Kylmän sodan ”kuuma linja” kulki pitkin Suomen metsiä – ja kulkee vieläkin – katso kuva

Edit 29.6.2017: Lukekaa myös tämän jutun poikima follow-up: paineistukset ja suurjännitevaroitukset eivät liity ”agenttijuttuihin” vaan ihan perustekniikkaan: samanlaista kaapelia käytettiin kaukoliikenteessä ihan tavallisten ihmisten puheluihin.

***

Kun poikkesin viime toukokuussa Lahdessa erään toisen historiaprojektin merkeissä (oppilaitoksessamme kunnostetun Henney Kilowatt -retrosähköauton esittely Classic Motor Showssa) bongasin sattumalta perheen kanssa tämmöisen tolpan kävelymatkan päästä Lahden messukeskuksesta:

posti ja lennätinlaitos

Naureskelin vaimolle että jonnet ei muista Posti- ja lennätinlaitosta (nykyinen Sonera eikun siis Telia), ja nappasin tolpasta kuvan. Ja taisin jakaa sen Instagramiinkin juuri noilla saatesanoilla. Muistin oikein. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään käryä tolpan merkityksestä ennen kuin eilen postiluukusta kolahti uusin Tekniikan Waiheita (2/2017), jossa oli mielenkiintoinen professori Heikki Ojan artikkeli suurvaltojen johtajien kuumasta linjasta.

Luin kuumasta linjasta ensimmäisen kerran joskus teinipoikana en muista mistä, olisiko ollut Tieteen kuvalehdestä, jossa esitettiin stereotyyppinen käsitys linjasta: Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton presidentit tarttuvat punaisen puhelimen luuriin, johtajat keskustelevat hetken ja painavat nappia, minkä jälkeen ydinaseet pyyhkäisevät sivilisaation maailmankartalta. Myöhemmin luin, että kuuma linja perustettiin juuri Kuuban kriisin jälkeen, motiivina ehkäistä juurikin hitaasta tiedonkulusta johtuva aseellinen selkkaus, pahimmassa tapauksessa ydinsota.

Tekniikan Waiheiden artikkelista opin kaksi asiaa: todellisuudessa kuuma linja ei ollut puhelinyhteys, vaan kaukokirjoitinyhteys. Ja linja kulki Suomen läpi. Ja kulkee vieläkin! Tai siis maakaapeli-infra kulkee, vaikka linja korvattiin satelliittiyhteydellä. Professori Oja kertoo artikkelissa kiinnostuneensa kuumasta linjasta, kun hän löysi kesämökkinsä läheltä salaperäisen punaisen tolpan – juuri samankaltaisen tolpan, josta olin autuaan tietämättömänä ottanut kuvan viime kuussa.

Oja tiedusteli aiheesta Soneran historiakokoelmahoitajalta, joka vastasi, että hanke oli aikanaan niin salainen, että arkistosta ei löydy aiheesta mitään. Helsingin Sanomat teki pari juttua (eka, toka) aiheesta vuonna 2015. Koska artikkelit ovat maksumuurin takana, tässä pari informatiivista ja/tai hauskaa sitaattia:

Linjan Suomen osuudesta on säilynyt niukasti varmaa tietoa, ja sekin osin virheellistä. Esimerkiksi tarkkaa reittikarttaa ei ole tiettävästi julkistettu.

Helsingistä linja lähti maajohtoa myöten länteen kohti Turkua reitillä Espoo–Vihti–Lohja–Suomusjärvi (nykyinen Salo). Näin voidaan päätellä lukuisista lehdissä olleista kaapelin katkeamista koskevista uutisista.

”KUUMA linja katkesi taas” oli tavanomainen uutisotsikko 1960-luvulla. Suomalaiset ilma- ja maajohdot olivat herkkiä katkeilemaan mitä erilaisimmista syistä.

Esimerkiksi tammikuussa 1964 poliisi etsi alaikäisiä poikia, joiden epäiltiin pätkäisseen kuumasta linjasta kuuden metrin siivun. Korjaaminen vei neljä tuntia.

Artikkelin jälkeen HS:ään ottivat yhteyttä useat ihmiset, jotka olivat suunnittelemassa kuuluisaa linjaa 1960-luvun alussa. ”Kyllä se aika salaista oli”, kertoi eräs heistä. Hän ei halua nimeään julki. ”Emme oikeastaan vieläkään saisi kertoa siitä kovin paljon.”

Alkuperäinen linja kulki reitillä Helsinki–Espoo–Vihti–Lohja–Suomusjärvi–Turku. Myöhemmin valmistui toinen yhteys, joka kulki reitillä Helsinki–Hämeenlinna–Forssa–Turku.

Salailusta piti myöhemmin luopua, koska maanviljelijät ja maansiirtokoneet katkoivat vahingossa yhteyksiä, vaikka Posti- ja lennätinlaitos antoi maanomistajille tarkat kartat reiteistä. ”Ei ne muistaneet niitä karttoja. Myöhemmin otettiin ihan uusi kanta, että kaapeleita ei enää salattu vaan julkistimme ne”, Vuori sanoo.

Niinpä kuuma linjakin merkittiin maastoon matalilla rautapaaluilla. Kaapeli ei saanut kulkea metriä kauempana paalusta. KAAPELIREITEILLE sijoitettiin välivahvistinasemia signaalin vahvistamiseksi. Näitä oli muun muassa Nupurissa, Lahnajärvellä ja Turussa.

Vahvistinasemat olivat noin 25 neliömetrin suuruisia puurakennuksia, joissa oli eteinen ja pari huonetta. Niihin sijoitettiin vahvistimia, jotka olivat pari metriä korkeissa telineissä. Hyllyjä oli rakennuksissa kymmeniä.

Kuvitus Hesarin jutuista puuttui. Ojan jutussa on kuvat kaapelin merkitsemistolpasta (samanlainen kuin yllä), linjaan liittyvästä lasikuitukopista (jonka ovessa muuten lukee ”hengenvaara” – tällainen teksti on vain suurjännitemuuntajakopeissa, ilmeisesti kyltin tarkoituksena on vain säikytellä uteliaat pois), vahvistinasemakopista sekä kuuman linjan kaapelista. Myös vahvistinaseman laitteistosta on sisäkuva.

Tolppien lisäksi linjaan liittyi kahdenlaisia rakennuksia: harmaita vihreäkattoisia ”työmaakoppeja”, joita on ainakin Hämeessä ja Turun seudulla hyvin tarkkaan puolentoista kilometrin välein. Oja arvelee, että 1,5 km on ollut yhden kaapelikelan pituus ja kopit vain suojelevat liitoskohtia. Toinen rakennustyyppi on vahvistinasema, joiden välimatkat voivat olla kymmeniäkin kilometrejä. Ne ovat harmaita ikkunattomia taloja, joita näkee tien varressa mm. Kouvola-Lappeenranta-välillä.

Ja nyt tulee se coolein osuus: Oja on käynyt tutustumassa kahteen vahvistinasemaan sisältä. Toisessa – joka sijaitsee Tammelassa – oli sisällä paikallaan kaikki Nokian ja Siemensin laitteet, vaikka asemaa ei ollut käytetty enää kahteenkymmeneen vuoteen. Toinen, Kantolassa itärajan tuntumassa oli samanlainen, mutta laitteisiin pääsi käsiksi avaamalla lattiassa olevan luukun ja menemällä sisään maanalaiseen betonibunkkeriin, jonka varustelu vastasi Tammelan asemaa.

Asemat oli suunniteltu pomminvarmoiksi: betoniseinät olivat 40 senttimetrin vahvuiset, tuuletus oli järjestetty mutkittelevan kanavan kautta ja puisen ulko-oven takana on paksu teräsovi tai kellariin johtava paksu teräsluukku.

Turvallisuus oli huomioitu myös itse kaapelissa: kaapeli koostui lyijyputkesta, jonka sisällä oli neljä paineistettua kupariputkea. Putkien rikkoontuminen (tai rikkominen) näkyi paineen alenemisena, josta seurasi hälytys. Vahvistinasemilla on edelleen paineistuslaitteet tallella.

Tässä välissä kannattaa lukea seuraava kirjoitukseni: paineistus ei ollut tietoturvasyistä vaan teknisistä syistä estämässä mm. veden pääsyä kaapeliin.

Mielenkiintoista on myös aikatauluosuus: kuuma linja perustettiin virallisesti 1963, mutta Tammelassa sijaitsevan vahvistinaseman tontti pakkolunastettiin valtiolle jo 1958 ja linja rakennettiin pian sen jälkeen. Oja arvelee että

Ilmeisestikin Neuvostoliitto tarvitse 1950-luvulla turvallisen ja nopean yhteyden Länsi-Eurooppaan ja solmi posti- ja lennätinlaitoksen kanssa salaisen sopimuksen yhteyksien rakentamisesta Suomen poikki.  Hykkilän aseman sisällä on edelleen papereita asennus- ja huoltotöistä, ja papereissa on merkintöjä vuodesta 1961 vuoteen 1986.

Mielenkiintoista kertakaikkiaan! Tällainen salainen viestilinja on sen verran historiafriikin hermoja kutkutteleva juttu, että aihetta pitäisi penkoa enemmänkin (tästä saisi varmasti vähintään yhden väitöskirjan) ja ainakin yksi tuollainen vahvistinasema pitäisi museoida ja avata yleisölle. Asialla on sikäli kiire, että ensinnäkin nuo asemat rapistuvat ja toiseksi linjan rakentamisen kanssa tekemisissä olevat tyypit pitäisi haastatella ennen kuin he ehtivät kuolla.

Ojan artikkelissa on pari blogilinkkiä viitteenä, mielenkiintoista luettavaa nekin:

Akateemisen historiantutkimuksen lisäksi tässä olisi komea jutun aihe vaikkapa Tekniikan Historialle tai Suomen Kuvalehdelle – olennainen osa mitä juttu kaipaa on nimen omaan isot ammattivalokuvaajan ottamat kuvat, joihin edellä mainituilla printtilehdillä on resurssit. Vielä pari vuotta sitten olisin vinkuen tunkenut itse tekemään juttua, mutta kuten blogieni päivitystahdista ehkä voi päätellä, olen yrittänyt downshiftata niin kirjoitushommia kuin muutakin koneella istumista – vietin juuri päättyneen lukukauden osittaisella hoitovapaalla, eikä muuten kaduta. Sekä ystävyys- että perhesuhteet ovat paremmalla mallilla kuin koskaan aikaisemmin. Kirjoittaa voi sitten neli-viisikymppisenä, koitan nyt nauttia ensisijaisesti lasteni seurasta – vanhin rupeaa olemaan jo siinä kehitysvaiheessa että kavereiden seura kiinnostaa enemmän kuin isän ;-).

* * *

Jos saa vähänkin kicksejä tekniikan historiaa koskevista artikkeleista, niin Tekniikan Waiheita kannattaa tilata. Lehdellä on käynnissä digitalisoimisprojekti ja toivon että vuoden-parin sisällä pääsemme lukemaan niin uusia kuin vanhojakin numeroita netissä (ja voisin jakaa suoraan linkin artikkeliin tällaisen referointipostauksen sijasta). Toistaiseksi vielä näin. Lehdessä oli pari numeroa sitten hyvä juttu siitä, miten autoihin suhtauduttiin Suomessa sata vuotta sitten (bloggasin siitäkin Tuulilasin puolella). Tässä tuoreimmassa numerossa on muutakin mielenkiintoista: Elina Vaahensalon juttu Kaikenkattavista portaaleista anarkistiseen sananvapauteen – suomalaisten verkkokeskustelufoorumien vuosikymmenet, joka otsikon mukaisesti luo katsauksen suomalaisten nettikeskustelufoorumien historiaan aina Futisforumista Ylilautaan. Toinen vähintään yhtä mielenkiintoinen on Petri Saarikosken ”Ojennat kätesi verkkoon ja joku tarttuu siihen” – Kokemuksia ja muistoja kotimaisen BBS-harrastuksen valtakaudelta.

Historia on siitä mukava tiede (verrattuna vaikkapa matematiikkaan) että tavallinen tallaajakin saa näistä artikkeleista tolkkua, kun vain aihe on mielenkiintoinen. Suosittelen lehteä lämpimästi.

Kommentit
  1. 1

    erkki vanhanen sanoo

    Tulipa tuokin ”pullautautettua” näkyviin erään pääradan alitusen yhteydessä, Hyvikää-Riihimäki vaälillä
    , oli vaudilla tarkkaajiä, vaiika alitus ei muutn kiinostanut, oli nimittäsi sellainen kohta, johon oli tehty niin sanuttu Lenkki ei oli n. 10 m sivisa uloimmilla lilinjasta ja jäi savipaakun varaan roikkumaann

  2. 2

    jarmo t sanoo

    Tolppa sinänsä ei kerro mitään kuumasta linjasta, samanlaisilla tolpilla on merkitty Telen kaapeleita pitkin Suomea. Kaapeleiden painevalvonta ei myöskään ole mikään kuuman linjan erikoisuus, vaan on ollut käytössä muillakin tärkeillä kaapeliosuuksilla.

    • 2.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Joo, sain tästä jo pari asiantuntijakommenttia — followupia tulossa illalla kun saan lapset hoitoon :-).

  3. 3

    Mr Trek sanoo

    Tästä artikkelista innostuneena tutkin hetken Google Mapsia aamulla, sitten lähdin pyöräilemään, ja 10 minuutissa löysin vahingoissa samanlaisen punaisen pylvään Turusta meren rannalta! Ei ollut siellä, missä oletin – meinasi jäädä huomaamatta. Vikkeinä olivat vain Pääskyvuori ja Korppoo.

  4. 4

    Rami Ruohomäki sanoo

    Eiköhän ne ollut 90 luvun loppuun kunnossa ? Jossain määrin..

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *