Lelulapiolla on paha kaivaa ojaa – eli mikä on pielessä koulujen ”digiloikassa”

”Jjjjust, mä haen autosta oikeet työkalut.” Näin murahtaa tuttu timpuri, sähköasentaja tai putkiasentaja, jos hänelle tarjoaisi honkkarista ostettuja halvimpia mahdollisia työkaluja kotona tehtävää pikkuasennushommaa varten. Ammattilainen käyttää ammattilaisten välineitä. Ei ojaakaan kaiveta lelulapiolla vaan kaivinkoneella.

Tämän takia pidänkin koulujen ”digiloikkaa” huonosti toteutettuna: tehdään digijuttuja, muttei kunnon työkaluilla. Perinteinen paperikirja oli samanlainen rikkaan ja köyhän kädessä, kunhan sen vain sai hankittua. Kirjan saattoi myös ostaa käytettynä ja myydä eteenpäin, toisin kuin digimateriaalien kanssa. Oppilaiden omien laitteiden käyttö ei periaatteessa ole omien suksien ja luistinten käyttöä kummallisempi asia, mutta tasa-arvosta ei voida puhua, jos köyhä tuijottaa parin satasen miniläppärin ruutua ja rikkaalla on ammattimainen kannettava tietokone ja kunnollinen työasema kotona.

Myöskään toimiva infra ei synny itsestään eikä ilmaiseksi. Tänään kasiluokkalainen kirjoittaa Hesarin yleisönosastolla, että:

Esimerkiksi internet ei toimi kunnolla oikeastaan missään luokassa. Tätäkin tekstiä kirjoittaessani piti odottaa ensin 15 minuuttia, että tietokoneen sai auki. Kun laitteita käytetään, suurin osa oppitunnista menee laitteiden kanssa säätämiseen, eikä itse oppimiselle jää aikaa.

Ja sitten tämä minkä kaikki tietävät muttei haluta myöntää – digioppimateriaalit ovat (joitain positiivisia poikkeuksia lukuunottamatta) tasoa ”peedeeäffä netissä”, vaikka ne on koitettu paketoida hifisti:

Jos digitalisaatiota halutaan edistää hyödyllisellä tavalla, opettajille tarvittaisiin parempaa koulutusta ja hyviä oppi­materiaaleja. 1990-luvun tietokoneille tehdyt oppimate­riaalit eivät sovellu tableteille.

Sääliksi kävi myös junassa näkemäni lukiolainen, joka selaili jotain digimateriaalia parin satasen miniläppärin näytöltä tihrustaen. Hankalaa ja epäergonomista. Lisäksi se luo nuorille täysin väärän kuvan digitalisaation riemusta: kunnon välineillä (yli tonnin läppäri matkalla, kunnollinen työasema työpaikalla) ja asianmukaisilla ohjelmistoilla digidigistä on oikeasti iloa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Jos digitalisaatiota halutaan edistää hyödyllisellä tavalla, opettajille tarvittaisiin parempaa koulutusta ja hyviä oppi­materiaaleja. 1990-luvun tietokoneille tehdyt oppimate­riaalit eivät sovellu tableteille. !

  2. 2

    Insinööriopiskelija sanoo

    Mielenkiinnolla mietin kirjottajan mietettä, että pitäisi olla kallis kone ja tällöin se on hyvä. Miksi lukiolainen tarvitsisi yli tonnin koneen koulu käyttöön, kun alle 1000 eurolla saa kunnon prosessorilla olevan 14-15 tuumaisen läppärin. Jo 500 eurolla saa lukiolaisen käyttöön sopivan läppärin. Tietokoneen ei tarvitse olla kallis notebook, jossa ohut rakenne tuo vai hintaa. Lukiolainen ei tarvitse tehokainta prosessointi tehoa officen ja verkkomateriaalien käyttöön.

    • 2.1

      Miika Lahti sanoo

      Minusta ongelma tuuppaa olemaan osittain juuri tässä, että se ”digi” mitä käytetään on juuri jotain office-tiedostoja ja pdf:iä. Verkkomateriaalikin epäilemättä käytännössä tarkoittaa että useimmiten tuo materiaali on vain verkossa luettavissa tai saatavilla.

      Pakko myöntää, ettei itsellä ole juurikaan omakohtaista näkemystä, millaista materiaalia koululaisilla nykyisin on. Minusta oikeasta digimateriaalista voitasiin kuitenkin puhua vasta kun ”verkkomateriaali” on oikeasti interaktiivisia tehtäviä, jotka houkuttelee koululaiset tekemään niitä (vaikkapa puhtaasti pelien muodossa). Lisäksi läppärillä tai työasemalla pitäisi päästä jo peruskoulussa kokeilemaan nykyisin arkipäiväisiä töitä kuten ohjelmointia, 3D-mallinnusta, kuvankäsittelyä jne. Miksei vaikka Matlabia matikantehtävien kanssa, jotta siihenkin puoleen tulee kosketusta.

      Toki johonkin perus ohjelmointiin ei suuremmin tehoja tarvi ja peruskoneellakin pääsee pitkälle. Jotkut hommat on sellaisia, joissa olisi mukava olla se vähintään lähempänä tonnin kone. Lopulta ihan vaikka vain siksi, ettei tarvi kuluttaa koululaistenkaan päivää siihen, että odotellaan vartti käynnistymistä.

  3. 3

    Eero Kärki sanoo

    Itse olen huolissani amerikkalaisen yhtiöiden ja suomalaisen kustantajien liitosta, joka tuottaa pelkää kopiosuojattua materiaalia kopiosuojattuun ympäristöön. Niin, ja ne tuhat euroa maksavat laitteet joissa on logo, maksavat Kiinassa 300 euroa ilman logoa. Miksi ei tehty peruskoulutablettia ja ostettu copyleft materiaalia verkkoon?

      • 3.1.1

        Eero Kärki sanoo

        MS ja Otava tekivät taannoin miljoonan(?) euron diilin ”oppimisympäristöjen kehittämisestä”. Tarkoitus on tuottaa kopiosuojattua materiaalia, jota voidaan käyttää tietyissä laitteissa, tietyissä ympäristöissä. Näyttää siltä, että Suomeen rakennettaan digitaalinen oppimisympäristö, josta rahan kerää ulkomainen toimia, kuten terveydenhuollostakin. Ope hyvä: Opetusmateriaalin tulee olla verkossa copyleft muodossa kaikkien saatavilla (toki tekijöille maksetaan kertapalkkio ja ilmaiseksi saa myös tehdä) yliopisto-opetukseen asti. Opettajan tehtävänä muodostaa kokonaisuus tästä maksuttomasta materiaalista. Ja kuten sanottu digiloikkaan tarvitaan myös ”Suomiläppäri”, joka pudottaa kustannukset kolmannekseen, mutta kukaan ei keikuta venettä, miksi ei?

  4. 4

    V.K. sanoo

    Olen itse tietojenkäsittelytieteen opiskelija ja pärjään erinomaisesti 200e:lla ostetulla käytetyllä ThinkPadilla. Toimii sekä mukana kuljetettavana koneena että kotikoneena. (Kotona siihen voi tarvittaessa liittää lisänäytön, näppäimistön ja hiiren, mutta harvoin kaipaan niitä.)

    Olen samaa mieltä, että jos koulujen digimeininki on sellaista, kuin esiin nostamassasi lainauksissa kuvataan, tilanne on aika huono. Luokkiin pitäisi saada nopea netti ja riittävän nopeat tietokoneet, ja tietokoneasioita opettavien ja käyttävien opettajien tulisi olla asiansa osaavia. Riviopettajille pitäisi antaa lisäkoulutusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *