä. Sen sijaan itkuhälyttimiä valmistava elektroniikkateollisuus hyötyy. Mikäli lainsäädäntöä tiukennettaisiin, monia elektronisia laitteita jouduttaisiin vetämään pois markkinoilta, myös nykyisiä itkuhälyttimiä.

Asiahan on juuri päinvastoin! Toisin kuin vaikkapa kännyköitä, joita vaihdetaan uusiin 1-2 vuoden välein, itkuhälyttimet ovat kuin mehumaijoja: sellainen ostetaan Huutonetistä, käytetään kaikilla lapsilla peräjälkeen ja myydään taas Huutonetissä pois. Jos viranomaiset kieltäisivät nykyiset ”liikaa säteilevät” itkuhälyttimet (tai varoittaisivat niiden käytöstä), valmistajat pomppisivat riemusta, kuten pomppivat mehustimien valmistajat kun alumiinin epäterveellisyydestä löydettiin näyttöä. Ei muuta kuin teräksisiä mehumaijoja myyntiin ja bisnestä tekemään. Tai vähän säteileviä itkuhälyttimiä.