Aito avioliitto ja roskatutkimukset: henkistä laiskuutta vai tahallista valehtelua?

Edelliseen bloggaukseeni tuli lähes heti sen julkaisun jälkeen muutama kommentti, joiden sisältö oli suunnilleen ”kato tää tutkimus, lol, where is your Furman now?”, eli näin:

Tässä uuden laajan tutkimuksen tulokset vastineeksi Ben Fuhrmanin väitteille. ”New study on homosexual parents tops all revious research”

http://www.frc.org/issuebrief/new-study-on-homosexual-parents-tops-all-previous-research

Ja heti perään:

”Uskomusasiat eivät muutu tutkimustiedolla. Vaikka sitä kaataisi saavilla ihmisten päälle.”

Tämän väittämän jälkeen olisi kiva kuulla, mitä mieltä olet seuraavasta:

http://www.frc.org/issuebrief/new-study-on-homosexual-parents-tops-all-previous-research

Vastasin aika töksähtävästi molempiin. Miksikö? Koska olin mulkerolla tuulella ja koska kyseisen linkin lähettäneet ovat:

  • tuskin lukeneet koko tutkimusta ja
  • tuskin – edes pikaisella googlauksella – tutkineet sen saamaa kritiikkiä.

Tiedettä kun voidaan ”lukea väärin” – joko tahallaan tai vahingossa – ainakin kahdella tavalla:

  • Vedetään alkuperäisestä tiedeartikkelista (höpö)johtopäätöksiä, joita siinä ei ole ja joihin tutkimuksen perusteella ei ole aihetta.
  • Takerrutaan tutkimukseen, jonka tulokset on myöhemmin kyseenalaistettu tiedeyhteisössä.

Tämä on malliesimerkki molemmista. Jo pikainen googlaus taputtelee tämän tapauksen, siis Regneruksen tutkimuksen, johon tuossa FRC:n postauksessa viitataan. Paholaisen asianajaja käsitteli tapauksen jo 2013. Puolimatkalle tutkimus kelpasi oikein mielellään, ja Lilja Tammisen debunkkauskirjoituksessa kerrotaan osuvasti mistä oli kyse:

Puolimatkan ylpeästi siteeraama Regnerus, Mark (2012) on tunnettu roskatiede-esimerkki, jossa toteutettiin suuri kyselytutkimus, jonka viattomaksi puetut ainoat vastausvaihtoehdot kysymykseen vanhempien parisuhdekäyttäytymisestä tarkoittivat Regnerus:in mielestä:

A: Olen rikkinäisestä perheestä koska äitini on joskus rakastunut naiseen
B: Olen rikkinäisestä perheestä koska isäni on joskus rakastunut mieheen
C: Olen terveestä heteroavioperheestä

Tästä ilmiselvästä ansasta huolimatta sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat linkittelevät tutkimusta innoissaan minkä ehtivät tueksi huuhaalleen.

Että näin. Patheos-blogi käsittelee Regneruksen tutkimusta vielä tämän vuoden toukokuussa, kun se jatkuvasti tuntuu nostavan päätään.

Viime perjantaina Iltalehti teki jutun tasa-arvoisen avioliittolain kannattajien ja vastustajien keulahahmojen väitteistä. Huomioni kiinnittyi seuraavaan Rahkosen sitaattiin:

Psykologiliiton lausunnosta puuttuu viimeisen viiden vuoden tutkimus lähes kokonaan. Konsensus vallitsee, kun huomioidaan kaikki 60-luvun jälkeinen tutkimus. Isättömyyden ja äidittömyyden kielteinen vaikutus lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin on yksi yhteiskuntatieteen kaikkein varmimmin todistettuja tosiasioita.

Rupesin miettimään, missä olen kuullut tuon aikaisemmin. Ja tässä kirjallisuuskatsauksessahan se (joskin eri kielellä):

Rarely is there as much consensus in any area of social science as in the case of gay parenting, which is why the American Academy of Pediatrics and all of the major professional organizations with expertise in child welfare have issued reports and resolutions in support of gay and lesbian parental rights.

Yksi tarkimmin syynättyjä juttuja yhteiskuntatieteissä on ei-heteroparien haitattomuus lapsille, ei Rahkosen väittämä isättömyys tai äidittömyys. Ellei sitten isättömyydellä ja äidittömyydellä tarkoiteta tilanteita joissa huoltaja, johon lapsi on jo kiintynyt, katoaa lapsen elämästä riitaisan avioeron, sairauden, sodan tai sen semmoisen takia. Läheisen ihmisen menettäminen on raskas juttu sukupuoleen katsomatta.