Oikeusministeriö hylkäsi avioliittolainkumoamisaloitteenkumoamisaloitteen

Ensin tehtiin kansalaisaloite, joka johti tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymiseen. Sitten tuli kansalaisaloite jossa vaadittiin sen kumoamista.

Oululainen nettiaktivisti Elmo Rautio keksi, että tätä peliä voi pelata useampikin. Hän laati 21.7.2015 kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista ehdottavan kansalaisaloitteen kumoamiseksi. Tavoitteena oli toteuttaa eeppinen trollaus: kerätä muutamassa päivässä (tai korkeintaan viikossa) se 50 000 nimeä täyteen ja lähettää aloite käsiteltäväksi ennen Aito avioliitto -yhdistyksen omaa aloitetta.

”Ajattelin, että jos tämä kerran tällaiseksi menee, niin vastataan sitten samalla mitalla. Ajatuksena oli näyttää, että Suomesta löytyy selvästi enemmän niitä, jotka kannattavat tasa-arvoista avioliittoa. Demokratian ydinajatus on kuitenkin se, että enemmistön kanta ratkaisee. Olisi äärettömän hölmöä, jos massiivisen tuen saanut kansalaisaloite hylättäisiin toisella, selkeästi pienemmän kannatuksen saaneen kansalaisaloitteella”, Rautio kommentoi.

Tämän jälkeen saataisiin muun muassa seurata itkuraivareita aivopieruryhmässä, malliin

SETA MASINOI TAAS KYMMENIÄ TUHANSIA NIMIÄ MUUTAMASSA PÄIVÄSSÄ MITEN NE TEKEE SEN VAIKKA ME OLLAAN HILJAINEN ENEMMISTÖ

Aloite oli sisällöltään yksinkertainen: ”Eduskunnan hyväksymä kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista tulee saattaa voimaan ja kansalaisaloite sen kumoamiseksi tulee kumota.” Perusteluna käytettiin (copy-paste lähdeviitteineen) hyväksytyn Tahdon2013-aloitteen perusteluja.

Normaalisti kansalaisaloitteet käsitellään muutamassa arkipäivässä, mutta tähän väliin sattui mielenkiintoinen välinäytös: julkisuudessa käytiin keskustelu siitä, onko Aito avioliitto -aloitteella käsittelemisen edellytyksiä. Ensin valtiotieteiden tohtori Outi Lepola argumentoi, että ei ole. Tämän jälkeen Helsingin Sanomat haastatteli oikeustieteen tutkijoita, jotka olivat sitä mieltä, että kyllä on.

Tämän aloitteen käsittely venyi pariin viikkoon, ja se on varmaan pyörinyt monen virkamiehen (virtuaali)työpöydällä. Maanantaina 3.8.2015 Raution sähköposti kolahti:

Oikeusministeriö on tarkastanut kansalaisaloitteen ja palauttanut sen täydennettäväksi.

Hei! Aloite on palautettu teille, koska kansalaisaloitteen tulee koskea olemassa olevan lain kumoamista, muuttamista tai uuden lain säätämistä. Vireillä olevan kansalaisaloitteen kumoaminen jää näin ollen aloiteoikeuden ulkopuolelle. Aloitteella voidaan ehdottaa muutosta vain jo säädettyyn lakiin. Kansalaisaloitteen tulee sisältää lakiehdotus tai ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä sekä ehdotuksen perustelut. Aloitteenne diaarinumero on OM 114/52/2015.

Kun lukee perustuslakia, niin siellä seisoo (lihavointi minun)

Vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi sen mukaan kuin lailla säädetään.

niin kyllähän ministeriö näyttää olevan oikeassa. Aloitteen voi tehdä lain säätämiseksi, ei toisen aloitteen kumoamiseksi. Harmi, sillä kyllä tämän trollausarvo olisi ollut korkea: nimet kokoon pikavauhtia ja aloite käsittelyyn, jättäen Aito avioliitto -väen haparoimaan harhoissaan ja ihmettelemään miten se Seta taas masinoi.

 

Aito avioliitto ja roskatutkimukset: henkistä laiskuutta vai tahallista valehtelua?

Edelliseen bloggaukseeni tuli lähes heti sen julkaisun jälkeen muutama kommentti, joiden sisältö oli suunnilleen ”kato tää tutkimus, lol, where is your Furman now?”, eli näin:

Tässä uuden laajan tutkimuksen tulokset vastineeksi Ben Fuhrmanin väitteille. ”New study on homosexual parents tops all revious research”

http://www.frc.org/issuebrief/new-study-on-homosexual-parents-tops-all-previous-research

Ja heti perään:

”Uskomusasiat eivät muutu tutkimustiedolla. Vaikka sitä kaataisi saavilla ihmisten päälle.”

Tämän väittämän jälkeen olisi kiva kuulla, mitä mieltä olet seuraavasta:

http://www.frc.org/issuebrief/new-study-on-homosexual-parents-tops-all-previous-research

Vastasin aika töksähtävästi molempiin. Miksikö? Koska olin mulkerolla tuulella ja koska kyseisen linkin lähettäneet ovat:

  • tuskin lukeneet koko tutkimusta ja
  • tuskin – edes pikaisella googlauksella – tutkineet sen saamaa kritiikkiä.

Tiedettä kun voidaan ”lukea väärin” – joko tahallaan tai vahingossa – ainakin kahdella tavalla:

  • Vedetään alkuperäisestä tiedeartikkelista (höpö)johtopäätöksiä, joita siinä ei ole ja joihin tutkimuksen perusteella ei ole aihetta.
  • Takerrutaan tutkimukseen, jonka tulokset on myöhemmin kyseenalaistettu tiedeyhteisössä.

Tämä on malliesimerkki molemmista. Jo pikainen googlaus taputtelee tämän tapauksen, siis Regneruksen tutkimuksen, johon tuossa FRC:n postauksessa viitataan. Paholaisen asianajaja käsitteli tapauksen jo 2013. Puolimatkalle tutkimus kelpasi oikein mielellään, ja Lilja Tammisen debunkkauskirjoituksessa kerrotaan osuvasti mistä oli kyse:

Puolimatkan ylpeästi siteeraama Regnerus, Mark (2012) on tunnettu roskatiede-esimerkki, jossa toteutettiin suuri kyselytutkimus, jonka viattomaksi puetut ainoat vastausvaihtoehdot kysymykseen vanhempien parisuhdekäyttäytymisestä tarkoittivat Regnerus:in mielestä:

A: Olen rikkinäisestä perheestä koska äitini on joskus rakastunut naiseen
B: Olen rikkinäisestä perheestä koska isäni on joskus rakastunut mieheen
C: Olen terveestä heteroavioperheestä

Tästä ilmiselvästä ansasta huolimatta sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat linkittelevät tutkimusta innoissaan minkä ehtivät tueksi huuhaalleen.

Että näin. Patheos-blogi käsittelee Regneruksen tutkimusta vielä tämän vuoden toukokuussa, kun se jatkuvasti tuntuu nostavan päätään.

Viime perjantaina Iltalehti teki jutun tasa-arvoisen avioliittolain kannattajien ja vastustajien keulahahmojen väitteistä. Huomioni kiinnittyi seuraavaan Rahkosen sitaattiin:

Psykologiliiton lausunnosta puuttuu viimeisen viiden vuoden tutkimus lähes kokonaan. Konsensus vallitsee, kun huomioidaan kaikki 60-luvun jälkeinen tutkimus. Isättömyyden ja äidittömyyden kielteinen vaikutus lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin on yksi yhteiskuntatieteen kaikkein varmimmin todistettuja tosiasioita.

Rupesin miettimään, missä olen kuullut tuon aikaisemmin. Ja tässä kirjallisuuskatsauksessahan se (joskin eri kielellä):

Rarely is there as much consensus in any area of social science as in the case of gay parenting, which is why the American Academy of Pediatrics and all of the major professional organizations with expertise in child welfare have issued reports and resolutions in support of gay and lesbian parental rights.

Yksi tarkimmin syynättyjä juttuja yhteiskuntatieteissä on ei-heteroparien haitattomuus lapsille, ei Rahkosen väittämä isättömyys tai äidittömyys. Ellei sitten isättömyydellä ja äidittömyydellä tarkoiteta tilanteita joissa huoltaja, johon lapsi on jo kiintynyt, katoaa lapsen elämästä riitaisan avioeron, sairauden, sodan tai sen semmoisen takia. Läheisen ihmisen menettäminen on raskas juttu sukupuoleen katsomatta.

Psykiatri Ben Furman tyrmää väitteet homoliittojen haitoista lapsille

Kuluneella viikolla on nähty, että Aito avioliitto –ryhmittymän väitteet eivät kestä kriittistä tarkastelua, ja ne on revitty palasiksi yksi kerrallaan:

  • Ensinnäkään, lapsella ei ole mitään mystistä ”oikeutta isään ja äitiin”.
  • Toiseksi, se paljon peräänvinguttu lapsivaikutusten arviointi on jo tehty, peräti kahdesti. Tulokset vain olivat jotain muuta kuin mitä Aidon avioliiton kannattajat haluaisivat…
  • Kolmanneksi, tutkimus jolla Aito avioliitto –aloitteen vireillepanija perusteli avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen välisenä, oli höpöä.
  • Neljänneksi, porukka tuntuu itsekin huomaavan että heidän argumenttinsa eivät kestä kritiikkiä, kun haluaisivat yksin eetteriin ilman hankalien kysymyksien esittäjiä.
  • Viidenneksi, he eivät ole mikään ”hiljainen enemmistö”, vaan enemmistö suomalaisista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.

Koska ”lapsen etu” tuntuu olevan porukan kärkiargumentti, kysytäänpä vielä viimeiseksi naulaksi arkkuun asiantuntijakommentti kokeneelta psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanilta.

Furman kertoo lukeneensa jo parikymmentä vuotta sitten tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet, että hyvin nämä lapset pärjäävät. ”Yhtä hyvin elleivät jopa paremmin kuin heteroperheiden lapset.”

”Jos vaikka osoitetaan joskus, että tietyn perhekuvion ja lapsen hyvinvoinnin välillä olisikin jokin tilastollinen yhteys, on se vasta ensimmäinen askel. Seuraavaksi pitää miettiä mistä tuo yhteys voisi johtua”, kertoo Furman. ”Se ei nimittäin ole yhtään varmaa, että tuo yhteys johtuu siitä, mitä ihmiset ensimmäisenä ajattelevat.”

Furman ei ole näkemyksineen yksin, vaan edustaa tiedemaailman konsensusta asiasta. Esimerkiksi kolme psykologian yliopistoprofessoria: Raija-Leena Punamäki, Christina Salmivalli ja Pekka Santtila kirjoittivat Helsingin Sanomien mielipideosastolla viime marraskuussa:

On saatavilla meta-analyysejä tutkimuksista, jotka vertaavat samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten kehitystä. Tutkimustulokset osoittavat, että ryhmien välillä ei ole eroja useimpien lasten kehitykseen liittyvissä seikoissa.

Monikymmenvuotinen tutkimus samaa sukupuolta olevien parien ja homojen ja lesbojen vanhemmuudesta ei tue näkemystä lapsen kannalta kielteisistä seurauksista. Sen sijaan on olemassa runsaasti tutkimustietoa kiusaamisen ja syrjinnän kielteisistä seurauksista varsinkin nuorten henkilöiden kohdalla.

Kirjoitus ei poikinut vastalauseita tiedeyhteisöltä. Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien päätä tieteen konsensus ei kuitenkaan tunnu kääntävän. ”Uskomusasiat eivät muutu tutkimustiedolla. Vaikka sitä kaataisi saavilla ihmisten päälle”, toteaa Furman.