Piraattijahtia 1970-luvun malliin: vaihdettavat rekisterikilvet ja väijymistä metsässä

 

Luin mökillä Tutkain-lehden (joka minulle tulee Sähköteknillisessä koulussa varusmiespalveluksen suorittaneena) numeroa 3/2011, jossa oli jännä juttu Telehallintokeskuksen (nykyinen Viestintävirasto) radiotarkkailuautosta, jota käytettiin piraattiradioasemien metsästyksessä.

Nykyään musiikkipiratismi on siirtynyt nettiin, mutta ennen vuoden 1985 Ylen radiomonopolin purkua Suomessa toimi useita piraattiradioasemia. Näitä Telehallintokeskuksen alainen Radiotarkkailukeskus sitten jahtasi.

Vuonna 1970 Radiotarkkailukeskuksella käyttöönotetun ja Sittemmin Vehoniemen automuseolle luovutettu AFA-13:n yksi erikoisuus oli vaihdettavat rekisterikilvet. Piraattijahtiin osallistunut Tuure Ikäheimonen kertoo jutussa:

Tähän auton käyttöön piraattiasemien suuntimisessa liittyy vielä eräs aikanaan hyvin salaisena pidetty seikka. Autolle oli silloinen autorekisterikeskus myöntänyt kaksoisrekisteriotteella vaihtoehtoiset rekisterikilvet, kahdeksan paria, eri lääneihin.

Aikoinaan PLH:n radio-osaston päälliköt olivat päätyneet tähän ratkaisuun auton alkuperän häivyttämiseksi suuntimistilanteissa. Olihan näitä autoja Suomessa vain yksi, eikä piraattien tarvinnut sitä välttämättä tietää.

Piraattiyrittäjien keskuudessa yritettiin saada näyttämään siltä, että autoja oli useita, ja että ne lähtivät liikenteeseen milloin Helsingistä, milloin Turusta tai Tampereelta jne.

Päälliköt laskivat, että jos piraateilla on jonkinlainen varmistus Helsingin ulosmenoteillä, niin se on oltava Kehä 3:lla tai sen sisäpuolella. Edellisestä johtuen auton helsinkiläisyys häviää rekisterikilpien vaihdon myötä, kun se tehdään ohjeiden mukaan oikeassa paikassa, Kehä 3:n ulkopuolella.

Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että vain joillakin poliisin yksiköillä ja radiotarkkailukeskuksella on ollut käytössä edellä kuvattuja vaihtokilpisiä ajoneuvoja ja niistä on pidetty erillistä käsikortistoa autorekisterikeskuksessa. Nykyään tämä ei Ajoneuvohallintokeskuksen (entinen autorekisterikeskus) mukaan enää ole mahdollista.

1970-luku oli Suomessa piraattiradioiden kulta-aikaa. Syynä tähän oli Ylen lähetysmonopoli, joka päättyi vasta vuonna 1985. Monien mielestä Yle ei lähettänyt riittävästi viihteellistä ohjelmaa, ja piraattiradiot vastasivat tähän kysyntään.

Nimi piraattiradio tulee alun perin siitä, että ulkomailla piraattiradiot toimivat yleensä kansainvälisillä vesillä purjehtivilta laivoilta käsin, välttäen näin lain kouran.

Tutkaimen numerossa 2/2012 Ikäheimonen jatkaa muisteluaan. Kehä-III:a ylitettäessä tarkkailtiin risteysalueen lähistöllä olevia ajoneuvoja ja niissä mahdollisesti olevia LA-puhelimen antenneja. Se oli ainoa vakavastiotettava vihje mahdollisista tarkkailijoista.

Piraattiasemat toimivat tavallisimmin taajuusalueella 6225…6244 kHz. Tunnettuja piraattiasemia olivat muun muassa Radio Bristol, Radio Sylvania, Radio Boston, Radio Meteor ja Radio Sound of Finland.

Piraattiasemat aloittivat lähetyksen tavallisesti lauantaina klo 11 maissa, jolloin auto ajettiin väijyasemiin ja lanka-antenni viritettiin puuhun. Kun asema aloitti lähetyksen ja se oli kentänvoimakkuuden perusteella lähiseudulla, lähdettiin liikkeelle ja lähetyspaikka yritettiin löytää auton asennetun suunta-antennin avulla.

Aikaa jahtiin oli niukasti: useimmat asemat pitivät kiinnijäämisen välttääkseen lähetystä päällä vain puolisen tuntia. Joskus pyhäpäivänä piraattiasemat saattoivat lähettää tuntikaupalla, luottaen siihen että viranomaiset ovat lomilla. Viranomaisista ei voi kuitenkaan aina tietää: pitkänäperjantaina 4.4.1980 jäi Tampereen seudulla kiinni Swine Radio.

Kun asema oli saatu suurin piirtein paikallistettua, auto jätettiin vähän matkan päähän ja jalkauduttiin paikallistamaan asemaa. Kun lähetysantenni löytyi, ei muuta kuin poliisit paikalle ja homma pakettiin.

Nykyään radioaseman perustaminen on melko helppoa ja nettiradion perustaminen vielä helpompaa, mikä on syönyt pohjaa piraattiradiotoiminnalta. Aina löytyy kuitenkin perinteiden vaalijoita: Yle uutisoi keväällä 2012 Piraattiradio häiriköi jälleen Varsinais-Suomessa. Olen varmasti missannut jotain hauskaa, koska uutisen mukaan:

Juonnoista ja puhetavasta päätellen lähetystä tehdään usein juovuksissa.

Kotimaisten piraattiradioiden historiaan voi perehtyä Wikipedia-artikkelissakin mainituista linkeistä: entisen piraatin Rick’s Radio Page sekä www.vapaaradio.fi. Jos aihe kiinnostaa, lukaista kannattaa myös Tommi Tuiskun blogahdus aiheesta, Hesarin lyhyt henkilöjuttu ex-piraatti Anssi Niemisestä tai katsoa merirosvoradioaiheinen komedialeffa. Hesarin arkistohaulla löytyy myös uutinen vuodelta 1994 (jakaminen ei toimi):

Piraattiradio Maydayn tekijät saivat sakkoa

VIRRAT – Virroilla toimineen piraattiradion tekijät tuomittiin tuntuviin sakkoihin radiolaitteista annetun lain säännösten rikkomisesta Alavuden käräjillä. Lisäksi luvatonta ”Radio Maydayta” nelisen vuotta pyörittäneet veljekset tuomittiin menettämään lähetyksissä käytetyt radiolaitteet valtiolle. Toiselle tuomituista määrättiin 90 ja toiselle 80 päiväsakkoa eli 4410 markkaa ja 4640 markkaa. Radioasema ehti lähettää noin sata lähetystä, jotka voitiin kuulla Suomen lisäksi Ruotsissa, Keski-Euroopassa, Britanniassa, Moskovassa ja Kanadassa.

Tutkaimen jutussa mainittu suuntimisauto on ihmeteltävissä Vehoniemen Automuseossa Kangasalla.

 

LÄHTEET (jutussa linkitettyjen lisäksi):

  • Tuure Ikäheimonen: AFA-13 museoon. Tutkain 3/2011.
  • Tuure Ikäheimonen: Piraattiasemien metsästystä. Tutkain 2/2012.

 

P.S. Radiopiraatit taitavat tällä hetkellä olla eläkeikää lähestyvää porukkaa. Toivon, että tämä perinne ei painuisi unholaan. Jos ei aiheesta ole jo kirjoitettu tietokirjaa niin ei muuta kuin tekemään. Tai vaikkapa historian alan gradua vääntämään ja varmasti materiaalia löytyy väikkäriksi asti. Olen iloinen jos joku ”varastaa” idean, koska minä en moista ehdi toteuttamaan. Tai ties vaikka joku olisi jo kirjoittanutkin. Jos näin on asian laita, kertokaa!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Onkohan noita Tutkain lehtiä vielä luettavissa jossain päin nettiä?

    Piraattitoimintaa esiintyy aina sillointällöin yhä, viimeisin lähettimen takavarikko oli 25.6.2015 Espoossa, jolloin viranomaiset noutivat Fräntiradion FM-lähettimen.

    Tuosta suuntimisautosta eli peilausautosta, se ei liene ole yleisölle nähtävissä, sillä Vehoniemen automuseo luovutti sen Lahden radiomuseolle, sielläkään ei sille löytynyt paikkaa, joten se varastoitiin Mobiliaan Kangasalle, jossa se tiettävästi oli vuonna 2011, ehkä on vieläkin?

    Rick

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *