Näin matkapuhelimista kirjoitettiin vuonna 1991

Törmäsin sukulaisen luona Mitä Missä Milloin 1992 -kirjaan, josta löytyi – nuoren Pekka Saurin kuvan lisäksi – nostalginen juttu matkapuhelimista. Kuunnelkaapa tätä:

Matkapuhelin ei peruskäytössä juuri poikkea tavallisesta puhelimesta – kunhan muistaa silloin tällöin ladata sen akkuja! Siihen kuuluu kuitenkin koko joukko lisäominaisuuksia.

Tällainen heinous on esimerkiksi ns. ikinumero (tai omanumero). Paljon liikkuva voi saada käyttöönsä numeron, jonka voi siirtää toisiin puhelimiin, jolloin tulevat soitot siirtyvät näihin automaattisesti. (NMT-käyttäjä voi säilyttää ikinumeronsa myös siirtyessään GSM-käyttäjäksi.) Uusimmissa matkapuhelimissa on mahdollisuus myös tekstien ja puhelinnumeroiden tallentamiseen puhelinmuistioon. Matkapuhelimilla voidaan ottaa välipuheluita tai käydä puhelinneuvotteluja. <Vesan huomautus: kyllähän lankapuhelimillakin pystyy/pystyi. Wtf.> Soitto voidaan myös siirtää toiseen numeroon.

GSM-puhelin tulee toimimaan henkilökohtaisen tilaajakortin, toimikortin (>>älykortin>>) avulla, jonka käyttö ei ole sidottu tiettyyn puhelinlaitteeseen, ratkaisevaa on tilaajakortti. Sen perusteella puheluista myös laskutetaan.

Koko juttu löytyy kuvina FB-sivultani. Mitä Missä Milloin -kirjat tuntuvat niitä uutena ostettaessa turhalta krääsältä, mutta jälkeenpäin niitä on nostalgista lukea. Löysin kirjan lisäksi myös muuta nostalgista:

Jonnet ei muista

 

P.S. Otsikon vuosiluvussa ei ole virhettä: Mitä Missä Milloin 1992 on julkaistu vuonna 1991.

Kommentit
  1. 1

    Hannu Rytilä himself sanoo

    Tässä ei ollut mitään mainintaa matkapuhelimien aiheuttamista sähkömagneettisista sairauksista. Sitäpaitsi nuori Pekka Sauri näyttää kovasti vanhalta Boris Jeltsiniltä. Pekka Sauri onkin fiksu kaupunginjohtaja: Hän myi Helsingin lumenpoistokaluston romun hinnalla, koska ”ilmastonmuutoksen takia Helsingissä ei enää koskaan sada lunta” Heh heh jo seurava talvi näytti missä mennään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *