”Tutkijat varoittavat” – Kauppalehdeltä livahti uutiseksi humpuukia

Suomessa joukkotiedotusvälineiden tila on noin yleisesti hyvä, mutta välillä sattuu huteja, kun toimittajalla ei ole aikaa, halua tai kompetenssia tehdä taustojen tarkistusta, vaan lehdistötiedote tuutataan nopean editoinnin jälkeen verkkoon. Välillä vahinkoja sattuu, vaikkei olisi kiirekään: esimerkiksi Ylen Tampereen paikallistoimitus päästi ääneen ”vaihtoehtoista näkökulmaa” edustavan tutkijan täysin ilman kritiikkiä. Valemedioista oikean median erottaa se, että virheisiin puututaan – näin tuollakin kertaa:

Lähdekritiikkimme ja julkaisuprosessimme petti. Voin vain pahoitella. Korjasimme juttua heti kun huomasimme, mutta sosiaalisessa mediassa asiat lähtevät leviämään nopeasti, ja virhe ehti tapahtua”, sanoo Yle Alueidenpäällikkö Jyri Kataja-Rahko.

Tällä kertaa vahinko pääsi käymään Kauppalehdelle, joka julkaisi sunnuntaina alkuillasta uutisen otsikolla Tutkijat varoittavat: 5G verkko on terveysriski, EU:n lykättävä rakentamista (arkistovedos). Uutisessa ei ole suoria asiavirheitä, mutta tämä johtuu lähinnä sanamuotovalinnoista: ”Säteily nostaa tutkijoiden mukaan syöpäriskiä ja solun stressivasteita…” ja niin päin poispäin. Yhtä tosihan on väite ”fundamentalistikristittyjen mukaan maapallo on noin 6000 vuotta vanha”. Niinhän se heidän mukaansa on. Vaikkei se oikeasti ole.

Uutisessa on lihavoiden korostettu kovia nimiä:

Tutkijat vetoavat muun muassa Euroopan komission puheenjohtajaan Jean-Claude Junckeriin, tämän kabinettipäällikkö Martin Selmayriin sekä varapuheenjohtajaFrans Timmermansiin.

Vetoomus on lähetetty myös EU:n puheenjohtajamaana toimivan Viron pääministerille Jüri Ratakselle sekä Viron presidentille Kersti Kaljulaidille.

”Vakavan huolensa” ilmaisevia tutkijoita on yli 200 ja he edustavat 41 eri maata.

Jepjep. Kovia nimiä, mutta keitäs nämä tutkijat sitten ovat? Tämä ei uutisesta käy ilmi. Entä missä tämä addressi sijaitsee? Uutisessa ei ole mitään lähdeviitettä, ei linkkiä, ei mitään. Pienellä ronkkimisella löytyy se alkuperäinen tiedote, ja siellä on suomalaisedustuksena:

  • Mikko Ahonen, PhD, researcher, Sundsvall
  • Marjukka Hagström, LL.M, M.Soc.Sc., Senior researcher, The Finnish Electrosensitivity Foundation, Turku
  • Osmo Hänninen, PhD, Professor Emeritus (Physiology), Kuopio
  • Georgiy Ostroumov, PhD (in the field of RF EMF), independent researcher

Tämä levy on pyörinyt jo 2015, löytyy se sylttytehdaskin osoitteesta http://emfscientist.org. Suomesta mukana oli silloin mukana ihan sama sakki, ainoastaan Dariusz Leszczynski on pudonnut pois kelkasta (ja Hagströmin ja Ahosen duunipaikka vaihtunut). Ja yleisen kännykkäsäteilyn tilalle tulilinjalle on nyt heitetty 5g-verkot.

Mikko Ahonen on juurikin tämä ääneen vahingossa päästetty eräänlainen säteilyasiantuntija, Marjukka Hagström on oikeustieteilijä joka on saarnannut sähköherkkyydestä ennnenkin, Hänninen on legendaarisen (hylätyn) taikavarpuväitöskirjan ohjaaja ja Dariusz Leszczynski taas entinen Säteilyturvakeskuksen tutkija joka epäilee että ”teleala on pyrkinyt hiljentämään hänet”. Georgiy Ostroumov on itselle uusi hahmo, mutta Google löytää mm. tämmöisen jo vuodelta 2009.

Jos ”vakavan huolen” ilmaisijat myös muista maista ovat samaa kastia, herää kysymys, olisiko jutun voinut jättää julkaisematta. Mobiilisäteilyn terveysvaikutuksista kun on puhuttu pitkään, mutta varmaa tai edes varmahkoa näyttöä ei ole löytynyt, ja 2010-luvulla niiden vähäistenkin viitteiden näyttö on pikemminkin heikentynyt kuin vahvistunut. Jutussa sentään lopussa mainitaan, että

Jotkut tutkimuksesta näyttäisivät lisäävän aivosyövän riskiä jonkin verran, mutta tutkimustulokset ovat  kiistanlalaisia.
Suomen säteilyturvakeskus STUK katsoo, että ionisoimaton säteily ei pysty rikkomaan kemiallisia sidoksia, vaurioittamaan solujen perimäainetta ja aiheuttamaan syöpää.
Näinpä. Mutta tällaisen addressin julkaiseminen on sama kuin julkaisisi uutisen 700 tutkijasta, jotka kiistävät evoluutioteorian. Nuo reilu parisataa tutkijaa ovat vähemmistö säteilyn biologisia vaikutuksia tutkivista fyysikoista ja lääkäreistä, aivan kuten evoluutioteorian kiistäjät ovat vähemmistö evoluutiobiologeista (ja muistakin alaa liippaavista tutkijoista).
***

Kirjoitusta muokattu 18.9.2017 klo 17.35: Kirjoituksesta saattoi saada kuvan, että väittäisin, että Dariusz Leszczynskin irtisanominen liittyisi hänen kännykkäsäteilyulostuloihinsa. Näin ei ollut tarkoitus väittää. Työsuhde päättyi, koska Säteilyturvakeskus päätti lopettaa kännyköiden säteilyn biologisten vaikutuksien tutkimuksen. Säteilyturvakeskuksen edustajan mukaan Leszczynski ei ole vaikuttanut päätökseen mitenkään, vaan linjaus oli resurssikysymys: kun budjettirahoitus vähenee, Säteilyturvakeskus pyrkii keskittymään vain selvästi todennettavien terveyshaittojen tutkimukseen. 

 

Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se sen kummallisempaa ole

Vienti ei vedä ja innovaatioita ei synny. Suomen kilpailukyky syöksyy. Mistä tämä johtuu? Pääuutislähetyksessä haastateltu postinkantaja Pete kertoo, että vika on suomalaisissa yritysjohtajissa. ”Ei vaan uskalleta ottaa riskejä. Jostain syystä nykyjohtajat ovat veteliä. Ei seurata miten maailma muuttuu. Kun minä siirryin aikanaan työelämään, johtajat osasivat hommansa”, Pete toteaa.

Samoilla linjoilla on luokanopettajana 20 vuotta työskennellyt Kaisa. ”Ihan uskomatonta että tätä ei saada kuntoon. Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se liiketoiminta sen vaikeampaa ole. 7-vuotiaskin osaa tämän”, Kaisa kertoo A-studion haastattelussa.

Kuulostaako absurdilta? Sitaatit olivat tietenkin tekaistuja. Postinkantajaa ja luokanopettajaa ei ainakaan muistaakseni ole päästetty televisioon kertomaan koko Suomelle, mikä yritysten kilpailukyvyssä kusee. Jostain syystä toiseen suuntaan homma toimii. Yritysjohtajana toimiminen tekee ihmisestä kaikkien alojen asiantuntijan, jolle lyödään megafoni käteen. Tuoreimpana esimerkkinä Ylen Kova talous -haastettelu, jossa puimuritehtailija Timo Prihti pääsee ääneen:

– Kun on ikänsä nähnyt ihmisiä töissä, niin selvästi huomaa, että töitä ei tehdä sillä tavalla kuin aikaisemmin. Joukkoon on pesiytynyt sellaisia, joita ei työt kiinnosta, sanoo Prihti suoraan Kova talous-verkkohaastattelussa.

Prihti epäilee haastattelussa syiksi liian anteliaita sosiaalietuuksia, jotka eivät kannusta työntekoon, ja sitä, että kaupungissa kasvanut sukupolvi ei ole nähnyt kovaa työntekoa.

– Suomessa ei ole työn tehokkuus samassa mallissa kuin vaikkapa Saksassa. Siellä tehdään merkittävästi enemmän töitä samalla palkalla. Myös työelämän joustot ovat Saksassa vallan toisenlaiset kuin täällä, Prihti kertoo.

Huomatkaa toimituksen sanavalinnat. Prihti sanoo ja kertoo. Ei esimerkiksi väitä tai arvele. Syyksi moiseen vetelyyteen Prihti sentään epäilee ”liian anteliaita sosiaalietuuksia”. Jostain syystä työttömistä saa kuka vain sanoa ihan mitä vaan ja normaali lähdekritiikki jää pois, edes sitä ”toista näkökulmaa” ei esitellä. Kunnon ongelmaksihan tämä muodostuu, kun väitettä toistetaan jatkuvasti, ja se muuttuu todeksi. Toimittajat Emilia Kukkala ja Pontus Purokuru kirjoittaavat ilmiöstä osuvasti uutuuskirjassaan Luokkavallan vahtikoirat:

Koska media on rakenteellisesti suuntautunut toistamaan ja heijastamaan hierarkioissa ylempänä olevien näkemyksiä, ”mielipiteiden kilpailu” ei ole millään tavoin tasaveroista. Keskustelussa eivät voita parhaat argumentit, vaan useimmin ja vakuuttavimmin toistetut argumentit. Toisamiseen ja vakuuttamiseen on mahdollisuus heillä, joilla on valtaa ja rahaa. Heidät kutsutaan puhumaan, koska he omistavat mediat, heillä on ”uskottavuutta” ja heitä pidetään puolueettomina. Journalistit haluavat olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Heillä on turvattu toimeentulo ja kaikin puolin paremmat lähtökohdat kohdata julkisuuden vaatimukset ja paineet kuin suurimmalla osalla ihmisistä.

Kun mielikuvaa ”laiskoista työttömistä” toistetaan jatkuvasti, se muuttuu todeksi. Paljon vähemmän palstatilaa saa se, että avoimia työpaikkoja on vajaa parikymmentätuhatta, kun työttömiä on satoja tuhansia.

Jos mediassa kirjoitetaan vaikkapa homeopatiasta tai tuulivoimaherkkyydestä, jutussa muistetaan ainakin yleensä haastatella asiantuntijaa, joka kertoo että kyseessä on höpöhöpö*. Voisiko siis tästä Ylen uutisesta tehdä follow-upin, jossa kysytään ihan oikeilta asiantuntijoilta:

  • Onko totta, että ”töitä ei tehdä sillä tavalla kuin aikaisemmin”?
  • Onko totta että ”Suomessa ei ole työn tehokkuus samassa mallissa kuin vaikkapa Saksassa”? Asia ei ole mitenkään yksiselitteinen, kuten Talouselämä kirjoittaa.
  • ”Myös työelämän joustot ovat Saksassa vallan toisenlaiset kuin täällä.” Millaiset ne ovat?
  • Onko Suomessa ”liian anteliaita sosiaalietuuksia” ja miten ne vaikuttavat työntekoon?
  • Onko niin että ”kaupungissa kasvanut sukupolvi ei ole nähnyt kovaa työntekoa”? (Tämän kyseenalaistaisin jo perstuntumalta, missä stressaavimmat ja rankimmat työt ovat elleivät kaupungissa?)

Kannustinloukkuja on olemassa ja jutussa mainittu Viron yritysverotus on selvästi investointeihin kannustavampaa. Mutta mikä on näiden merkitys muuten kuin perstuntumalta heitettynä? Näihin kysymyksiin vastauksia löytyy vaikkapa taloustieteen ja sosiaalipolitiikan professoreilta, ei minulta eikä sinulta.

* Oma lukunsa on sitten vielä se, että kannattaako huuhaalle ylipäätään antaa mediatilaa ollenkaan.

P.S. Tämän blogikirjoituksen otsikko on ex-kollegaltani, joka oli juuri valmistunut tohtoriksi kun aloitin informaatioteorian jatko-opintoja ja kysyin häneltä, mihin hän suuntaa nyt väitöskirja on valmis. Hän kertoi menevänsä esimiestehtäviin erääseen yksityiseen yritykseen. ”Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se bisneksen tekeminen sen kummallisempaa ole”, oli vastaus ihmettelyyni moisesta ”alanvaihdoksesta” matematiikan yliopistotutkijasta yksityiseen yrityksen päällikkötasolle.

Ylilauta vai Ylioppilaslehti? Seksuaalinen häirintä ei ole journalismia

EDIT 25.4.2016: Maaret Kallio kommentoi sikailua itse (ja FB).

Kuinka kritisoida terävästi asiantuntijanaista? No tietysti lähettämällä hänelle hieromasauva. Ei, kyseessä ei ole anonyymin nettisovinistin tempaus, vaan uusimman Ylioppilaslehden Yst. terv. Ylioppilaslehti -palsta – jossa joskus on ollut ihan hauskoja kantaaottaviakin juttuja.

Juttu ei ole vielä verkossa, mutta tässä se on kaikessa ytimekkyydessään:

ylioppilaslehti

Jutusta ei ihan aukea, onko sen alkuperäisenä tarkoituksena kritisoida, vittuilla, pitää hauskaa vai mitä. Mutta olen tuskin ainoa, jonka mielestä dildon lähettäminen moisen saatteen kera on seksuaalista häirintää, kun otetaan huomioon konteksti: on eri asia lähettää seksivälineitä testattavaksi seksibloggarille tai toiselle bloggarille joka on niitä erikseen kaivannut, kuin lähettää moisen piikittelevän saatekirjeen kanssa dildo asiantuntijablogistille, jonka blogiteksteistä ei mitenkään käy ilmi, että hän innostuisi seksilelujen saamisesta postiin.

P.S. Kyseisessä numerossa on muutakin kritisoitavaa, josta Veikka Lahtinen kirjoitti jo osuvasti. Jos et vielä lue Veikka Lahtisen blogia, kannattaa aloittaa saman tien, tyyppi ansaitsisi kirkkaasti Suomi-blogosfäärin vuoden tulokas -palkinnon.