Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se sen kummallisempaa ole

Vienti ei vedä ja innovaatioita ei synny. Suomen kilpailukyky syöksyy. Mistä tämä johtuu? Pääuutislähetyksessä haastateltu postinkantaja Pete kertoo, että vika on suomalaisissa yritysjohtajissa. ”Ei vaan uskalleta ottaa riskejä. Jostain syystä nykyjohtajat ovat veteliä. Ei seurata miten maailma muuttuu. Kun minä siirryin aikanaan työelämään, johtajat osasivat hommansa”, Pete toteaa.

Samoilla linjoilla on luokanopettajana 20 vuotta työskennellyt Kaisa. ”Ihan uskomatonta että tätä ei saada kuntoon. Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se liiketoiminta sen vaikeampaa ole. 7-vuotiaskin osaa tämän”, Kaisa kertoo A-studion haastattelussa.

Kuulostaako absurdilta? Sitaatit olivat tietenkin tekaistuja. Postinkantajaa ja luokanopettajaa ei ainakaan muistaakseni ole päästetty televisioon kertomaan koko Suomelle, mikä yritysten kilpailukyvyssä kusee. Jostain syystä toiseen suuntaan homma toimii. Yritysjohtajana toimiminen tekee ihmisestä kaikkien alojen asiantuntijan, jolle lyödään megafoni käteen. Tuoreimpana esimerkkinä Ylen Kova talous -haastettelu, jossa puimuritehtailija Timo Prihti pääsee ääneen:

– Kun on ikänsä nähnyt ihmisiä töissä, niin selvästi huomaa, että töitä ei tehdä sillä tavalla kuin aikaisemmin. Joukkoon on pesiytynyt sellaisia, joita ei työt kiinnosta, sanoo Prihti suoraan Kova talous-verkkohaastattelussa.

Prihti epäilee haastattelussa syiksi liian anteliaita sosiaalietuuksia, jotka eivät kannusta työntekoon, ja sitä, että kaupungissa kasvanut sukupolvi ei ole nähnyt kovaa työntekoa.

– Suomessa ei ole työn tehokkuus samassa mallissa kuin vaikkapa Saksassa. Siellä tehdään merkittävästi enemmän töitä samalla palkalla. Myös työelämän joustot ovat Saksassa vallan toisenlaiset kuin täällä, Prihti kertoo.

Huomatkaa toimituksen sanavalinnat. Prihti sanoo ja kertoo. Ei esimerkiksi väitä tai arvele. Syyksi moiseen vetelyyteen Prihti sentään epäilee ”liian anteliaita sosiaalietuuksia”. Jostain syystä työttömistä saa kuka vain sanoa ihan mitä vaan ja normaali lähdekritiikki jää pois, edes sitä ”toista näkökulmaa” ei esitellä. Kunnon ongelmaksihan tämä muodostuu, kun väitettä toistetaan jatkuvasti, ja se muuttuu todeksi. Toimittajat Emilia Kukkala ja Pontus Purokuru kirjoittaavat ilmiöstä osuvasti uutuuskirjassaan Luokkavallan vahtikoirat:

Koska media on rakenteellisesti suuntautunut toistamaan ja heijastamaan hierarkioissa ylempänä olevien näkemyksiä, ”mielipiteiden kilpailu” ei ole millään tavoin tasaveroista. Keskustelussa eivät voita parhaat argumentit, vaan useimmin ja vakuuttavimmin toistetut argumentit. Toisamiseen ja vakuuttamiseen on mahdollisuus heillä, joilla on valtaa ja rahaa. Heidät kutsutaan puhumaan, koska he omistavat mediat, heillä on ”uskottavuutta” ja heitä pidetään puolueettomina. Journalistit haluavat olla hyvissä väleissä heidän kanssaan. Heillä on turvattu toimeentulo ja kaikin puolin paremmat lähtökohdat kohdata julkisuuden vaatimukset ja paineet kuin suurimmalla osalla ihmisistä.

Kun mielikuvaa ”laiskoista työttömistä” toistetaan jatkuvasti, se muuttuu todeksi. Paljon vähemmän palstatilaa saa se, että avoimia työpaikkoja on vajaa parikymmentätuhatta, kun työttömiä on satoja tuhansia.

Jos mediassa kirjoitetaan vaikkapa homeopatiasta tai tuulivoimaherkkyydestä, jutussa muistetaan ainakin yleensä haastatella asiantuntijaa, joka kertoo että kyseessä on höpöhöpö*. Voisiko siis tästä Ylen uutisesta tehdä follow-upin, jossa kysytään ihan oikeilta asiantuntijoilta:

  • Onko totta, että ”töitä ei tehdä sillä tavalla kuin aikaisemmin”?
  • Onko totta että ”Suomessa ei ole työn tehokkuus samassa mallissa kuin vaikkapa Saksassa”? Asia ei ole mitenkään yksiselitteinen, kuten Talouselämä kirjoittaa.
  • ”Myös työelämän joustot ovat Saksassa vallan toisenlaiset kuin täällä.” Millaiset ne ovat?
  • Onko Suomessa ”liian anteliaita sosiaalietuuksia” ja miten ne vaikuttavat työntekoon?
  • Onko niin että ”kaupungissa kasvanut sukupolvi ei ole nähnyt kovaa työntekoa”? (Tämän kyseenalaistaisin jo perstuntumalta, missä stressaavimmat ja rankimmat työt ovat elleivät kaupungissa?)

Kannustinloukkuja on olemassa ja jutussa mainittu Viron yritysverotus on selvästi investointeihin kannustavampaa. Mutta mikä on näiden merkitys muuten kuin perstuntumalta heitettynä? Näihin kysymyksiin vastauksia löytyy vaikkapa taloustieteen ja sosiaalipolitiikan professoreilta, ei minulta eikä sinulta.

* Oma lukunsa on sitten vielä se, että kannattaako huuhaalle ylipäätään antaa mediatilaa ollenkaan.

P.S. Tämän blogikirjoituksen otsikko on ex-kollegaltani, joka oli juuri valmistunut tohtoriksi kun aloitin informaatioteorian jatko-opintoja ja kysyin häneltä, mihin hän suuntaa nyt väitöskirja on valmis. Hän kertoi menevänsä esimiestehtäviin erääseen yksityiseen yritykseen. ”Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se bisneksen tekeminen sen kummallisempaa ole”, oli vastaus ihmettelyyni moisesta ”alanvaihdoksesta” matematiikan yliopistotutkijasta yksityiseen yrityksen päällikkötasolle.

Kommentit
  1. 1

    Joni Pelkonen sanoo

    Niinhän se menee: ”Ostat halvalla ja myyt kalliilla, ei se bisneksen tekeminen sen kummallisempaa ole” onnistuu, kun osataan hankkia kelpaavaa tavaraa joka käy kaupaksi. Ostamiseen kuitenkin tarvitaa pääomaa, ja sehän se aivan taloustieteen alkeisoppien mukaan erottaa omistavan ja työväenluokan toisistaan.

    Helppo on siis Prihtin haukkua köyhiä, kun hänellä on pääomaa jolla palkata ammattitaitoista väkeä pyörittämään yritystään. Toivottavasti maksaa työntekijöilleen kelpoa palkkaa.

  2. 2

    L sanoo

    Joopa joo. Kyllä ennen työt kelpasi, nykyään sitä eletään sossun rahoilla. Tai ne työttömät elää.

    Saksan työelämän joustoista mulla ei ole omaa kokemusta, mutta vahvasti arvelisin siellä asuvan duunarikaverini kertoman mukaan, että siellä mm. minimipalkka tuli voimaan 2015.

    Eikä Saksan työelämä suoraan liity just tähän blogitekstiin, mutta tässä kuitenkin ETLA:n asiantuntija-analyysia aiheesta, ettei tarvi Prihtin luulojen varassa olla:
    https://www.etla.fi/wp-content/uploads/2012/09/B251.pdf
    ”Tässä raportissa on analysoitu, mikä merkitys etenkin talous- ja työmarkki- nauudistuksilla on ollut Saksan menestyksessä 2000-luvulla. Analyysin vas- taukset kysymykseen on kiteytetty neljäksi pääkohdaksi:
    1. työmarkkinoiden joustavuus, 2. maltillinen palkkakehitys, 3. työvoimapoliittiset uudistukset, 4.vahva teollinen perusta.”

  3. 3

    Hp sanoo

    Sanoisin, että Suomen yrittäjät ovat laiskoja, osaamattomia ja pelkureita. Ei viitsitä, osata eikä uskalleta riskeerata ja näyttää kynsiään yrittäjinä, ei perusteta yrityksiä, kehitetä eikä innovoida.

    Sen sijaan ollaan suurella ja palavalla innolla ottamassa vastaan valmista. On keksitty taikakeino, jolla voidaan hyödyntää valmista konseptia, valmista asiakaskuntaa (johon kuuluvat kaikki maan asukkaat), valmista kalustoa ja toimitiloja sekä valmiiksi koulutettua, motivoitunutta henkilökuntaa:
    yksityistäminen!

    Yksityistetään ensin postinkuljetus ja terveydenhuolto sekä kaikki julkinen liikenne ja jopa tiet,. Siitä voidaan sitten aikanaan jatkaa koulutukseen ja muihin yhteisillä verovaroilla vuosikymmenien työllä rakennettuihin järjestelmiin, joissa riskit ovat minimaaliset ja kysyntä on loputonta. Miksi yrittäjä viitsisi ryhdistäytyä johtajantuolissaan ja ryhtyä kehittämään uutta tuotantoa, kun annetaan lahjaksi helppo keino kartuttaa osinkoja ja Panama-tilejä?

  4. 4

    Juha sanoo

    Lapsena ihmettelin, miksi raskasta ruumiillista työtä tehnyt isäni palkittiin paljon huonommin, kuin kevyttä toimistotyötä tekevä naapuri. Nykyisin ihmettelen,miksi työtuloja verotetaan ankarammin kuin pääomatuloja. Tämä ei tosin koske vaatimattomia pankkitalletuksiani. Niin pientä summaa en ole koskaan koroista saanut, etteikö siitä olisi mennyt täyttä veroa. Ei yritystä. Ei osakesijoituksia. Täysi vero. Voisimmeko saada Suomen nousuun palkitsemalla työstä paremmin kuin omistamisesta. Omistaminen. Onko se loisimista, jonka Ruotsin kuningas aikoinaan antoi alun?

  5. 5

    Juha sanoo

    Jolle siis Ruotsin aateliset antoivat etuoikeuksia läheisilleen. Kukin meistä haluaa antaa lapsilleen mahdollisimman paljon siitä, minkä eteen on itse raatanut, valehdelut, huijannut… Neuvostoliitossa perintö meni valtiolle. Varmaan tietyllä tavalla oikein, mutta mikä on valtio?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *