Onko kirjoituksen typeryys journalistinen syy tarjota nimimerkkisuoja?

Ensimmäinen tekemäni asia aamulla herätessäni on Helsingin Sanomien mielipidesivujen lukeminen. Vain jos ei ole kiire, lukaisen myös lehden muun sisällön. Mielipidesivusto on tasokkaasti toimitettu ja sieltä nousee tärkeitä aiheita keskusteluun. Tasoa nostaa omalla nimellä kirjoittaminen. Toimitus julkaisee myös nimimerkkikirjoituksia, jos kyse on vaikkapa sairaan läheisen kohtelusta tai talousvaikeuksista. Virallisesti ohje kuuluu:

Nimimerkillä kirjoittamisen hyväksymme vain poikkeustapauksissa. Hyväksyttäviä syitä ovat esimerkiksi omaan terveyteen, taloudelliseen asemaan tai muihin arkaluonteisiin aiheisiin liittyvät asiat.

Nyt Hesari teki tähän linjaukseen omituisen poikkeuksen. Kirjoituksen sisältöön en ota tässä kantaa (vaan tein sen Hesariin lähettämässäni mielipidekirjoituksessa – peukut pystyyn että julkaisevat), mutta toimituksen ratkaisu julkaista kirjoitus nimimerkillä oli vähintäänkin erikoinen. Mikä oli se syy, miksi tätä ei voinut kirjoittaa omalla nimellä? Siis muu kuin se, että kirjoitus oli niin saatanan typerä että ei vain kehtaa. Sen taas ei pitäisi olla syy käyttää nimimerkkiä, ainakaan laatulehden mielipidesivuilla. Jos kirjoitus on niin typerä että sitä ei kertakaikkiaan kehtaa julkaista omalla nimellä, se kannattaa jättää suosiolla lähettämättä Hesariin ja julkaista se vaikkapa Suomi24:ssä.

Esimerkiksi kokoomusnuoret Henri Heikkinen ja Saul Schuback kirjoittavat mielipiteitään köyhistä suoraselkäisesti omalla nimellään, jostain Wahlroosista puhumattakaan. He (tai oikeastaan pitäisi puhua meistä – itsekin päristelen sylkeä täysin vapaasti koska en ole missään sorretussa asemassa) eivät tarvitse mitään erityissuojelua nimimerkin takaa.

Mitä eroa on kolumnilla ja blogilla?

Kun kirjoitin sähkölle herkistyneiden ryhmätyötilasta, asia noteerattiin Helsingin yliopiston kirjastossa ennen kuin ehdin käydä siellä tai ottamaan yhteyttä:

Imagen kolumnisti Vesa Linja-aho kyseenalaistaa tekstissään Helsingin yliopiston kirjaston asiakkaille tarkoitetun allergiatilan, jossa ilmoitetaan olevan myös sähköeristys.

No tähän tuli kommentti:

Onko kirjastolaisille blogitekstit kolumneja?

Tästä rupesin miettimään, mitä eroa oikeastaan on blogilla ja kolumnilla. Aluksi ajattelin, että ei mitään. Sitten ajattelin, että blogissa on kommenttilaatikko, mutta niin on nykyään kolumneissakin (jossei ole kyse printtilehden kolumnista). Sitten keksin sen eron: toisin kuin kolumniin, blogiin ei ole pakko kirjoittaa skeidaa vain siksi että toimituksen deadline painoi päälle. Se on se ero.

Kolumneilla on dedis ja sen selvästi huomaa. Jos hyvä kolumnisti kirjoittaa yhtäkkiä käsittämättömän aivopierun, taustalla on 99 % varmuudella 70 tunnin työviikko ja kahden tunnin yöunet ja aamukahdeksalta kolkutellut toimituspäällikön deadline.

Voiko blogilla korvata journalismia?

Monille kaverilleni tuli yllätyksenä (tässä säteilyhuuhaakantelussa) että journalistin ohjeet koskevat blogiakin jos blogin taustataho (tässä tapauksessa A-lehdet) on Julkisen sanan neuvoston jäsen.

Tietenkin blogi on blogi, eli se rinnastetaan lähinnä kolumniin, uutiskommenttiin tai mielipidekirjoitukseen, eli blogissa saa heittää kevyemmillä perusteilla väitteiteitä kuin vaikkapa uutisessa tai reportaasissa.

Olen useammankin kerran kuullut väitteen että blogit uhkaavat ”oikeaa journalismia”. Media-alan murroksessa kissakuvat ja muotiblogit keräävät enemmän yleisöä kuin tärkeästä mutta ”tylsästä” aiheesta tehty huolellinen journalismi.

Itse olen sitä mieltä, että blogeista on enemmän hyötyä kuin haittaa oikealle – siis huolellisesti ajan kanssa tehdylle* – journalismille. Otan muutaman esimerkin.

Olen kirjoittanut blogiini mobiilisäteilyyn liittyvästä huuhaasta ja tiennyt, että ilmiö ei ole mitenkään uusi: monella uudella vekottimella on pelätty olevan terveysvaikutuksia, joita ei sitten ole myöhemmin löytynyt. Aiheeseen perehtyminen kuitenkin veisi aikaa. Mutta ei hätää: sitä varten meillä on kokopäiväiset toimittajat kuten vaikkapa Maria Pettersson, joka kirjoitti aiheesta somehitiksi nousseen uutisen Kärsitkö pyöränaamasta, entä junarasituksesta? Ingressissä seisoo:

Jotkut väittävät olevansa allergisia sähkölle ja langattomalle internetille. Tekniikan on jo vuosisatojen ajan pelätty sairastuttavan ihmisiä.

Mietin heti uutista lukiessani, onkohan blogini ollut inspiraationa, ja ilmeisesti kyllä:

hissitauti

Toinen esimerkki: laskin huvikseni juttuja Wikipedian rahankeräyskohusta. Hesari teki aiheesta jutun:

Asiasta kertoi ensimmäisenä Vesa Linja-aho blogissaan. Helsingin Sanomat tarkisti asian laskemalla luvut samasta datasta.

Kolmas esimerkki: kauan sitten spottasin virheen Ylen jutussa. Ensin he eivät meinanneet myöntää asiaa mutta lopulta taipuivat todisteiden edessä. Kirjoitin myös mistä tämä johtuu: kun on kerran jossain uskossa niin siitä on vaikea päästää eroon.

Palatakseni otsikon kysymykseen: blogit eivät korvaa oikeaa journalismia, mutta ne toimivat inspiraation lähteenä oikealle journalismille. Blogit täydentävät, eivät korvaa, oikeaa journalismia.

* Mikäänhän ei estä kirjoittamasta blogiin huolellista journalismia, mutta jos kirjoituksesta tulee niin tasokas että se voisi olla lehtijuttu se kannattaa julkaista jossain lehdessä (jolloin jutun ”status” on lukijoiden silmissä parempi ja siitä maksetaankin enemmän).