Korjaus feministipaneeliväitteeseen

Milko Aikio kirjoittaa blogissaan:

Linja-aho sai houkuteltua myös muut feminististä näkökulmaa edustavat boikottiinsa; osallistumisensa peruivat Vasemmistoliiton Silvia Modig ja Naisasialiitto Unionin Milla Pykkönen.

Lisäksi joku Twitterissä irvaili jotain siihen suuntaan että mitä feminismiä tämä nyt oli että mies vetäytyy ja ”tahdottomat naiset” seuraavat esimerkkiä. (Yritin löytää kyseistä tviittiä tuloksetta – help anyone?)

No siltähän tämä varmasti näytti.

Todellisuudessa keskustelin aamupäivällä Milla Pyykkösen kanssa ja päädyimme ihan yhdessä lopputulokseen että jäämme pois ja että voisimme julkistaa kieltäytymisemme yhtä aikaa omilla saateteksteillämme kun Pyykkönen vapautuu palaverista eli klo 13.30.

No, Pyykkösen palaveri venyi ja minun oli pakko hypätä auton rattiin että ehdin toisessa kaupungissa olevaan koulutukseen, joten täräytin bloggaukseni ilmoille klo 13.30 ja Pyykkönen vähän myöhemmin.

Silvia Modigia koitimme tavoittaa koko aamupäivän (sekä suoraan että avustajan välityksellä) mutta kansanedustajan tavoittaminen lyhyellä varoitusajalla on hieman hankalampaa kuin järjestön pääsihteerin tai syyslomalla olevan opettajan. Hän oli välittömästi tavoittamisen jälkeen samaa mieltä kuin mekin eli ei kiitos.

Helsingin PS-nuoret ovat sähköpostitse pahoitelleet heikkoa viestintää ja informaatiokatkosta tilaisuuden osallistujien suhteen. Hännikäisen osallistumisesta ei kerrottu, koska hän ei ollut vielä vahvistanut osallistumistaan.

Samaan tilaisuuteen Timo Hännikäisen kanssa – ei kiitos

Moni ihmetteli nimeäni (ja muidenkin nimiä) PS-nuorten feminismitilaisuuden puhujalistalla. Tilaisuudessa on puhujana myös törkyviesteistään ja naisvihastaan tunnettu kirjailija Timo Hännikäinen.

Näen tässä vähintään kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että esiintyminen samassa tilaisuudessa ruokkii mielikuvaa siitä, että feminismi ja antifeminismi olisivat jotenkin tasavertaiset näkemykset joista voi kivasti valkata itselleen sopivan, ihan niin kuin laittaako mustan vai vihreän paidan töihin vai ostaako Alepasta salmiakkia vai suklaata.

Tosiasiassa ensin mainittu aate on parantanut satojen miljoonien ihmisten elämänlaatua jälkimmäisten jarruttaessa ja päristellessä sylkeä internetissä.

Toinen ongelma liittyy henkilöön. Mielestäni raiskaus- ja hevosenkyrpäpuheillaan julkisuuteen nousut Timo Hännikäinen ei ansaitse yhtään lisäjulkisuutta enkä halua osallistua toimintaan joka sellaista hänelle tuo. Tuolla vääntäminen olisi kyllä satavarmasti hauskaa niin itseni kuin yleisönkin mielestä, mutta yhteiskunnallisen vahingon aiheuttamista ei voi perustella pelkällä hauskuudella.

Hupimielessä voi suostua paneeliin kännykkäsäteilyhörhöjen kanssa, koska kyseinen aate ei leikittele toisten ihmisoikeuksilla ja sen kannatus ja sen aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat ovat (ainakin toistaiseksi) marginaalisia. Tässäkin on tietenkin mukana sama ongelma kuin feministipaneelissakin: pelkästään samaan tilaisuuteen suostuminen nostaa myös höpöväitteiden uskottavuutta. Juuri tästä syystä moni tieteentekijä kieltäytyy väittelemästä julkisesti ”vaihtoehtoväen” kanssa. Väittelyssä myös häviää helposti – ainakin yleisön mielestä – koska rajoitetun ajan puitteissa ja ilman pääsyä lähdekirjallisuuteen on paljon helpompaa päristää suustaan perättömiä väitteitä kuin kumota niitä uskottavasti.

Hännikäisen mukanaolosta ei mainittu paneeliin pyydettäessä, joten perun ilman omantunnontuskia osallistumiseni ja suosittelen samaa muillekin paneeliin tulossa olleille feministeille.

Haastan nettiöyhöttäjät: rähjäättehän myös aborttialoitteesta syksyllä?

Tapanilan joukkoraiskauksen ehdollinen tuomio on herättänyt runsasta nettiraivoa. Väliaikatietona mainittakoon, että ihmetelty hiljaiselo on ollut

  1. osittain väärä havainto: Naisasialiitto Unionin pääsihteeri kommentoi heti samana iltana Uudessa Suomessa – se oli vain mennyt ohi
  2. osittain vain hitautta: nyt on kesä ja feministeilläkin on muuta tekemistä kuin istua koneen äärellä kirjoittamassa blogeihinsa. Feministi Anna Kontula kirjoitti Facebook-seinälläni että häntä haastateltiin eilen useaankin otteeseen aiheesta. Ainakin yksi niistä on tullut jo ulos.

Lisäksi joku esitti pointin (jota en nyt löydä seinältäni), että seksuaalirikosten ehkäisystä pitää puhua (ja feministit puhuvat) koko ajan, eikä vain tällaisten kohujen yhteydessä. Itse asiassa tässä feministit poikkeavat muista nettiraivoajista: nettirähjääjiä kun tuntuu kiinnostavan naisten oikeudet vain kun niitä polkee maahanmuuttaja. Vai olenko väärässä?

Toivottavasti olen. Haastankin siis nettiraivoajat: muistattehan raivota, perustella adresseja ja FB-ryhmiä ja pommittaa (vain verbaalisesti) kansanedustajia sitten, kun tätä aborttialoitetta käsitellään eduskunnassa syksyllä. Tällöin myönnän olevani väärässä ja ilahdun, että meillä on laaja joukko ihmisiä jotka ovat valmiita rähisemään naisten ihmisoikeuksien puolesta.

Aborttialoitteen tyrmääminen on sikäli merkityksellisempi, että siinä missä tässä raiskausjutussa on kyse yksittäisen tuomarin päätöksestä (josta syyttäjä valittaa hovioikeuteen), aborttialoite jäytää naisten oikeuksia sitten jatkuvasti, jos se menee läpi.