Monimiljonäärin huuhaasäätiö – eli miksi myös ilmaisesta huuhaasta pitää kieltäytyä

Tehdään vekkuli ajatuskoe: oletetaan, että minulla olisi kymmeniä tai vaikka satoja miljoonia euroja omaisuutta – sen verran paljon, että muutaman miljoonan euron roiskaiseminen jonnekin ”just for fun” ei heilauttaisi elintasoa mihinkään suuntaan.

Yleensä miljonäärit joko istuvat tiukasti rahojensa päällä pyrkien sijoittamaan ne tuottavasti, ja pienellä siivulla tehdään jotain söpöä ja yleishyödyllistä. Mutta entä jos rahojaan haluaisi käyttää trollaamiseen?

Temppu menisi näin: ensin perustetaan säätiö, jonka tehtävänä on jakaa rahaa ufotutkimukseen ja ufojen hyökkäykseltä suojautumiseen. Tai homeopaattiseen hoitoon. Tai yksisarvisten viihtymisen edistämiseen. Tai mihin tahansa, mikä tuntuu riittävän enemmistön mielestä hölmöltä.

Seuraavaksi säätiö tarjoaa kaupungille rahaa ufojen hyökkäykseltä suojautumista edistävään hankkeeseen: esimerkiksi kaupungintalon suojaamiseen kristalleilla. Tai suojabunkkerin rakentamiseen alieneiden hyökkäyksen varalta. Tai homeopaattiseen lääkäriasemaan. Tai yksisarvisten temppeliin. Tai johonkin vastaavaan hankkeeseen joka on täyttä tuubaa mutta jolla on työllistävä ja/tai verotuloja kaupungille tuova vaikutus.

Ja tässä on se trollauksen ydin: kaupungin virkamiehet ja poliitikot joutuvat hankalaan tilanteeseen:

  • Jos summaa ei ota vastaan, tilanne on poliittisesti kiusallinen: kyllähän nyt ilmaisen rahan täytyy kelvata. Ja se työllistää ihmisiä ja piristää paikkakunnan taloutta.
  • Jos summan ottaa vastaan, kaupunki joutuu naurunalaiseksi. ”Turun keskustan parhaalla paikalla on oikeasti yksisarvisille varattu kauppakeskuksen kerros”, tai sen semmoista.

Pelkkä naurunalaiseksi tuleminen ei ole ainoa haitta. Hyväksyminen tuo myös uskottavuutta huuhaalle. Mieleen tulee yksi konkreettinen esimerkki, jossa ei puhuta miljoonista euroista vaan muutamista satasista, mutta mekanismi on sama: maaliskuussa 2017 Fiskarsin kyläkouluun hankittiin reititinlaitteet, joissa WiFi-yhteydet voidaan kytkeä pois päältä, kun niitä ei käytetä. Yhteys myös sammuu, kun sitä ei ole käytetty vähään aikaan.

Taustalla olivat säteilystä huolestuneet vanhemmat. Kunta ei lystiä maksanut, vaan Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosasto (ei MLL itse, kuten Tivin jutussa vähän oikaistiin). Todennäköisesti joku tai jotkut paikalliset säteilyaktiivit ovat lahjoittaneet rahat MLL:lle käytettäväksi juuri näihin tukiasemiin. Pienessä kylässä säteilyhörhöilyyn riittää, että muutama vaikutusvaltainen/suosittu tyyppi on vakuuttunut wlan-tukiasemien vaarallisuudesta. Muiden on sosiaalisesti helpompaa pitää suunsa kiinni, vaikkeivät tukiasemista näppylöitä saakaan.

Mitä haittaa tästä ratkaisusta on, jos kerran omia rahojaan tuhlasivat? No, wifisäteilypelkoa lietsovat käyvät tähän ratkaisuun kiinni kuin sika limppuun, ja sitä käytetään tapausesimerkkinä kun muihinkin kouluihin halutaan säteilysuojeluhimmeleitä. Myös turhia säteilysuojeluvekottimia kaupitteleville tapaus tarjoaa kättä pidempää. Vaikka yhteen paikkaan laitteet lahjoitetaan tai ostetaan lahjoitusvaroin, voi huuhaakauppias käyttää paikkaa kuitenkin referenssinä myydessään laitteita täydellä hinnalla muille kaupungeille.

Kommentit
    • 1.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Kiitos! Yksi juttu joka näissä häiritsee, on se, että wififoliohattuilu peittää alleen sen kasvatustieteellisen kysymyksen, että onko iPadeistä jotain hyötyä opetuksessa vai ovatko ne vain rahareikä.

  1. 2

    amaootta sanoo

    Veikkaan, että Koneen Säätiö pitää merkittävänä (omien kriteeriensä mukaan rohkeana) avauksena, jos anot apurahaa (suurta) yksisarvisten talouspoliittisten ja seksuaalisten merkitysten feministiselle tulkinnalle. Säätiö on niin suuri rahoittaja, että monen vakavastikin otettavan tieteilijän on teeskenneltävä rohkeaa tai sekavaa tai hullua, jotta voisi tehdä, mitä haluaa. Ja jos apurahan saa, on paikalle mentäessä laitettava kännykät laatikkoon sähköyliherkkyyden vuoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *