Mitä yhteistä on yksisarvishoidolla, lääkärihelikopterilla ja rintasyöpäseulonnalla?

Ennätin vasta nyt lukemaan huhtikuun lopulla julkaistua Skepsis ry:n ja Ursan julkaisemaa tietokirjaa Voiko se olla totta? (toim. Tiina Raevaara) – johon olen itsekin kirjoittanut yhden luvun terveydenhuollon humpuukitekniikasta.

Kirjasta tuli melkoisen suosittu Hesarin julkaiseman positiivisen arvostelun jälkeen – varausjono pääkaupunkiseudun kirjastoissa hipoo viidensadan varaajan rajaa:

mitä ruokkii osittain se, että kirjaa ei saa rivikirjakaupoista sisäänmarssimalla vaan se on tilaustuote (kirjoitan tästä erikseen lisää myöhemmin). Ursan kirjakaupassa Helsingin Observatoriolla kirjaa toki on, ja keskustan Akateemisessa ja Rosebudeissa sitä kuulemma on. Eli jos ei ole Helsingin keskustaan asiaa, kirjan saa parin päivän toimitusajalla Ursan nettikaupasta (ja jos sähkökirja kelpaa, kirja löytyy sähkökirjana Elisa Kirjasta ja Ellibs-kirjakaupasta – joista ainakin jälkimmäisessä kirjaa pääsee lukemaan heti ilman drm-saastaa).

Mutta asiaan. Päätin aloittaa lukemisen fanittamani terveyssosiologian dosentti Markku Myllykankaan (jos nimi ei ole ennestään tuttu, lue Hesarin haastattelu) artikkelista Lääketiedekään ei aina vaikuta.

Myllykankaan ulosannissa tykkään (faktojen lisäksi) eniten epätylsästä tyylistä sekä siitä, että Myllykangas uskaltaa kyseenalaistaa myös asioita joiden kyseenalaistamisesta ei välttämättä tule selkääntaputtelua. Pettymystä ei tullut tälläkään kertaa: Myllykangas nostaa pöydälle useamman maalaisjärjellä hyödyllisen – ja ah niin sympaattisen – mutta tutkimusten perusteella käytännössä hyödyttömän rahareiän.

Kyytiä saavat nimittäin niin lääkärihelikopterit kuin rinta- ja eturauhassyöpäseulonnatkin sekä kriisien jälkeinen ”debriefing”. Enkelihoidoille ja yksisarvisterapialle on helppo naureskella, mutta mitenkäs nämä? Myllykangas käyttää tekstissään termiä vaikuttavuus. Pelkästään se, että joku hoito ”tuntuu toimivan”, ei riitä, vaan pitää tutkia hoidon vaikuttavuutta. Lääkärin ja potilaan näppituntumaa hoidon toimivuudesta kun vääristää sekä lumevaikutus että se, että moni vaiva nyt vaan paranee itsestään. Lääke voi olla myös pahempi kuin tauti.

Äkkiseltään tuntuu minustakin ihan järkevältä, että meillä on lääkärihelikoptereita. Onhan se dramaattista ja upeaa: saat sydänkohtauksen mökillä. Paikalle pörähtää ensin iso, kallis ja komeaa ääntä pitävä lääkärihelikopteri ja vähän ajan päästä ambulanssi, jolla matkaat sairaalaan. Lääkärihelikopteri siis pelasti sinut ja jää komea tarinakin kerrottavaksi. Entä jos kopteria ei olisi ollut? Olisit voinut jäädä henkiin siltikin, vaikka paikalle olisi hälytetty pelkkä kumipyöräambulanssi. Nimittäin Myllykankaan mukaan lääkärihelikoptereiden vaikuttavuudesta ei ole tehty ainoatakaan satunnaistettua kontrolloitua koetta:

Näytön sijaan kopteritoiminta perustuu lähinnä lentävien lääkäreiden vakuutteluun sekä erityisesti lujaan uskoon ja hartaaseen toiveeseen.

Suoraan ja piikikkäästi sanottu, mutta ihan aiheesta:

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että vastoin maalaisjärkeä kopterit eivät tuo automaattisesti lisähyötyä. Koptereiden hyödyt rajoittuvat yksittäistapauksiin. Mitä paremmin tehty tutkimus, sitä pienempi hyöty koptereista on saatu. Lääkintäkopterit ovat lähinnä kustannuslisä terveydenhuoltoon.

Lääkärihelikopterissa lienee samaa eksotiikkaa kuin hävittäjälentokoneissa: ilmailu nyt vaan on coolimpaa kuin kumipyöräambulanssi tai tykistö.

*** EDIT 11.7.2017 klo 17.10 ***

Kirjoituksessani oli tarinanpätkä (omani, ei Myllykankaan) jossa potilas kuljetettiin kopterilla sairaalaan. Suomessa lääkärihelikoptereita käytetään lääkärin paikalle kuljettamiseen, ei potilaan kuljettamiseksi sairaalaan. Kiitos Skepsiksen verkkokeskustelulle tämän spottaamisesta – asia seisoo myös FinnHEMSin sivuilla:

Vastoin yleistä käsitystä HEMS-helikopterit kuljettavat harvoin potilaita. Helikopterien ensisijaisena tehtävänä on kuljettaa lääkäri mahdollisimman nopeasti potilaan luokse. Potilas kuljetetaan sairaalaan yleensä ambulanssilla, joka on myös hälytetty kohteeseen.

Myös koptereita koskeva Cochrane-katsaus koskee nimen omaan potilaita kuljettavia koptereita. Tämä täsmennys toki ei muuta sitä seikkaa että näyttöä vaikuttavuudesta ei ole.

***

Satikutia Myllykankaalta saa myös kriisien jälkipuinti eli niin sanottu ”debriefing”. Itse muistan kun Kauhajoen koulusurmien jälkeen jonkun koulun rehtori paheksui haaskalle iskeneitä firmoja – ja löytyihän se uutinenkin pienellä googlailulla (Kuokkalan rehtori: Surmilla rahastetaan ja Ulkopuolinen kasvatusapu iski haaskalle kouluihin):

Pulkkisen mukaan Kauhajokea kaupallistettiin välittömästi. Yritykset tarjosivat Kuokkalan koululle maksullista kriisiapua, luentoja ja kasvatuksellista materiaalia. Pakkaa pyrkivät sekoittamaan lisäksi erilaiset vakaumukselliset yhteisöt ja yli-innokkaat vanhemmat.

Suomessa debriefingin käyttö sai tuulta siipien alle Aasian tsunamin jälkeen 2004, kun poliitikot päättivät ”tehdä jotain” auttaakseen eloonjääneitä uhreja – rahaa syydettiin summamutikassa kriisiterapiaan jälkipuinteineen – ja kuten Myllykangas sanoo:

Terapiaa vastaan hangoittelevia peloteltiin, että heillä voi mennä vielä ihan hyvin, mutta ilman terapiaa he saattavat pian romahtaa. Jälkipuinti-istuntoihin osallistumisen vapaaehtoisuudesta ja sen mahdollisesta haitallisuudesta ei juuri hiiskuttu.

Kyllä. Haitallisuudesta. Jälkipuinnista on tehty lukuisia tutkimuksia. Yhdessäkään kunnolla toteutetussa tutkimuksessa ei ole osoitettu siitä olevan hyötyä, mutta ainakin yhdessä tutkimuksessa jälkipuinti on osoittautunut haitalliseksi.

Runtua dosentilta saavat myös rintasyöpäseulonnat ja eturauhassyövän seulonnat. Rintasyöpäseulonnoilla löytyy toki syöpiä, mutta seulonnoista on myös haittaa, ja ennen kaikkea ne eivät vähennä rintasyöpäkuolleisuutta. Suomen Kuvalehti muuten julkaisi aiheesta laajan jutun viime helmikuussa: Turhaa pelkoa ja hoitoa: Helenan rintasyöpä löytyi seulonnassa – Vaikka olisi saanut jäädä löytymättä.

Rintojen omatarkkailunkin hyödyt ovat vähän niin ja näin: ne aiheuttavat turhaa ahdistusta rintojen hyvänlaatuisista kyhmyistä, turhaa lääkärissä juoksemista ja tarpeettomia koepaloja. Eikä omatarkkailu edes vähennä rintasyöpäkuolleisuutta.

Eturauhassyöpäseulonnat ovat hyödyttömiä nekin, mutta silti, Myllykankaan sanoin

Terveydenhuollossa, niin julkisessa kuin niin sanotussa yksityisessäkin, on rituaalin omainen käytäntö, että joka kerta, kun viisikymmentä vuotta täyttänyt mies saadaan kiinni, hänen verestään mitataan PSA-arvo – ja valitettavan usein miehen itsensä tietämättä.

PSA-seulontatesti on massaseulonnoissa epäluotettava ja jopa testin 40 vuotta sitten keksinyt tohtori Richard Ablin totesi jo vuonna 2010, että seulonnasta on tullut kallis kansanterveyskatastrofi. PSA-testin ongelmana ovat väärät positiiviset tulokset, jotka johtavat turhiin ja kivuliaisiin koepaloihin. Seulonta löytää myös paljon merkityksettömiä syöpiä: yli kolmanneksella yli 80-vuotiaista miehistä on eturauhassyöpä, mutta vain yksi neljästäkymmenestä tässä ikäryhmässä kuolee siihen. Syöpähoidoilla on ikäviä sivuvaikutuksia impotenssista inkontinenssiin ja lisäksi: ne, joille tehdään eturauhassyöpätesti, kuolevat eturauhassyöpään yhtä usein kuin ne, joita ei testata lainkaan.

Myllykankaan hampaisiin joutuvat myös – tutkimusnäytön puutteen vuoksi – tarkistuskäynnit tavan vuoksi, kitarisojen poisto korvatulehdusten torjumiseksi, turhat antibioottikuurit ja osteoporoosin lääkehoito.

Turhat testit ja hoidot ovat siis lähinnä rahareikä. Sama raha kannattaisi käyttää hoitoihin joista on hyötyä sekä hyödyllisten hoitojen kehittämiseen.

Kirjoituksen otsikkoon palatakseni: Myllykangas muistuttaa, että vaikka virallisessa lääkinnässä harrastettaisiin kuinka paljon turhia hoitoja tahansa, homeopaattien, reiki- enkelienergia- ja vyöhyketerapeuttien sekä muiden vastaavien puoskareiden kannattaa muistaa, että heidän outohoitonsa pysyvät yhtä tehottomina huijauksina kuin ennenkin.

Kritiikki puri: vaarallinen terveyshuuhaa -lehti lakkasi ilmestymästä suomeksi

Viime kesäkuussa Suomeen rantautui Mitä lääkärit eivät kerro sinulle -niminen roskajulkaisu. Lehden kansi antoi olettaa että höpöhöpöstä on kysymys, ja sitähän se sisälsi tuutin täydeltä. Ostin yhden lehden, blogasin siitä ja niin kirjoitti moni muukin, aina blogeista toimitettuun mediaan.

Yritykset reagoivat nopeasti: S-Ryhmä ja Kesko vetivät lehden nopeasti pois myynnistä kun sen luonne paljastui – ja asiakaspalautetta tuli paljon. Suurista toimijoista ainoastaan R-Kioski jatkoi lehden myyntiä, olipa se jopa siellä ”viikon lehtenäkin”. Lehteä myytiin nolosti jopa sairaalan kioskissa, mistä se vedettiin nopeasti pois kun valpas asiakas puuttui asiaan.

Suomi ei ole ainoa maa jossa lehti on vedetty pois myynnistä. Britanniassa jättiketju Tesco veti lehden pois, mitä päätoimittaja selitteli ”lääkefirmojen painostusryhmien” syyksi (oma lukunsa on, kannattiko roskajulkaisulla rahaa lypsävä ”päätoimittaja” päästää ääneen ollenkaan).

Fiilistelin tänään vanhoja blogikirjoituksiani, ja yllä mainittu kesäkuinen blogikirjoitus tuli vastaan sekin. Mietin, mitäköhän lehdelle kuuluu (edellinen muistikuva siitä oli viime syksyltä R-Kioskin hyllystä Rautatieasemalla). Surffasin lehden sivuille, joilla viimeinen numero näyttää olevan vuoden 2016 joulukuulta (7/2016) ja kun klikkaa tilaus-sivulle, siellä odottaa teksti:

Hyvää päivää, rakas lukija!

Kiitämme mielenkiinnostanne lehdestämme ”MITÄ LÄÄKÄRIT EIVÄT KERRO SINULLE” kohtaan. Olemme tyytyväisiä, että näin lyhyessä ajassa lehti on löytänyt lukijoita ja toivomme, että löysit sieltä itselle paljon hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa. Valitettavasti Suomen  suurimmat lehdistöjakelijat ovat ilmoittaneet aikakauslehti ”MITÄ LÄÄKÄRIT EIVÄT KERRO SINULLE”  toivottomaksi Suomen lukijoille, joten meidän täytyy todeta, että meidän on pakko  väliaikaisesti keskeyttää lehden myynnista Suomessa. Emme ole luopuneet toivosta vakuuttaa Suomen lehdistöjakelijat tämän lehden hyödyllisyydestä. Kyllä, tulemme varmasti tekemään kaiken voitavamme, jotta Suomen lukijat voisivat itse päättää  onko lehti  mielenkiintoinen ja ostaa sitä tai ei. Joten emme sano ”Hyvästi!” mutta  ”Näkemiin!”.

Lyhyesti: lehti ei käyny kaupaksi joten sen julkaiseminen loppui. Todennäköisesti Lehtipisteen sopimus oli tehty vuoden määräajaksi, ja sitä ei enää jatkettu.

Itse toivon että Suomen lehdistöjakelijat kantavat yritysvastuunsa ja jättävät vastaavan tuuban jatkossakin jakelematta. Eli ei näkemiin, vaan hyvästi!

 

P.S. Jos yhtään tunnen huuhaamaakarien strategioita niin jos lehti vielä nostaa Suomessa päätään, se tehdään jonain puolivillaisena rebrändäysyrityksenä uudella nimellä ja erilaisella kannella.

P.P.S. Koitin aktiivisesti googlailla, josko joku olisi kirjoittanut tästä lakkaamisesta jo, mutta eipä näytä että olisi. Lehteä ei näytä kaipaavan kukaan, vaikka se on ollut vainaa jo kolme kuukautta.

Säteilymafian hätäkakka ja professorin vastapallo

Uusimmassa Voi Hyvin -lehdessä (numero 8/2016, juttua ei valitettavasti löydy verkosta) on erinomainen juttu kännykkäsäteilyn vaaroista – tai siis kyseisten vaarojen olemattomuudesta. Onko kännykkä vaaraksi? löytyy lehden sivuilta 54–56. Toimittaja on onnistunut välttämään käytännössä kaikki terveyslehtien yleiset virheet ja tehty laatukamaa:

  • Jutussa on haastateltu kahta alan professoria, Tapio Ala-Nissilää ja Jukka Juutilaista. Mukaan ei ole pyydetty ”toista näkökulmaa” säteilyn vaaroihin lujasti uskovalta aktivistilta.
  • Jutun rakenne on informatiivinen ja hyvin popularisoitu: siinä on ensin lyhyt säteilystä huolestuneen ihmisen asiallinen kysymys, johon professori vastaa.
  • Jutussa käsitellään myös säteilyllä pelottelijoiden yleisimmät argumentit, mutta ei päästetä itse pelottelijoita ääneen. Käsitellään muun muassa kännykkäsäteilyn perusteeton 2B-”syöpäluokitus”.
  • Juttu on aidosti skeptinen: lopussa myönnetään, että aina on mahdollista että joku tutkimus tulevaisuudessa löytää lievän yhteyden (vahvahan näkyisi jo!) kännykkäsäteilyn ja syövän välillä, mutta todetaan että se on mitätön kaikkiin muihin arkielämän riskeihin verrattuna – jos siis sellainen joskus löytyy.
  • Jutussa suhteutetaan asiat – niin säteilytehot kuin mahdolliset riskitkin – oikeaan suuruusluokkaan.

No, kaikkialla ei jutusta tykätty. Säteilyaktivistien suljetussa Facebook-ryhmässä on ilmeisesti käynyt melkoinen sutina ja sitten tuli vastinetta – Turun Sanomiin! Sunnuntaina 6.11. julkaistiin Dariusz Leszczynskin mielipidekirjoitus, joka alkaa:

Olin yksi IARC:n työryhmään kutsutuista 30 tiedemiehestä, jotka 2011 luokittelivat matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti karsinogeeniseksi.

Fysiikan professori Tapio Ala-Nissilän haastattelut, Turun Sanomissa (29.10.2015) ja Voi hyvin lehdessä (8/2016), herättävät hämmennystä.

Ilmeisesti Ala-Nissilän nimeä on googlailtu ja sitten on löydetty Turun Sanomien vuoden takainen kirjoitus, jonka innostamana kirjoitus on saatu ujutettua laajalevikkiseen sanomalehteen. En yhtään ihmettele, että säteilyaktivistipiireissä on vedetty jutusta herneet nenään:

Ala-Nissilä muistuttaa, että myös ihminen säteilee mikroaaltoja – moninkertaisesti enemmän kuin tukiasema.

– Sähköallerginen ihminen olisi siis allerginen itselleen paljon voimakkaammin kuin tukiasemille.

Leszczynski on Säteilyturvakeskuksen entinen tutkimusprofessori, josta kirjoitin viime vuonna MPC-lehteen (nykyinen MikroBitti) seuraavasti:

Ainoa alan koulutuksen saanut aktivisti on Dariusz Leszczynski, joka irtisanottiin Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessorin virasta pari vuotta sitten. Leszczynskin mukaan potkujen syynä on sensuuri. Sanomatta jää, että ”sensuuripyrkimyksien” syynä voi olla myös se, että Leszczynskin näkemykset eivät ole vallitsevan tieteellisen käsityksen mukaisia ja Säteilyturvakeskus ei halua leimautua harhatiedon levittäjäksi.

Potkujen varsinainen syy oli matkapuhelinsäteilyn terveysvaikutuksia koskevan tutkimuksen lopettaminen: ei ole järkeä käyttää verorahoja ikuisesti terveyshaittojen etsimiseen sieltä, mistä niitä ei näytä löytyvän.

”Darius toimii ikään kuin hän olisi asettanut elämäntehtäväkseen osoittaa heikkojen sähkömagneettisten kenttien karsinogeenisyyden”, kertoo Leszczynskin entinen kollega MPC:lle.

Sama dosentti oli myös vauhdissa skeptikko Lilja Tammisen blogin kommenttilaatikossa, kun Tamminen kirjoitti tyrmäävän artikkelin säteilyhuuhaasta blogiinsa.

Tarina (tai tarinan tämä erä) päättyy makeasti: Turun Sanomat julkaisi tänään professori Ala-Nissilän vastineen Leszczynskin mielipidekirjoitukseen, joka on melkoista verbaali-ilotulitusta ja kielellistä turpasaunaa. Suosittelen lukemaan sen kokonaan, mutta tässä maistipala:

Dosentti Darlusz Leszczynskin mielipidekirjoitus (TS 7.11.) herättää hämmennystä. Hän kirjoittaa asian vierestä ja tosiasioista tietämättä tai niitä vääristellen. Hän on itse julkaissut aiemmin tutkijana ollessaan lukuisia tuloksia siitä, että kännyköiden säteilyllä ei ole solutason vaikutuksia. Jos nämä tulokset ovat vääriä, pitäisi julkaisut perua hyvän tieteellisen tavan mukaisesti.

Ja:

Jos kerran mysteerinen ”modulaatio” on syynä haittavaikutuksiin, niin miksi ”sähköallergiset” kuitenkin väittävät saavansa oireita kaikesta heikosta säteilystä – ja vain silloin, kun tietävät tai luulevat olevansa lähellä säteilylähdettä? Nämä eivät ole uskonasioita, vaan tutkimustuloksia.

Ja tosiaan: IARC:n 2B-luokassa (=”mahdollisesti syöpää aiheuttava”) kolmatta vuosikymmentä roikkunut kahvi poistui viime kesänä kyseiseltä listalta:

En ole oikein varma, miksi kahvi alunperinkään oli päätynyt korkeampaan kategoriaan, syövän ja kahvin yhteyttä tutkinut epidemiologi Owen Yang Oxfordin yliopistosta toteaa.

Kun odotellaan muutama vuosi, saanemme vastaavan kommentin, kun mobiilisäteily poistuu 2B-luokasta, jonne se on perusteettomasti päätynyt.