Kela-kaaos olisi ratkaistavissa mutta sitä ei haluta: esimerkkinä ”Kuohittu karhu”

Usein sosiaalisessa mediassa fanittamani, syvällistä laatujournalismia tekevä Long Play -julkaisu (jonka tuorein aikaansaannos on juttu sukupuolivähemmistöjen valtiotason sorrosta – kannattaa lukea) julkaisi kerran mielestäni hutijutun – tai siis itse juttu oli ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta siihen liittyvä analyysi ei.

Tämä juttu oli nimeltään Kuohittu karhu (ja se on maksullinen – MTV3:n puolella voi tutustua aiheeseen maksutta), ja se kertoi siitä, kuinka Verohallinto joutui käsittelemään paljon veroilmoituksia automaattisesti jotta käsittelyaikataulussa pysyttiin. Tämä tulla napsahti kestotilaajan sähköpostiin joulukuussa saatteella:

Juttu on normaalia Long Play -juttua on lyhyempi, mutta julkaisemme sen sen yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi.

Ajattelin, että nyt tulee jotain raflaavaa. Mutta ei. Jokainen taloushallintoalan kanssa jotenkin tekemisissä oleva tietää, että veroilmoituksista suurin osa käsitellään – ja on käsitelty jo pitkään – täysautomaattisesti, jos luvuissa ei ole mitään hämärää. Jutun kirjoittanut toimittaja kommentoi:

Minut yllätti se, että miljoonista veroilmoituksista vain satojatuhansia tutkitaan oikeasti. Ilmoituksia siis valvotaan koneellisesti, mutta virkailijat tutkivat vain tuon verran.

Siis oikeasti vai? Tämän tuleminen uutena juttuna selittää sen, että juttu tuntui suuremmalta skuupilta kuin mitä se oli. Korostan vielä että itse juttu oli hyvin kirjoitettu mutta mikään megaskuuppi se ei ollut.

Kun systeemi nosti esille veroilmoituksia, virkailija käytännössä vain klikkaili ne valmiiksi, jos esimerkiksi tulonhankintakulut olivat alle 5000.

Juuri näin se menee, ja näin sen pitää mennäkin, koska noiden ilmoitusten syynääminen käsin maksaa sekin. Salailukin on ihan järkevää: eihän noita automaattisen käsittelyn yksityiskohtia kannata huudella: muutenhan voi tulla kiusaus ravistaa hihasta veroilmoitukseen tulonhankkimiskuluja 4999 euroa ja hurrata, jos se heilahti läpi. Poliisikaan ei paljasta rikostutkintamenetelmistään kaikkea, vaikka oikeudenkäynnit ovat julkisia.

Miksi tämä nousi mieleeni nyt? Koska toimeentulotuen Kela-kaaos ja sen käsittely nostaa esille räikeän epäkohdan: keskiluokkaisten tulonsaajien veroilmoitusten käsittelyaikataulussa pysyminen oli niin tärkeä juttu, että valvontaa kevennettiin ja veroilmoitukset hyväksyttiin sukkana – ja myös puuttumisrajaa säädettiin:

Myös puuttumisrajaa nostettiin 1500 euroon. Toisin sanoen, jos asiakkaan vaatimaa vähennystä olisi pitänyt laskea alle 1500 euroa, asiaan ei puututtu, vaan vaatimus hyväksyttiin asiakkaan vaatimuksen mukaisesti.

Kela-kriisi olisi ratkaistavissa ihan samalla tavalla: kliksutellaan ei-epäselvät tai vain pieniä epäselvyyksiä sisältävät tapaukset sukkana läpi. Ei välitetä jostain puuttuvasta liitteestä. Ei tämä olisi nykytietojärjestelmillä mahdotonta. Kyllä, joku voi saada ”liikaa rahaa”, mutta se on huomattavasti pienempi paha kuin nälässä kituminen tai reseptilääkkeittä jääminen. Näin ei vaan tehdä tehdä, koska Kelan johdossa on tehty arvovalinta: köyhät kärsikööt ilman ruokaa.

100-vuotiaassa Suomessa on tärkeämpää että verotuspäätöslappu tulee palkansaajalle syyskuussa kuin että tulottomilla ihmisillä on ruokaa ja reseptilääkkeet.

Ja anteeksi Long Play (ja MTV3:n toimittaja), ei se juttu ollut hutijuttu, mutta se oli tärkeä vasta nyt.

Miksi seksitautitesteissä kannattaa käydä vaikka kuinka käyttäisi kondomia?

Helsingin Sanomien mielipideosastolla oli tänään kirjoitus siitä, kuinka seksitautitesteihin pääseminen on hankalaa (ja valitettavasti tässä ei ole mitään uutta). Kirjoittaja kertoo, että

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto kertoo nettisivuillaan, että oireettomien seksitautien ensisijainen testauspaikka on oma terveysasema. Saman ohjeistuksen antaa Husin sukupuolitautien poliklinikka. Kun ystäväni soitti omalle terveysasemalleen, siellä kieltäydyttiin kokonaan testaamasta tauteja ja ohjattiin Meilahteen Sukupuolitautien poliklinikalle.

Seksitauteihin liittyvien asenteiden takia monella on jo valmiiksi liian suuri kynnys hakeutua testeihin ja tällainen pompottelu nostaa tätä kynnystä entisestään – vaikka seksitautien säännöllinen testaaminen on erittäin olennaista niiden leviämisen estämisessä: seksitaudeissa kun pirullista on juuri se, että monella (suurimmalla osalla?) ne ovat oireettomia joten tartuntaa on helppo levittää vahingossa – ja vaikka niitä oireita tulisikin, niin tauti on voinut tarttua eteenpäin jo ennen niiden ilmaantumista. Esimerkiksi klamydiasta sanotaan asiantuntijalähteessä:

Ainakin 90 % naisten klamydiatulehduksista on oireettomia, miehillä oireita on puolella tartunnan saaneista. Oireettomuus edistää leviämistä.

Kuten seksiasiat aina, tämäkin kirjoitus kirvoitti sitten monenlaista typerää kommentointia pitkin internettiä. Aloitetaan törkylähteestä numero yksi, eli Hesarin kommenttilaatikosta:

”Kokemus on tuttavapiirissäni yleinen”.???

Siis minne unohtui kaikki valistus kondomin käytöstä? Ristiriitaa todella tuntuu olevan, ainakin seksivalistuksen ja oppien perille menemisen kanssa.

Kirjoittajan logiikka ilmeisesti on, että jos käyttää kondomia, niin testeissä ei ole tarvetta käydä. Väärin! Logiikka kusee yhtä pahasti kuin seuraavassa lauseessa:

Tein sähköasennukset turvallisesti joten minun ei tarvitse suorittaa käyttöönottotarkastusta.

Tai:

Käytän luotiliivejä niin minua ei voi ampua kuoliaaksi.

Kondomi toki suojaa seksitaudeilta, mutta:

  • Toisin kuin hankalasti tarttuva HIV, monet seksitaudit (esimerkiksi klamydia) tarttuvat helposti eritteistä ihan ilman penetraatiotakin. Esimerkiksi jos on sormettanut toista ja koskee sen jälkeen omaan värkkiinsä, klamydia voi tarttua. Eikä se kondomikaan mikään autuaaksi tekevä ole: klassikkomoka varsinkin hämärässä ja/tai humalassa on yrittää rullata kondomia ensin väärin päin kullin päälle ja kääntää se sitten toisin päin (koska ei jaksa kaivaa uutta kondomia tai takintaskussa on jäljellä vain yksi), jolloin kumppani joutuu kosketuksiin peniksen eritteiden kanssa.
  • Seksitaudit voivat tarttua myös suuhun – tämä on harvinaisempaa (ja siksi se kondomi jää suuseksissä helposti käyttämättä), mutta mahdollista. Suusta tauteja ei välttämättä huomaa niin helposti, ja esimerkiksi nielutippuri on usein oireeton.
  • Seksiä voi harrastaa lukemattomilla eri tavoilla. Näille meuhkaajille ilmeisesti ainoa seksi on sitä, että penis työnnetään vaginaan ja kondomi on patenttilääke kaikkeen.

Otetaan vielä toinen hesarikommentti:

Ja sinne Meikkuun ei voi lähteä koska…?

No koska HUS nimen omaan ohjeistaa:

Oireettomien ensisijainen tutkimuspaikka on oma terveysasema.

Tämä on sitä paitsi ihan järkevää: miksi juoksuttaa isoa ihmisjoukkoa Meilahdessa, kun kyseessä on ihan tavallinen peruslabrakoe, jonka voi ottaa missä vain. Kirjoittajan pääpointtihan (tai yksi pääpointeista) oli juuri tuo, että terveydenhuoltokoneisto ei noudata omaa ohjeistustaan.

No, sitten neuvojaan lähti jakamaan richsplainaaja (jos termi ei ole tuttu, tutustu):

Artikkeli kirjoitettu niinkuin ketään muukaan ei palvelisi, vaikka yksityisellä voi testata.

Sama setä oli (yllättäen) sitä mieltä että öhö, oma vika, ”nussin kaikkia ilman kumia, ei oo varaa käydä testeissä tai hoitaa itseäni”. Asenne on vähintääkin omituinen (kuten eräs valistunut twiittaaja sanoikin): seksitaudin voi saada siinä missä flunssan (”mitäs et pessyt käsiäsi”) tai joutua auto-onnettomuuteen (”mitäs ajoit vaaralliseen risteykseen”). Nämäkin hoidetaan julkisessa terveydenhuollossa ilman jeesustelua.

Itse olen sitä mieltä, että seksitautien testauksen ja hoidon pitää olla maksutonta ihan yleisinhimillisistä syistä, mutta richsplainaajan mäkätys testien itse maksamisesta on järjenvastainen jopa oikeistolaisesta näkövinkkelistä katsottuna. Seksitaudit ovat yleisvaarallisia tartuntatauteja, ja siksi niiden hoito on maksutonta. Ajatus siitä, että tuupataan testit ihmisten itsensä maksettavaksi, on yhtä järkevä, kuin että vakuutusyhtiön yksityinen palokunta jättäisi sammuttamasta puutaloalueella ne talot, jotka eivät ole vakuutusyhtiön asiakkaita.

 

Näin vuonna 2016: opettaja nimitteli kutsuvieraana ollutta transnaista “ihmissaastaksi” koulun tilaisuudessa

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjitään vielä 2010-luvun Suomessa, vaikka lainsäädäntöön on kirjattu kauniita sanoja tasa-arvosta. Ihmisten ilkeitä asenteita on vaikea korjata pelkästään kirjaamalla asioita lakiin.

Haavoittuvassa asemassa ovat etenkin nuoret sateenkaarihenkilöt. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti eilen, että tutkimusten mukaan erityisesti transnuorilla on muita heikommat suhteet vanhempiinsa ja vähemmän syviä ystävyyssuhteita. Tutkija Riikka Taavetti kertoo artikkelissa, että transsukupuolisuus, muunsukupuolisuus ja sukupuolen moninaisuus yleisesti eivät ole vielä samalla tavalla tuttuja kuin erilaiset seksuaali-identiteetit, joten niiden kohdalla vanhemmilla on usein enemmän pureskeltavaa.

Haastatellessani vuoden sateenkaarinuori Elina Partasta eiliseen blogikirjoitukseeni, tuli puheeksi myös syrjintä. Satunnaisten ihmisten huutelua, asiattomia kysymyksiä ja ilkeitä kommentteja pahempaa on auktoriteettien, kuten terveydenhuolto- ja opetushenkilöstön taholta tuleva syrjintä.

“Räikein tapaus on tämän vuoden helmikuulta, kun olin kutsuvieraana esittelemässä pieksämäkeläisen toisen asteen oppilaitoksen tapahtumassa hlbtiq-nuorten vertaistukiryhmän toimintaa. Eräs keski-ikäinen miesopettaja hyökkäsi ständille vaahtoamaan siitä miten tämä on väärin ja haitaksi ja turmioksi nuorille”, Partanen kertoo.

Vihaisesti esiintyneen opettajan mukaan “Seta haluaa viedä sananvapauden ‘hiljaiselta enemmistöltä’ ja “intersukupuolisuus on Setan propagandaa”. Transihmisistä opettajalla oli suora mielipide: he ovat seinähulluja jotka kuuluvat mielisairaalaan suljetuksi.

“Opettaja sanoi ‘sukupuolenvaihdosleikkausten’ olevan vain yhteiskunnan kuluerä, sekä miten tämän osalta transsukupuoliset kuuluisivat vain mielisairaalaan.”

“Opettaja kieltäytyi poistumasta paikalta vedoten sananvapauteensa”, Partanen jatkaa, “ja nimitteli ihmissaastaksi.” Kaikki sosiologiset, psykologiset kuin lääketieteellisetkin näkemykset opettaja ohitti vain kommentilla ”setan tutkimusta”, riippumatta tieteenalasta.

Opettaja kertoi uskovansa, että on olemassa vain mies ja nainen, eikä mitään muita sukupuolia. Hän kyseli todisteita esimerkiksi intersukupuolisten määrästä, mutta ei uskonut annettuja todisteita vaan nekin olivat “Setan propagandaa”.

Silmiinpistävää tapauksessa oli, että kukaan ei yrittänyt puuttua opettajan sikailuun. “Paikalla kävi toinen henkilökuntaan kuuluva opettaja, joka epäsuorasti komppasi kollegaansa kun naurahti tilanteelle”, Partanen sanoo.

Koko “keskustelu” kesti Partasen mukaan puolisen tuntia, jonka aikana kukaan opiskelija ei uskaltautunut käymään ständillä.

Tapaus luvattiin käsitellä koulun sisällä, mutta asian käsittely on Partasen mukaan venynyt ja nyt onkin jo lomakausi. “Aluksi tapahtumaa koitettiin koulun taholta sivuuttaa sanomalla, että kyseessä oli yksittäisen opettajan henkilökohtainen agenda, mutta kyseessä oli koulun tilaisuus jossa opettaja oli työpaikallaan”, Partanen jatkaa.
Opettajan sananvapauteen vetoaminen perustuu yleiseen väärinkäsitykseen sananvapaudesta: lainsäädännössä on useita määräyksiä siitä, mitä suustaan ei saa päästää. Esimerkiksi petosta, laitonta uhkausta tai kiihottamista kansanryhmää vastaan on turha perustella sananvapaudella, vaikka kyseiset rikokset on mahdollista toteuttaa pelkästään leipäläpeään aukomalla. Lainsäädännössä kielletään yksiselitteisesti myös sukupuoleen perustuva häirintä, jollaiselta tapaus vahvasti vaikuttaa.