Pojat ja Hello Kitty – voit olla mäntti mutta älä tartuta sitä lapsiin

Minua ei suuremmin haittaa jos joku aikuisporukka kiskoo keskenään kaljaa saunassa ja kertoilee toisilleen rasistisia ja seksistisiä vitsejä. Tietenkin tuo touhu ruokkii kyseisiä asenteita, mutta paljon suurempi ongelma on näiden asenteiden tartuttaminen lapsiin.

Lapset ovat luonnostaan fiksuja: tietenkin he osaavat olla myös julmia (kuten leffoissa Kärpästen herra tai Pahuus osuvasti kuvataan), mutta normien rikkomiseen ja erilaisuuteen liittyvä kiusanteko opitaan vanhemmilta. Esimerkiksi omat lapseni eivät ole omin päin keksineet että ihmisiä voi pilkata ihonvärin perusteella, koska kukaan ei ole sitä heille opettanut.

Opetusalallakin hankalia lapsia suurempi ongelma ovat hankalat vanhemmat.

Facebookissa kiertää tilapäivitys, jossa kerrotaan millaista sontaa heidän poikansa – joka harrastaa taitoluistelua, tykkää Hello Kittystä ja glitteristä – on joutunut kestämään. Kirjoitus kannattaa lukea kokonaan, mutta siteeraan tähän pari pätkää:

Poikamme leikki jäähallilla parin ikäisensä jääkiekkoilijan kanssa. Hoputin lasta kohti pukukoppia, jolloin kaverit jäivät kyselemään vanhemmiltaan, miksi ”toi poika” ei tule treeneihin heidän kanssaan. ”Eiköhän se sovi paremmin tonne tyttöjen kanssa” totesi isi toiselle ja nauraa hekotti päälle. Ja meidän nelivuotias kuuli kaiken. Ja ymmärsi, että kyse on ”tyttöjen jutuista”: pinkistä luistinlaukusta ja vaaleanpunaisista kengistä. Itse hämmennyin niin, että en saanut edes sanottua mitään takaisin. Olin hiljaa, ja se kaduttaa.

Ja:

Sitten on ne meille vanhemmille hassuttelevat vanhemmat. Niitä riittää joka puolella. Läpällähän ne vaan heittää, onhan pinkkiin pukeutuva poika hassunhauska juttu. Että ”hehheh, ettekö ole huolissanne, ettei siitä vaan h-o-m-o-a tule?” ”Korujakin on, siitähän tulee vielä hyvä drag queen!” ”Onkos isä ylpeä pojastaan?” Tai sitten jotain hienovaraisempaa. Ja lapsi kuulee kaiken.

Tai ne suoraan lapselle kuittailevat aikuiset. Jotka kertovat, ettei lapsi voi olla keijuprinsessa, koska hän on poika. Kuinka hän ei voi pitää mekkoa, koska hän on poika. Näitäkin on, uskookaa pois.

Mutta nyt mulle alkaa riittää. Minun lapselleni on juuri nyt hirveän tärkeää olla poika. Mutta miksi te, aikuiset, ette anna hänen olla poika omalla tavallaan?

Melko jäätävää typeryyttä.

Todennäköisesti nuo päätään aukovat vanhemmat eivät tarkoita pahaa, tai peräti saattavat tarkoittaa hyvää. Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan lämmitä jos lopputuloksena on kusipäinen käytös. Nostan hattua näille vanhemmille, jotka uskalsivat tuoda asian julkisuuteen. Asenteet muuttuvat vain tällaisten ulostulojen kautta, vaikka ulostuleminen vaatii itsensä peliin laittamista.

Jos kuulut yllä oleviin ilkkujiin, voi itsensä sivistämisen aloittaa vaikkapa Vanhempainliiton sivuilta.

Kommentit
  1. 1

    Joonas sanoo

    Muuten olen kyllä tekstin kanssa samaa mieltä, mutta en nyt aivan täysin allekirjoita sitä että jos ”poikaporukassa” kertoillaan seksistisiä tai rasistisia vitsejä niin ruokittaisiin toisillemme näitä asenteita. Tutussa porukassa voi heittää rajuakin juttua, vaikka kehitysvammasista, jos se on kaikille selvää että tää on huumoria.

    Tai näin ainankin meidän porukassa, voihan olla että elän jossain ”älykäs poikaporukka”-kuplassa.

    • 1.1

      Jaana sanoo

      Miksi pitää heittää rajua juttua, vaikka kehitysvammaisista, vaikka se olisi kaikille selvää, että se on huumoria? Uskon ja väitän, että jos sinusta ja älykkäästä poikaporukastanne heitetään rajuakin juttua, ei ainakaan sinun, Joonas, itsetunto sitä kestä.
      Sinun kuvauksen mukaan teidän ns. ”älykäs poikaporukka” tuntuu olevan ihan jotain muuta kuin älykäs poikaporukka.

      • 1.1.1

        Milla sanoo

        ”Uskon ja väitän, että jos sinusta ja älykkäästä poikaporukastanne heitetään rajuakin juttua, ei ainakaan sinun, Joonas, itsetunto sitä kestä.”
        Mielenkiintoinen väittämä. Mihin perustat mielipiteesi siitä, ettei Joonaksella riitä huumorintajua nauraa vitseille itsestään? Ettei nyt kyseessä olisi vain Jaanan kyvyttömyys itse kestää henkilökohtaista huumoria, mikä heijastuu ennakkoluuloihin muista ihmisistä?
        Kyllä tutussa kaveriporukassa voi nauraa vaikka mille. Kyllä se tunnelmassa tuntuu, kun kyseessä ei olekaan enää vitsi vaan kyyninen katkeruus tai vihamielisyys esimerkiksi jotain ihmisryhmää kohtaan.
        Eri asia sinällään on, onko oikein, että jokin ihmisryhmä on alituiseen vitsinaihe, tai että onko samoja ”rajuja” vitsejä soveliasta laukoa missä vain, kuulijakunnasta riippumatta. Kavereiden kesken on helppo tunnustella, mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Mikä antaa sinulle, Jaana, oikeuden julistaa mistä saa ja mistä ei saa vitsailla muiden ihmisten yksityisissä illanvietoissa?
        Huonokin vitsi on vitsi, eikä sitä pidä sekoittaa mielipiteen kanssa. Sama pätee myös monessa muussa asiassa, kuten vaikka seksuaalisessa fantasiassa; on ihan ok leikitellä ajatuksella, että tapahtuisi jotain, mitä ei todellakaan haluaisi tapahtuvan oikeassa elämässä itselleen tai muille. Vitsi kaveriporukassa on samanlaista leikittelyä, mutta yksityisen mielihyvän sijaan haetaan endorfiineja ryhmässä; nauretaan naurettavuudelle. Voidaan silti ymmärtää, ettei toista sovi solvata ”oikeassa elämässä”.
        Siitä olen kyllä Joonaksen kanssa eri mieltä, etteikö vitsien laukominen ruokkisi asenteita; ne opettavat kuulijakunnalle, mikä on ryhmän yleisesti hyväksymä mielipide ja minkä mukaan ryhmässä mennään. Jos ryhmä ymmärtää, että esimerkiksi naiskuskivitsit ovat sarkastisia, ryhmän yleinen mielipide on myönteisempi naiskuskeja kohtaan kuin ryhmässä, jossa tätä ei ymmärretä. Tästä huolimatta kannattaa muistaa huuhdella hiekat aina ajoittain. 😉

  2. 2

    Irena sanoo

    Vesa jälleen asian ytimessä ja viisaasti.

    Ja Joonas,
    ”Tutussa porukassa voi heittää rajuakin juttua, vaikka kehitysvammasista, jos se on kaikille selvää että tää on huumoria.”
    En sanoisi, että tuossa on kyseessä -älykäs- poikaporukka.

    Koulukiusaajienkin ensimmäinen selitys on usein, että se oli vaan huumoria, ihan vitsillä vaan, me luultiin että se tajuu.

    • 2.1

      Milla sanoo

      ”Koulukiusaajienkin ensimmäinen selitys on usein, että se oli vaan huumoria, ihan vitsillä vaan, me luultiin että se tajuu.” Koulukiusaamisella ja poikaporukan saunaillalla on se pikkuriikkinen ero, että jälkimmäisessä vitsin kohde ei saa koskaan tietää olleensa kohteena.

      • 2.1.1

        Maria sanoo

        Paitsi jos ”vitsailun” kohde on itse paikalla. Tai hänellä on esim. sukulainen, jonka tyyppisistä ihmisistä vitsaillaan.

  3. 4

    Peter sanoo

    Kyllähän nelivuotiaan jo pitää osata nauraa itselleen. Homo siitä tulee 🙂

  4. 5

    Janne sanoo

    Olen ylemmän kommentoijan kanssa samoilla linjoilla. Tilannetaju on kaikessa huumorissa (etenkin siinä mänttihuumorissa) tärkeää, ja stereotypioilla leikkiminen ja asioiden kärjistäminen voi olla hauskaa, mikäli jokainen paikallaolija ymmärtää kyseessä olevan pelkkä vitsi. Olen esiintynyt kymmeniä kertoja stand up -klubeilla, ja kokemukseni mukaan omalla ulosannilla on suurin vaikutus siihen, pidetäänkö vitsiä solvaavana vai hauskana. En ole ikinä kuitenkaan kuullut keneltäkään, että tällaisissa tilanteissa vitsit olisivat ruokkineet negatiivisia asenteita. Toki on aina kuulijasta kiinni miten ympäristön virikkeisiin suhtautuu. Jos joku haluaa absurdeista vitseistäni loukkaantua, niin silloin hän on väärässä paikassa. Vastavuoroisesti en myöskään kerro näitä vitsejä lapsilleni. Onnistuneimmillaan vitsailu on sitä, kun pystyy tasapuolisesti naljailemaan ihan kaikille riippumatta sukupuolesta, ihonväristä, ruokavaliosta, tai muista ominaisuuksista. Ette voi edes uskoa, kuinka paljon kuittailua olen saanut kuulla kollegoiltani valkoisen, keskiluokkaisen, lihaa syövän cis-miehen habituksesta. Tämä tuntuu olevan ihan yleisesti sallittua. Miksi muunlainen vitsailu pitäisi asettaa eri tasolle?

    • 5.1

      Janne sanoo

      Olin siis samaa mieltä Joonaksen kanssa. Kirjoittaessani muut olivat näköjään ehtineet väliin 🙂

    • 5.2

      Lauri sanoo

      ”Ette voi edes uskoa, kuinka paljon kuittailua olen saanut kuulla kollegoiltani valkoisen, keskiluokkaisen, lihaa syövän cis-miehen habituksesta. Tämä tuntuu olevan ihan yleisesti sallittua. Miksi muunlainen vitsailu pitäisi asettaa eri tasolle?”
      Koska valkoihoinen keskiluokkainen lihaa syövä cis-mies on normi, ja normi tuo mukanaan korkeimman valta-aseman ympäröivässä yhteiskunnassamme.

      Kun alkaa tarkastelemaan yhteiskuntaa ja sen rakenteita valtasuhteiden kautta niin aika nopeasti oppii huomaamaan miksi sama teko eri kontekstissa voi olla joko täysin hyväksyttyä tai täysin sopimatonta.

      • 5.2.1

        Janne sanoo

        Näinpä juuri. Taistelenkin tekopyhyyttä vastaan vitsailemalla tasapuolisesti kaikista. Se, että jokin tietty status ”tuo mukanaan korkeimman valta-aseman ympäröivässä yhteiskunnassamme”, on mielestäni vielä suhteellisen heikko argumentti, jos sillä määritellään kenestä saa vitsailla ja kenestä ei. No ought from is.

        Hauskinta tässä on toki se, etten edes ole lihaa syövä saati sitten keskiluokkainen. Joskus ulkonäkö toki hämää.

    • 5.3

      lihaa syömätön mies sanoo

      Kyllä. Jotkut ovat tehneet vitsien kertomisesta jopa ammatin tai harrastuksen. Ei se muuta sitä, että vitsit ovat ajatuksia, ajatukset elävät ihmisen mielessä ja ruokkivat muita ajatuksia.

      Rasistiset tai naisia/vammaisia/homoja jne. pilkkaavat vitsit tekevät kuulijoilleen tutuksi ajattelutapaa, jossa mannet varastavat, naiset eivät osaa jne.. Suurimman vahvistuksen ajatuksilleen saa vitsin kertoja, joka saa positiivisen naurupalautteen nokkeluudestaan tai esittämistaidostaan. Näin käy silloinkin, kun vitsejä kerrotaan kaveriporukassa.

      Kyllä, on poikkeuksia (usein vammaiset tai vähemmistöön kuuluvat kertovat vitsejä itsestään, mihin voi liittyä vapautumisen tunnetta jne. jne.), mutta ei se tee vitsejä kertovien selittelyjä tai ”tiukkaa argumentointia” vitsien oikeutuksesta mitenkään paremmaksi kuin alkoholistin selitystä, että viina on hänelle hyväksi.

      Ja kyllä, koska en ole syönyt lihaa kolmeenkymmeneen vuoteen, olen tuhansia kertoja kuullut vitsailua siitä. Se ei sinänsä haittaa minua, usein jatkan vitsailua, joskus se on vähän tylsää, mielikuvituksetonta, mutta aivan varmasti se edelleenkin ylläpitää käsitystä siitä, että vegeily on jotenkin naurettavaa ja lihan syöminen aitoa ja uskottavaa.

      En muista koskaan kuulleeni, että jonkun lihansyömisestä tehtäisiin vitsiä, vaikka nyt post-karppaajienkin aikakaudella on ihmisiä, joiden lautasella on vain lihaa (ja kaksi nuppua parsakaalia).

      ”Mulla on ihrakuoriasten kanssa sopimus, että jos mä en syö kuolleita eläimiä, niin nekään ei syö mun tofua.”?

  5. 6

    Jare sanoo

    Suomi on vapaa maa. Pojan voi pukea mekkoon ja nuori nainen voi kulkea ilkosillaan Kaisaniemen puistossa. Suotavaa? Mieti itse.

    • 6.1

      Milla sanoo

      Pojan pukeminen mekkoon on erittäin suotavaa jos poika sitä itse toivoo. Kaisaniemen puistossa ei kannata kulkea alasti, koska siellä tuulee ympäri vuoden niin että korkeintaan pahimmilla kesähelteillä ei palellu (puoli)kuoliaaksi. Tämä pätee riippumatta siitä, olisiko ko. puistossa ainuttakaan muuta ihmistä.

    • 6.2

      Maria sanoo

      Tuolle linjalle jos Jare lähtisi, me asettaisin edelleen puissa, kun mitään muutoksia mihinkään ei olisi suvaittu. Se ettei mies voisi pitää mekkoa on aika uusi länsimainen ajatus. Ja aika vaikea käsittää miten se nyt voi olla niin hankala asia.

    • 6.3

      sanoo

      Jos poika haluaa pukeutua mekkoon, sille kannattaa opettaa ne sosiaaliset tilanteet, missä mekkoon on kannattavaa pukeutua. Jos sen sijaan transtyttö haluaa pukeutua mekkoon, en ymmärrä, miksi hän ei voisi sitä tehdä samoissa tilanteissa, missä muutkin tytöt voivat niin tehdä? Ei esim. liikkatunnilla tai liian kylmällä säällä. Se, jos transtytön jalkojen välissä on pippeli, niin ei pitäisi kenellekään täysijärkiselle aikuiselle ihmiselle minkään sortin ongelma.

  6. 7

    Raisa sanoo

    Kertokaas Jaana tai Irena hyviä vitsejä, joissa ei peilata stereotypioilla?

  7. 8

    uhriutujat on (s)ääliöitä sanoo

    Mistä näitä mielensäpahoittajia sikiää? Kiusaaminen ja pilkanteko voi toki olla ikävää mutta sitä tapahtuu melkeinpä paikassa kuin paikassa ja henkilön ominaisuuksista riippumatta. Itse sain lapsena aina kuulla olevani se lentävä norsu koska mulla on ulkonevat korvat, ei edes mitenkään huomattavimmasta päästä. Nyt aikuisiälläkin sekä duuni että pelikaverit kuittailee esim. treenikassista joka on kiiltävän musta Fred Perryn putkikassi, kyselevät aina että onko sattanu rouvan kassi matkaan. Myös Lacoste-kengät on aiheuttanut nuoruudessa kettuilua. Pikkuveljen kanssa sai kuunnella ”mene sinne leikkimään tytön kanssa juttuja” kun veljellä oli pitkät hiukset. Enemmän siinä ne tytöttelijät loukkaantui kun huomasivat kuin minä tai veljeni.

    TLDR: Osittain olen samaa mieltä että kaikenlainen kiusaaminen on ikävää, mutten millään muotoa jaksa kannattaa sukupuoliroolitonta kasvatusta, tytöillä on tyttöjen jutut ja pojilla poikien. Se ei tarkoita ettei pojat voi leikkiä barbeilla tai pukeutua pinkkiin eikä sitä ettei tytöt voi pukeutua mustaan huppariin ja leikkiä sotaa. Aivan sama miten pukeutuu tai miltä näyttää niin kiusaamista ja sanailua voi helposti syntyä, ei vaan pidä uhriutua.

    Ehkä siellä lätkähallillakin kannattaa vaan ylpeenä kantaa se luistinkassi sinne pukkariin ja sopia siihen tyttöporukkaan, se on varmasti pidemmällä tähtäimellä hiton paljon siistimpää kuin lätkäjätkäporukassa. Kateelliset ja pelokkaat jaksaa aina huudella, tuskin meidän elinaikana ehtii isompaa muutosta sen suhteen tapahtua.

    ÄLKÄÄ ALISTUKO HUUTELIJOIDEN KETTUILULLE JA UHRIUTUKO, VAAN KANTAKAA YLPEENÄ SITÄ MITÄ OLETTE JA NÄYTTÄKÄÄ SE NIILLE MUKSUILLE. Koskaan ei saa kaveria kaikista se on ihan selvä, haters gonna hate

    • 8.1

      Heikki H. sanoo

      En kyllä mitenkään kykene näkemään, että tämä vuodatus liittyisi asiaan. Ihanko oikeasti meinasit argumentoida, että NELIVUOTIAAN pitäisi osata suhtautua aikuisten päänaukomiseen olankohautuksella?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *