Blogini poliisitutkinta ei etene, koska poliisi ei tiedä koko tutkinnasta mitään

Säteilysuojaverhokauppias Erja Tamminen veisteli mielipidekirjoituksessaan reilu kuukausi sitten, että

Olen tehnyt tutkintapyynnön blogista, joten jätän poliisin punnittavaksi blogin sisällön.

Kysäisin ohi mennen poliisilta sähköpostitse, että mitä mahtaa moiselle tutkintapyynnölle kuulua. Sain vastauksen

Näitä tietoja ei anneta puhelimitse eikä sähköpostin välityksellä, koska pyytäjän henkilöllisyyttä ei voida varmentaa. Teidän tulee saapua poliisiasemalle henkilöllisyystodistus mukananne ja esittää asia esimerkiksi ilmoitusten vastaanotossa tai asiakaspalvelupisteessä.

Mikäpä siinä, Kilon poliisiasema on aivan lempiruokapaikkani vieressä. Esitän asiani tiskillä. Poliisi pyytää henkilöllisyystodistuksen.

Juu, täältä löytyy sun nimellä vaikka mitä!

Aa, mikä järjestelmä?

Google, hahahaha!

Repeän itsekin. No entä sieltä poliisin tietojärjestelmästä?

Ei täällä ole tältä vuodelta mitään merkintöjä.

Näkyisikö se tuolla järjestelmässä jos se olisi tehty?

Milloin se on tehty?

Reilu kuukausi sitten. Eli potaskaa puhui?

Joo näkyisi, näitä uhoajia riittää, milloin susta tehdää viisi rikosilmoitusta ja pari lastensuojeluilmoitusta. Harvoin kuitenkaan vaivautuvat uhkailujaan toteuttamaan.

Tietenkin on mahdollista, että Tamminen on tehnyt tutkintapyynnön jonkun toisen maan poliisille tai jostain toisesta blogista, mutta antoi harhaanjohtavasti ymmärtää, että se koski juuri minun blogiani. Tai sitten kyseessä on eilisen Odin-pahoinpitelyn kaltainen hihastaveto.

Säteilyaktivisti taas työnantajani kimpussa – vaatii asiallista keskustelua

Lähiesimieheni tuli alkuviikosta käytävällä vastaan ja pyysi keskustelemaan – hän oli saanut puhelun Erja Tammiselta, joka oli kritisoinut kielenkäyttöäni, kokien muun muassa epäasialliseksi sen, että olen nimittänyt häntä ”säteilyhörhöjen keulahahmoksi”*. Esimies oli sitä mieltä, että se on aika ikävää.

Ymmärrän esimiestäni hyvin – Erja ei kertonut puhelun aikana, että:

  • Hän on itse nimitellyt minua ”Valelääkäriksi TKK:lta” ja ”Microsoftin ostamaksi”. (Ja sen kun nimittelee, ei minä rupea soittelemaan hänen naapureilleen tai kumminkaimoilleen.)
  • Hän on heitellyt vastaavansuuntaisia lahjontasyytöksiä tai -vihjailuja Aalto-yliopiston professoreista, niin että siellä päässä on harkittu oikeustoimia jos touhu jatkuu.
  • Hän on käyttänyt uskottavuutensa pönkittämiseksi mielipidekirjoituksissaan ynnä muissa ulostuloissaan titteliä ”Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen”, joka on ollut kyseiselle yhdistykselle (johon minäkin muuten kuulun) varsin kiusallista ja yhdistys kehotti lopettamaan tämän.
  • Tamminen itse kommentoi blogiani ”Vessan linjaksi” (heh heh), mutta ottaa yhteyttä työnantajaani, jos kutsun häntä ”säteilyhörhöjen keulahahmoksi”.
  • Joskus hän tivasi mitä mieltä äitini on kielenkäytöstäni, ja jopa anoppiakin yritti sotkea mukaan (kumpikaan ei ole julkisuuden henkilö, ja ensin mainittu on kuollut 10 vuotta sitten):

Erja Tamminen

Erona minun harrastamallani nimittelyllä ja Erjan harrastamalla on, että – vaikka nimittely on ilkeä ja epäkorrekti tapa – minun harrastamallani nimittelyllä on faktapohja, Erjan harrastamalla ei. Minä en ole saanut penniäkään Microsoftilta, enkä ole valelääkäri. Eikä minulla ole ilkeää anoppia. Tamminen toimii kuin koululainen, joka heittää luokkatoverinsa repun vesilätäkköön ja menee kantelemaan opettajalle, kun toverilta pääsi voimasana.

Kun ei pärjätä argumentaatiossa, yritetään pärjätä uhkailemalla. Kun ei pärjätä tutkimuslaboratoriossa, yritetään pärjätä oikeussalissa. Odotan innolla Erjan lupaamaa poliisin yhteydenottoa.

* En ole kuullut puhelua nauhalta enkä nauhoittanut esimiehen kanssa käytyä keskustelua, joten menee ulkomuistista.

Tämän(kin) takia rakastan kirjastoa: varoittaa asiakasta huuhaasta

Teen taas lehtijuttua sähkömagneettisiin kenttiin liittyvästä huuhaasta, ja lähteitä tarkastaessani törmäsin pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-hakupalvelussa erästä alan kirjaa koskevaan huomautukseen. Kirja on Erja Tammisen, Päivi Rekulan ja Matti Juuselan Sähköä ilmassa, joka sisältää katteettomia väitteitä sähkö- ja magneettikenttien vaarallisuudesta. Muun muassa sanomalehti Kalevan kriitikko Markku Siivola kirjoitti ensimmäisen painoksen ilmestyessä:

Arkkitehti Päivi Rekula ja insinööri Matti Juusela näyttelevät kirjassa sivuosia, toki samanhenkisiä kuin kirjasta leijonanosan laatinut tiedottaja Erja Tamminen, Suomen Sähköyliherkkien hallituksen varajäsen*. Hän totisesti tiedottaa tuutin täydeltä.

Suomen sähköyliherkkien yhdistyksissä suurin ammattiryhmä on tietotekniikkaa työssään käyttäneet naiset ja IT-alan ammattilaiset, kertoo jäsenkysely. Ne viittasivat tietokoneen, television tai kännykän olevan herkimpiä sairauden laukaisijoita. Televisioiden palonestoaineet ovat korkealla epäiltyjen allergeenien listalla. Voimalinjat lisäävät syöpää, matkapuhelinmastot aiheuttavat tieteistarinalle vertoja vetävää kuolemankylvöä maatilalla, jossa lehmät tanssivat, linnut ja puut kuolevat eikä siinä vielä läheskään kaikki ihmeet.

Olipa totuus mikä tahansa, niin teos itsessään on epäluotettava johtuen pingotetusta omaan pussiin puhumisesta, jossa sähköallergiaan viittaamattomat tulokset selitetään aina tavalla tai toisella virheellisiksi, ja sähköallergiasta vakuuttaudutaan heppoisin perustein. Käytännössä miltei jokaista tutkimusta on sangen helppo syyttää luettelemalla vaikka satamäärin tekijöitä joita ei ole otettu mutta jotka pitäisi ottaa huomioon. Näin kirjoittajat menettelevät vesiperän vetäneiden tutkimusten kohdalla käyttäen myös jossittelutekniikkaa: jos olisi tehty niin, niin tulos olisi voinut olla positiivinen.

Kirja on luokiteltu luokkaan 613.3/59.24 Sosiaalilääketiede. Ympäristöterveys. Joskus kyselin (kirjastossa paikan päällä suullisesti) onko tämä ihan perusteltua, mutta kuulemma kirjasto ei voi ottaa kantaa kirjan sisältöön vaan luokitus menee otsikon ja aihepiirin perusteella. Mutta ei hätää! Kirjasto on lisännyt kirjan Helmet-tietoihin erittäin tarpeellisen huomautuksen:

Kirjoittajat toimivat ns. ”sähköyliherkkien” yhdistyksessä ja liiketoiminnassa. Tiedemaailmassa ”sähköyliherkkyyttä” ei ole kyetty osoittamaan.

Tätä soisi harrastettavan enemmänkin. Jos kirjasto ottaa kyseenalaisia väitteitä sisältävän omakustannekirjan hyllyynsä, on mielestäni ihan kuluttajansuojan kannalta tärkeää, että kirjan tausta kerrotaan lyhyesti:

Sähköä ilmassa

 

Pisteet kirjastolle!

 

 

Kuva tietokirjan sivuilta.

Kuva tietokirjan sivuilta.

* Nykyisin Sähköherkät ry, ja Tamminen on edennyt puheenjohtajaksi.