”Sähköallergia – siunaus seurakunnalle”

Sähköallergia on toisille bisnes, toisille harmitonta huuhaata, toisille harmillista huuhaata ja – ikävä kyllä – toisille oikeita kärsimyksiä aiheuttava vaiva. Mutta tänään opin, että uusimman Ristin Voitto -lehden mielipidepalstan mukaan se voi olla myös siunaus seurakunnalle:

Sähköallergia – siunaus seurakunnalle

Ensimmäinen ajatus mikä jutusta heräsi oli ”mitä, räplätäänkö noita nykyään jumalanpalveluksessakin”. Omana uskisaikanani mielikuvitusystävää kunnioitettiin sen verran että kännykät pidettiin taskussa. Kyseessä taitaa olla kulttuurin muutos: kännykän räpläämistä ei enää pidetä paheksuttavana tai epäsosiaalisena asiana vaan normaalina osana arkea ja juhlaa.

Toinen ajatus mikä herää, on se, että huuhaa kulkee usein käsi kädessä: jos on valmis uskomaan kaikkitietävään satuolentoon yhden kirjan ja kavereiden kertomusten perusteella, saattaa hurahtaa kritiikittä uskomaan myös sähkölaitteiden ”pakastimesta tietokoneeseen” aiheuttavan oireita, kun kaveri niin sanoo.

Mitä muuta mobiilisäteilyhuuhaalle kuuluu? Viime viikolla Kauppalehdenkin uutisiin päätynyt höpökirje saa terävää kritiikkiä skeptikkokollegaltani Juha Leinivaaralta:

Tekstissä mainitut ranskalaiset tutkijat tekivät paperin nimeltään Mobile phone use and brain tumours in the CERENAT case-control study. Se pääsi otsikoihin, sillä eräälle kännyköiden käyttäjäryhmälle (ne jotka käytännössä elävät kännykkänsä kautta) löydettiin jonkinasteinen lisääntynyt riski. Ns. tavalliset kännykän käyttäjät eivät paljastaneet yhteyttä lisääntyneisiin terveyshaittoihin. Cancer Reseach UK kertoo kyseisen tutkimuksen heikkouksista.

Toinen hyvä uutinen on Turun Sanomien sivuilla eilen julkaistu professori Juhani Knuutin kirjoitus sähköherkkyydestä. Parasta kirjoituksessa oli siistit vibat aiheuttanut avaus. Turun Sanomien hyvinvointi-sivujen yläpalkki ja seuraava avauslause

Jo parinkymmenen vuoden ajan on kiistelty ilmiöstä, jota kutsutaan tänään nimellä sähköyliherkkyys.

aiheutti ”voi ei, taas näitä ’kiistelty ilmiö’ -hörhöilyjä” -reaktion, mutta heti perään tuli pelastus:

Oikeastaan kiista ei ole ollut tutkijoiden taikka lääkäreiden välinen. Kyseessä on oireista kärsivien potilaiden ja heitä hoitaviden terapeuttien luoma käsitys siitä, että kyseessä on fyysinen sairaus, joka aiheutuu sähkömagneettisista kentistä.

Ja kirjoitus olikin täyttä rautaa tutkimusviitteineen ja sen oli kirjoittanut asiantuntijaprofessori. Kommenttilaatikossa huuhaanlevittäjä Erja Tamminen on taas äänessä ja levittämässä linkkiä höpöhöpökatsaukseensa, mutta professori hoitelee hänet like a boss:

Luonnollisesti olen kovin pahoillani puolestasi, että sinulla on sähköyliherkkyyden oireita. Luin katsauksesi pikaisesti läpi eikä se tuonut minulle mitään uutta eikä sellaista, joka vaikuttaisi kirjoittamani artikkelin sisältöön. Artikkelinin sisältö ei ollut mielipidekirjoitus vaan selostus siitä mitä tutkittu tieto kertoo aiheesta.

On juuri tyypillistä, että pyrkiessään vakuuttamaan itsensä ja muut ilmiön biologisesta luonteesta, valitaan sellaisia tutkimustuloksia, jotka tukevat omaa käsitystä. Tätä kuvataan termillä kirsikanpoiminta.
Kuten kirjoituksessani kerroin, on sellaisia tutkimuksia, joissa oireet ovat liittyneet sähkömagneettiseen kenttään mutta ne ovat olleet avoimia, joissa on tiedossa milloin kenttä on päällä. Kun tilanne on sokkoutettu sekä potilaalta että tutkijalta, eivät tuntemukset ja sähkökenttä korreloi lainkaan.

Artikkelissasi oli lisäksi väite, että sähköyliherkkyys liittyisi myös koneista lähteviin myrkkyihin ja amalgaamiin. Tämä ei voi selittää oireita, jotka tulevat tavallisista kodinkoneista taikka tukiasemista.

On se muuten jännä keksintö tuo amalgaamipaikka. Vanhoina hyvinä aikoina hampaanpaikat toimivat radiona, nyt ne aiheuttavat sähköherkkyysoireita.

Raamattu ja kännykkä

Kolmas kiva juttu sähkökenttiä koskevan höpön alasampumisessa on – itsekkäästi sanottuna – laaja juttuni aiheesta uusimmassa MPC-lehdessä. Lehden pitäisi tulla tänään kauppoihin. Jutun alun voi lukea rekisteröitymättä Talentumin Summa -palvelussa, ja rekisteröitymällä pääsee käsiksi 1 kk ilmaiseen kokeiluun ja lukemaan koko jutun.

Kommentit
  1. 1

    Meri Pontela sanoo

    Kiitos, sait hymyn naamalleni, kun luin kirjoituksen. Tuli elävästi mieleen vasta vietetty äitienpäivä, kun käytiin lounastamassa eräässä Loviisalaisessa ravintolassa. Kesken lounaan vaari soittaa kuvapuhelun ja päätimme vastata, poikamme nääs rakastaa vaarin kanssa keskustelemisesta. Viereisessä pöydässä istuva vanhempi rouva alkaa kiemurtelemaan tuolissaan ja hetken päästä kimahtaa, että voisimmeko sulkea puhelimen, koska hänellä on sähköyliherkkyys. Suljemme puhelimen hölmistyneenä. Jään katselee, kun hän vetää kaiken laiset kärsimyksen ilmeet silmien pyörittelystä pään r

    • 1.1

      Meri Pontela sanoo

      katkesi….ravisteluun. Naureskeltiin mieheni kanssa, että mitenköhän tuo on tänne tullut, hevosellako. Entä mites sitten nää kaikki sähkölaitteet kattovalaisimista sähköpattereihin ja baarin viileäkaapit. Rouvan mies söi pöperöään hiljaa asiaa kommentoimatta tai liittymättä vaimonsa surkutteluun, oli kait tottunut näihin herkkyyskohtauksiin jo.

  2. 2

    Anssi Tiittanen sanoo

    ”Omana uskisaikanani mielikuvitusystävää kunnioitettiin sen verran että kännykät pidettiin taskussa. Kyseessä taitaa olla kulttuurin muutos: kännykän räpläämistä ei enää pidetä paheksuttavana tai epäsosiaalisena asiana vaan normaalina osana arkea ja juhlaa.”

    Syy miksi kännyköitä näkee nykyisin jonkin verran jumalanpalveluksissa on se, että moni lukee Raamattua enemmän appsina kuin paperiversiona.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *