Radioaktiivinen hammastahna ja muita ihmeaineita

1900-luvun alussa tiede ja tekniikka menivät eteenpäin lujaa vauhtia: lentokone keksittiin, puhelimet, levysoittimet ja kirjoituskoneet yleistyivät. Keskiluokan kodit sähköistyivät. Uuteen tekniikkaan liittyi myös vaaroja.

sähkövalo

Katsoin aiheesta syyskuussa mielenkiintoisen brittidokumentin, joka on (tätä kirjoitettaessa) vielä 10 päivää katsottavissa Yle Areenassa. Jos sinulla on tunti ylimääräistä aikaa ja pidät tekniikan historiasta, suosittelen lämpimästi katsomaan. Kiireisemmät voivat jatkaa lukemista.

1900-luvun alun Britanniassa sähkö oli uusi juttu ja sitä ei osattu varoa. Olihan se turvallisempaa kuin aiemmin käytetty kaasu räjähdysonnettomuuksineen ja hiukkaspäästöineen. Sähkövaloja rummutettiin mediassa taianomaisena ratkaisuna ja jokaisella modernilla keskiluokkaisella kaupunkilaisperheellä oli oltava sähkövalo kotonaan. Se oli aikansa hipsterituote.

Alkuvaiheessa johtimia ei eristetty mitenkään. Metallilangat kulkivat paljaina puulistoja pitkin. Kun eristeitä ruvettiin käyttämään, valittiin eristeeksi paperi – joka on sähköneristeenä erinomainen mutta ikävän tulenarkaa. Myös kangasta käytettiin.

Kankaasta puheen ollen, erikoisin ja vaarallisin keksintö oli sähköinen pöytäliina, johon tökittiin lamppuja kiinni (dokumentin kohdassa 9:50). Jutussa mainitaan myös edisoonari, johon törmäsin itse ensimmäistä kertaa Wienin tekniikan museossa viime vuonna. Kyseessä on lampunkantaan tuleva adapteri, joka mahdollistaa sähkölaitteiden (kuten silitysraudan) kytkemisen kattovalaisimeen. Kun näitä adaptereita tökittiin riittävän monta peräkkäin, johto ylikuormittui ja syttyi palamaan. Sulakkeita ei varhaisissa asennuksissa käytetty.

Kun erilaiset vimpaimet yleistyivät ja tehot kasvoivat, ruvettiin asuntoihin asentamaan pistorasioita. Tämä toi uuden ongelman: kytkentä- ja katkaisukipinät. Olet varmasti huomannut, että kannettavan tietokoneen laturin tökkääminen pistorasiaan voi aiheuttaa kipinöintiä, samoin pölynimurin johdon irrottaminen jos imuri on päällä. Vaaratonta nykyaikana, mutta 1900-luvun alussa kodeissa käytettiin kaasua, joka vuoti herkästi. Sähkökipinät aiheuttivat useita kaasuräjähdyksiä.

Sähkön lisäksi oli muita tappajia. Ihmeaine asbesti oli halpaa, helposti työstettävää ja palamatonta. Sitä käytettiin rakennusmateriaalina, vesisäiliöiden sisäpinnoitteena, laatoituksissa ja vaikka missä. Asbestin käyttö on nykyään kiellettyä mutta sitä on silti jäljellä rakenteissa, ja asbestipölyn aiheuttamaan mesotelioomaan kuolee vuosittain enemmän brittejä kuin tieliikenneonnettomuuksiin.

Seuraava tappaja olivat varhaiset jääkaapit: kumitiivisteitä ei tunnettu ja kylmäaineet vuotivat sisäilmaan. Suosittu kylmäaine oli ammoniakki, joka on sekä myrkyllistä että herkästi syttyvää. Myös metyyliklooria ja rikkidioksidia käytettiin.

Viktoriaanisella ajalla paheksuttu meikkaaminen tuli hyväksytyksi edvardiaanisella kaudella. Markkinoille tuli kauneudenhoitotuotteita jotka olivat tehottomia ja jopa vaarallisia. Arsenikkisaippua, valkaisuaineita ja ammoniakkia sisältävät meikkivoiteet ja valkoisia lyijy-yhdisteitä sisältävä puuteri olivat suosittuja. Poskipunassa käytettiin vaarallisia elohopeayhdisteitä. Laki ei vaatinut tuoteselostetta, joten purkin kylkeä vilkaisemalla ei saanut selville mitä aineita tuotteeseen oli käytetty.

Dokumentissa mainitaan myös (kohdassa 46:30) hiustenkiharrusmenetelmä, jossa hiukset siveltiin emäksisellä asbestitahnalla. Menetelmä oli erittäin suosittu, kuten myös hiusvärit ja kuumakiharrus. Myrkylliset hiusvärit ja tapaturmat kuumien kiharruspihtien kanssa johtivat naisten kaljuuntumiseen.

Nykyään radioaktiivisuutta pidetään vaarallisena (ensin ydinaseiden ja viimeistään Tshernobylin takia), mutta kun radioaktiivinen radium-metalli löydettiin vuosisadan vaihteessa, sitä pidettiin ihmeaineena joka estää sairauksia. Elimistö käsittelee radiumia kuin kalsiumia, eli se kulkeutuu luustoon. Radiumia käytettiin muun muassa itsevalaisevissa kellonviisareissa ja hammastahnassa. Oli lämmittäviä radiumalusvaatteita ja -sukkia ja radiumsuklaata ja radiumkylpylöitä.

Suomestakin löytyy esimerkki: radioaktiivinen Aradium-vesi:

Raikas, radioaktiivinen Aradium – maistuis varmaan sullekin?

Raikas, radioaktiivinen Aradium – maistuis varmaan sullekin?

Radiumin (ja sitä kautta radioaktiivisuuden yleensäkin) terveysvaaroista päästiin jyvälle, kun itsevalaisevia kellotauluja tehtaissa maalaavat naiset sairastuivat. He nuolaisivat säännöllisesti sivellintä saadakseen siihen terävän kärjen. Heille kehittyi ”radiumleuka” eli leukaluu vaurioitui ja epämuodostui.

Radiumkellotehtailijat eivät halunneet myöntää radiumin terveysriskejä, vaan yrittivät vierittää maalarien epämuodostumia syfiliksen niskoille.

 

Lähde: Oma koti – kuolemanloukku (engl. Hidden Killers of The Edwardian Home. Tuotanto: BBC, Britannia, 2013.) Katsottavissa Yle Areenassa 21.10.2015 asti.

P.S. Kohdassa 16:30 löytyy veikeä sähköinen hieromalaite.

Kommentit
  1. 1

    Mikko sanoo

    Yksi yleinen tappaja oli suosittu vihreä tapetti. Scheelen vihreä tapetti yhdistettynä brittiläiseen kosteaan ilmastoon oli kuolemantuomio, homehtuva tapetti hönki huoneilmaan arseenia.

  2. 2

    Timo Hautala sanoo

    Kas tässäpä mainio väline samalta aikakaudelta, Radiendoctrinator. Se sisälsi radiumia ja se sijoitettiin miesten alushousujen sisään. Laite oli tarkoitettu parantamaan mieskuntoa. Radiendoctrinator

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *