Koulukirjat ruokkivat höpökäsityksiä sukupuolesta

Täysijärkiset ihmiset suhtautuvat seksuaalivähemmistöihin nykyään yleensä asiallisesti, mutta sukupuolivähemmistöjen saralla on vielä paljon tekemistä. Olen törmännyt moneen muuten fiksuun ihmiseen, jotka kuvittelevat että ”sukupuolia on kaksi” tai käyttävät transnaisesta ilmaisua ”on oikeasti mies”. Molemmat ovat tietenkin täyttä (ja erittäin loukkaavaa) höpöä: sukupuoli on paljon monimutkaisempi ja monimuotoisempi asia kuin yläkoulun bilsantunnilla 1970-luvulla on opetettu – ja transnainen on oikeasti nainen, joka on syntymässä määritelty mieheksi.

Valitettavasti kouluopetus näyttää myös jämähtäneen sinne 1970-luvulle, ainakin oppimateriaalien osalta. Esimerkiksi tänään törmäsin sosiaalisessa mediassa kuvaan, jonka vanhempi oli ottanut lapsensa biologian oppikirjasta (Koulun biologia ja maantieto 5; Otava 2009; s. 141):

cisseksismi

Kuva herättää muutamia kysymyksiä ja huomioita:

  • Missä on klitoris? Kuulemma se käsitellään vasta kasiluokalla. Miksi?
  • Kyseessä ovat sukuelimet, eivät sukupuolielimet.
  • Kyseessä eivät ole ”naisen sukupuolielimet” ja ”miehen sukupuolielimet” – jos tuo kikkeli on kiinni transnaisessa, se on silloin naisen sukuelin. Jos se on roikkuu muunsukupuolisen jalkojen välissä, se ei ole naisen eikä miehen sukuelin. Noiden pakettien niputtaminen ruokkii cisseksististä käsitystä siitä, että jos jollain on siitin niin hän on mies ja jos jollain on vagina hän on nainen.
  • Missä on oikeanpuoleisen henkilön virtsarakko?

Oppikirjojen merkitystä cisseksismin ja binääriajattelun (= ”sukupuolia on vain kaksi”, vaikka näin ei ole) pönkittäjänä ei pidä vähätellä. Vetoankin oppikirjojen tuottajiin, että kirjat asiantuntijatarkistutettaisiin myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin perehtyneellä yliopistotutkijalla ennen painoon menoa. En tunne kyseisen teoksen laatijoita, mutta oppikirjailijat ovat yleensä vanhemman ikäpolven setiä, joiden käsitys sukupuolesta on juuri sieltä 1970-luvun koulukirjoista. Miessukupuoli dominoi oppikirjoja noin muutenkin.

Oppikirjojen faktapohjaisuus on erityisen tärkeää aikana jona valheellisen tuuban levittämistä varten on perustettu oikein yhdistys. Aito avioliitto ry:n tarkoituksena on (tasa-arvoisen avioliittolain vesittämisen lisäksi):

Yhdistyksen tarkoituksena on myös edistää lapsen terveen sukupuoli-identiteetin kehittymistä siten, että pojan kasvua mieheksi ja tytön kasvua naiseksi tuetaan vahvistamalla sukupuolten luontaista erilaisuutta.

Että sellaista sakkia. Hörhöjengi levittää propagandaansa jopa kirjastossa, mitä suuresti ihmettelen – onko kirjaston muka pakko sallia ihan kaikki tuuba vain ”sananvapauden” nimissä. Saisivaitko esimerkiksi uusnatsit tai ISIS tuoda materiaaliaan kirjastoon jaettavaksi?

 

Kommentit
  1. 1

    Maria sanoo

    Kuinka tulisi nimetä eri sukuelinsetit, jotta se ei vahvistaisi sukuPUOLIdikotomiaa, mutta olisi kuitenkin biologisesti tarkka ja oikea ilmaus? Ehkä ”miehen” ja ”naisen” sukuelimien sijaan voisi puhua ”urossukuelimistä” ja ”naarassukuelimistä”, sillä kokonainen sukuelinsetti on enemmän kuin vain penis tai vagina. Esim. peniksen kantajalla on yleensä myös kivekset ja eturauhanen ja harvoin mutta joskus vaikkapa munasarjat. Ja osalla transnaisista on ihan oikeasti tyypilliset urossukuelimet. Lisäksi pitäisi sitten käsitellä sitä, että sukuelimet eivät läheskään aina määritä sukupuolikokrmusta, joka on biologian ohella myös sosiaalinen konstruktio ja ihmisen sisäinen kokemus. Kinkkistä, kun toisaalta kenenkään sukupuolikokemusta ei pidä väheksyä, mutta toisaalta anatomiaakaan ei tule kieltää, tai esim. sitä millä tavoin sukuelimet ja sukupuolikokemus kuitenkin yleisimmin kulkevat käsikädessä. Kunnia siis kaikille sukupuolille ja kaikille sukuelimille rikkaudessaan!

  2. 2

    Mameha sanoo

    Kyllähän tuosta kuvasta yksityiskohtia tosiaan puuttuu, ei ole esimerkiksi klitorista tai eturauhasta. Virtsarakon yms. puute ei välttämättä haittaa, jos tarkoitus on esitellä nimenomaan sukuelimiä? Toki rakon näkyminen kuvassa varmaan auttaisi hahmottamaan muiden osien sijaintia… Toisaalta kaipa siihenkin on joku raja vedettävä, että miten yksityiskohtaisesti anatomia-asioita minkäkin ikäisille opettaa – ei siksi että aihe olisi tabu, vaan siksi että lapsella on mahdollisuus ikänsä puolesta oppia ne kaikki rakenteet. Vasta lääkiksessä ihmisille varmaan opetetaan ne kaikkein pienimmät yksityiskohdat 😀 Mutta joo, kyllä vitosluokkalaiselle voisi jo klitoriksesta ja eturauhasesta puhua!

  3. 3

    Eeko sanoo

    ”Saisivaitko esimerkiksi uusnatsit tai ISIS tuoda materiaaliaan kirjastoon jaettavaksi?”

    Kyllä.

    • 3.1

      Alan opiskelija sanoo

      Tämä ei ole totta. Kirjaston tiloihin (erityisesti ilmoitustaululle) ei saa jättää kantaaottavaa materiaalia ulkopuolisen toimijan toimesta.

      Uskon, että mikäli olet kommenttisi kanssa vakavissaan olet tehnyt sekaannuksen kirjaston poliittiseen neutraaliuteen, jossa jokaista näkökantaa pitää edustaa. Tämäkään toki ei päde, sillä useat kirjastot ovat ilmaisseet käyttösäännöissään, etteivät ota vastaan materiaalia, joka vastustaa kansanryhmää, kannustaa väkivaltaan tai muuhun laittomaan toimintaan.

      Linkissä oleva kuva on iso kysymysmerkki itselle. Se selkeästi rikkoo kirjastojen käytäntöä, mutta spekuloin että kyseessä voi olla tilallinen hämmennys. Aidon Avioliiton pöytä on kirjaston aulassa, joka voidaan kai tulkita kirjaston ulkopuoliseksi alueeksi, mutta herättää silti kysymysmerkkejä.

  4. 4

    Minttu sanoo

    Voidaan puhua ihan vaan asioista niiden oikeilla nimillä. Penis, emätin, kivekset etc. Miksi ne muka pitäisi jaotella mitenkään, kun voidaan puhua ihan vain sukuelimistä? Ei tarvitse miettiä, onko tuo yksilö mies vai nainen jolla on penis.

    Myös biologiassa sukupuolinen jaottelu on keinotekoisesti termitetty binääristä ajattelumallia mukaillen. Jaottelu on turhaa, sillä biologisesti uros- tai naaraspiirteitä ei ole, ainakaan mitään universaaleja.
    Siittiön määrittely urossukusoluksi ja munasolun määrittely naarassukusoluksi on yhtä lailla binäärisen jaottelun tulos, joka on ihmisen itse asettama luokittelu. Kromosomitkaan eivät ole ainoa sukuelinten muodostumiseen vaikuttava asia.
    Uros ja naaras eivät myöskään erityisemmin sisällöltään eroa mies ja nais-käsitteistä, ne vain eivät yleensä viittaa ihmiseen.

    Tätä ei ole vaikea laittaa oppikirjaan sopivaan muotoon.
    Kuvassa elimet, joille annetaan nimi ja niiden tehtävät elimistössä. Ei mainintaa sukupuolesta lainkaan mutta sukupuoliidentiteetistä voidaan puhua erikseen. Tärkeintä on tietää, mitä elimet tekevät, ei kenelle ne kuuluvat.
    Setit voi ja pitää käsitellä erikseen, mutta sukupuolittain jakaminen on loppujen lopuksi turhaa ja hämmentävää.
    Koko ideahan on eritellä sukuelinten yms. ruumiilliset ja hengelliset piirteet sukupuolesta. (Eli siis elinten ja identiteetin yleinen yhteiselo ei myöskään enää liity asiaan.)
    Anatomiaa ei ole kukaan kieltämässä tai muuttamassa, vain kulttuurilliset käsitteet opetetaan uuteen uskoon :3

    Tämä tarkoittaisi myös sitä, ettei vastasyntynyttä tarvitse määritellä mihinkään sukupuoleen heti syntymästä lähtien. Ainakin se pitäisi saada muuttaa kun lapsi itse tietää, mihin samaistuu.

    • 4.1

      Minttu sanoo

      Jos sanomani jäi epäselväksi, niin tarkoitan siis nimenomaan sitä, että lapsi tietää mikä hänen kroppansa potentiaalinen rooli lisääntymisessä on, jos hänellä on penis ja kivekset / emätin, munasolut ja kohtu, mutta ei yhdistä sitä identiteettiinsä.

      Muutos voi nyt tuntua käsittämättömältä, mutta kulttuuri on juuri sellaista. Jotkut ajatukset tuntuvat mahdottomilta, koska on ikänsä tottunut ajattelemaan opitulla tavalla. Binäärisyyskään ei ole universaalia, eikä historiallisesti ole ollut ainoa tapa määritellä sukupuolia. Sukupuoliroolit muuttuvat – ja nykyään on jatkuvaa halua murtaa ne. Miksei sama onnistuisi myös sukuelinkäsitteiden kanssa ?

    • 4.2

      Sofia Virtanen sanoo

      Yliopistossa opin, että yksi (yleisimmin) käytetty määritelmä biologiselle sukupuolelle on sukusolujen koko: naaraalla on isot, koiraalla pienet (binäärisyys). Tämä liittyy myös siihen, että esimerkiksi ihmisen sukusoluilla ei ole mitään tekemistä vaikkapa kasvien tai joidenkin hyvin erilaisten eläinryhmien sukusolujen kanssa: sukupuolet ovat kehittyneet (eli siis sukusolut jakautuneet kahteen erilaiseen kokoon, jotka voivat tuottaa uuden yksilön vain erikokoisen solun kanssa) useita erillisiä kertoja elämän evoluution eri haaroissa. Sitten mm. limasienillä on useita eri sukutyyppejä (muistaakseni sitä termiä käytetään, koska ”puoli” viittaisi kahteen puolikkaaseen), joista en tiedä, eroavatko sukusolut miten paljon kooltaan, mutta pointti on se, että samaan sukutyyppiin kuuluvan kanssa ei voi lisääntyä. Esim. jos lajilla on tyypit A, B ja C, A-tyypin edustaja tuottaa uuden yksilön panemalla solunsa yhteen B- tai C-tyypin edustajan kanssa, muttei toisen A:n kanssa. En muista, mutta luulisin että hermafrodiiteilla eliöillä, esim. etanoilla, on sukusoluja kahta eri kokoa, mutta yksi yksilö nyt vain tavallisimmin tuottaa niitä molempia ja voi joissain tapauksissa hedelmöittää itsensä.

      On toki aika lisääntymiskeskeistä tämä biologinen määrittely, eikä tämä ole mikään kannanottoni noihin ihmisen sosiaalisen sukupuolen kysymyksiin. Kuten Minttu sanoo, yksittäiset sukuelimet tietyssä yksilössä eivät vielä kerro siitä paljon…

    • 4.3

      Floora sanoo

      Onkohan minulla jotenkin heikko sukupuoli-identiteetti, kun ihmetyttää miksi sanoihin mies, nainen tai sukupuoli yleensä liitetään niin hirvittävästi merkityksiä tai jopa kokonainen identiteetti! Minulla potentiaalisen synnyttäjän elimet, mikä on minulle sanan nainen määritelmä. Ei kai naiseuden tai mieheyden tarvitse tarkoittaa mitään muuta kuin mahdollista lisääntymistapaa? Muilla elämänalueilla koen olevani ihan vain ihminen riippumatta siitä miten käyttäydyn tai kenestä tykkään.

    • 4.4

      Koskija sanoo

      Kuten Sofia Virtanenkin ilmaisi, biologiassa sukupuolijako on itse asiassa kovin selkeä ja yksinkertainen. Urokset tuottavat pienia, naaraat suuria sukusoluja. Hermafrodiitit tuottattavat joko molempia tai lajin sukusoluissa ei ole kokovaihtelua.

      Useilla lajeilla on selkeitä sukupuolituntomerkkejä, joiden selitysaste sukupuolelle on hyvin korkea. Esimerkiksi kromosomista, höyhenpuvun väritys tai hormonitasot. Varsinkin ”luonnontilassa” (yh, inhoittavaa väärinpuhumista ja yksinkertaistamista) on perusteltua olettaa, että peniksellinen Homo sapiens -yksilö on uros.

      Tässä vaiheessa on huomattava se, että uros ja naaras ja hermafrodiitti ovat ihmisyyden kannalta kovin turhia käsitteitä, eivätkä liity inhimilliseen sukupuoleen juuri mitenkään.

      Genitaaleista ei voi päätellä, onko joku kenties mies tai nainen tai jotain muuta.

  5. 5

    Emppu Kivi sanoo

    Jos muistan oikein niin jo ala-asteella tajusin että koulun välittämä tieto on huonoa ja säälittävää ja on olemassa myös oikeita tietokirjoja. Suomessa on paljon esim. lääkäreitä joille seksuaalisuus on suurimmaksi osaksi lisääntymiseen liittyvää että he näkee kaiken eräänlaisten lisääntymis-aurinkolasien läpi. Tällä tarkoitan että ei aina edes asiantuntijat ole kovin kummoisia.

  6. 6

    sanoo

    Hei Vesa,

    kiitos palautteesta. Meillä ilmestyy pian uuteen OPSiin tehty oppikirjasarja, jonka viidennen luokan kirjassa on samantyyppinen kaaviokuva sukuelimistä. Kirjassa puhutaan ”sukupuolielimistä”, mutta taidanpa korjata sen ”sukuelimiin” seuraavassa painoksessa.

    OPSin mukaisesti käsittelemme tytön ja pojan sukuelimet ja selitämme seksuaalisen kehityksen muutoksia. Miehellä siittiöt poistuvat virstaputkea pitkin, siksi virtsarakko on mukana selkeyttämässä tätä asiaa. Naisen virtsaputken esittäminen vaatisi toisen, sivusuunnasta kuvatun piirroksen. Pohdimme kakkospainosta varten, saammeko tämän toisen kuvan mukaan aukeamalle.

    OPS ei ota kantaa siihen, että millä tarkkuudella asiat pitää alakoululla selittää, mutta selvää on se, että aloitetaan karkeammasta näkökulmasta ja mennään detaljeihin myöhemmin.

    Seksuaalinen monimuotoisuus koskee henkilökohtaisesti monta lasta ja nuorta ja heidän ihmisoikeuksiaan. On rohkaisevaa, kun oppikirja sanoo, että olet ok sellaisena kuin olet. Tähän pyrimme kirjasarjallamme, ja otamme palautetta vastaan siitä, miten olemme siinä onnistuneet.

    Ystävällisin terveisin
    Sanni Koskela
    kustannustoimittaja / ympäristöoppi
    Kustannusosakeyhtiö Otava
    sanni.koskela@otava.fi

    • 6.1

      Floora sanoo

      Hyvä että huomioidaan, vaikka perusongelma ei taida ratketa biologian kirjan sivuilla. Yllä oleville kuville voi laittaa otsikoksi mitä vain – siittäjän ja synnyttäjän lisääntymiselimet tai vaikka a ja b. Perusjako kahteen pääasialliseen tyyppiin säilyy. Lapsi kuitenkin tunnistaa oman ja vaikkapa lähipiirinsä kehot. Se ratkaisee, mitä muuta a:han ja b:hen sitten kulttuurissa ja yhteiskunnassa liitetään: rooleja, ominaisuuksia, odotuksia, paineita jne. Ja nämä tulevat pääasiassa muualta kuin bilsan kirjoista.

      Transsukupuolisen tilanne lienee yhtä vaikea, koki sitten olevansa nainen miehen ruumiissa tai b-tyyppi a-tyypin ruumiissa.

  7. 7

    Senni Lipponen sanoo

    Aloin pohtia myös näiden monimutkaisten asioiden skaalausta iän mukaan, kun tuossa mainittiin, että klitoriksesta puhutaan vasta kasiluokalla. Itse näen tähän ihan selvän syyn: Mitä nuorempi lapsi, sitä yksinkertaistetumpana hänelle pitää asiat esittää, jotta ne menevät perille. Esimerkiksi viisivuotiaalle on turha alkaa selittää oikeusjärjestelmää kaikkine kiemuroineen, mutta hän kyllä ymmärtää, jos kerron, että lait ovat kaikkia ihmisiä koskevia sääntöjä, ja jos niitä sääntöjä rikkoo, poliisi vie vankilaan. Tämä on kuitenkin niin raskaasti oikaistu, että pitää vain juuri ja juuri paikkansa.

    Sama seksuaalisuudesta puhuessa. Aluksi kannattaa kertoa vain kaikkein karkein yleistys: ”Naisilla on pimppi ja pojilla on pippeli, ja kun pippelillä laitetaan siittiöitä pimppiin, naisen mahassa alkaa kasvaa vauva”. Tästä se sitten pikkuhiljaa monimutkaistuu. Hiljalleen mukaan tulee sukupuoli-identiteetti, rakastuminen ja ihastuminen, kuukautiskierto, biologinen sukupuoli ja sen määräytyminen, seksuaalinen halu, itsetyydytys, sukupuolitaudit, seurustelu ja sen lopettaminen, ehkäisy, seksuaalirikokset, avioliittolainsäädäntö, raskaudenkeskeytykset ja niin edelleen. Näistä kaikista on turha puhua koko laajuudessaan viisivuotiaalle, tai edes viidesluokkalaiselle. Seksi ja seksuaalisuus otetaan juuri siksi esiin monta kertaa peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen aikana, että lapset ehtivät sulatella aiemmin oppimaansa. Lisäksi kaikkea ei millään ehdi kerralla – itsellä korkeakoulussa pelkkää seksuaalisuutta käsittelevä kolmen opintopisteen kurssi tuntui ehtivän vain vähän raapaista pintaa, vaikka peruskoulun asiat ja paljon enemmän oli jo pohjana.

    • 7.1

      Koskija sanoo

      ”Naisilla on pimppi ja pojilla on pippeli, ja kun pippelillä laitetaan siittiöitä pimppiin, naisen mahassa alkaa kasvaa vauva”

      Tässä on jo aika karkea cisseksistinen yleistys. Kaikki pimpilliset eivät ole tyttöjä ja kaikki pippelilliset poikia.

      Yhtä hyvin voisi todeta: ”Toisilla on pimppi, toisilla pippeli, ja kun pippelillä laitetaan siittiöitä pimmppin, pimpillisen mahassa alkaa kasvaa vauva.” Bläm. Kaikki tarpeellinen informaatio ilman ahdistavien rakenteiden pönkittämistä.

      Itse laittaisin kyllä jo viisivuotiaallekkin tähän vielä lisäksi ”tätä tehdään myös nautinnon vuoksi, niin, ettei vauva ala kasvaa, koska se on ihmisistä mukavaa”.

  8. 8

    Jak sanoo

    No mutta kasvoihan tästäkin pojasta mies, vaikkakin edelleen naisen hetullinen. Pakko vaan heittää jo vitsiksi koko homma, ei noiden hörhöilijöiden ”ajatuksen” juoksua muuten kestä.

  9. 9

    Markus Lehtinen sanoo

    Huomauttaisin, että vasemmanpuoleisen henkilön sukuelimiin ei ole myöskään merkitty terskaa, esinahkaa, virtsaputkensuuta jne. Kuvissa on siis lähes identtiset detaljit nimettynä. Penis on kuitattu pelkästään ”siittimeksi”. Vaikka olen osittain samalla linjalla, niin nyt on kärpäsestä tehty härkänen. Ja tarvitseeko 5. luokkalaisen oppia ko. anatomia täydelleen 11 vuotiaina? Yhtälöitäkin aletaan matematiikassa opettelemaan vasta yläasteella, ala-asteella riittää perus laskutoimitukset. Ala-asteella rakennetaan pohja, yläasteella syvennetään tietämystä.

    Sukupuoliidentiteettiä voitaisiin toki käsitellä jo ala-asteella, mutta tuosta kuvasta ei saa naista sortavaa sitten tekemälläkään. Virtsarakkokin pitäisi piirtää kohdun eteen, jolloin kuvasta tulisi sekava. siksi se on varmaan jätetty pois. Perspektiiviasioita. Ei sortavaa patriarkaalisuutta.

  10. 10

    Ei-Binääri sanoo

    Ottakaa se klitoris mukaan kuvaan. Poistakaa epätosi binäärikeskeisyys. Poistakaa kuvan alta jako A ja B-ryhmään. Sukupuolten moninaisuus koskee kaikkia lapsia ja aikuisia, ei vain muutaman ”friikin” elämää.

  11. 11

    jepi sanoo

    Enemmistö ihmisistä on kuitenkin miehiä tai naisia ja sen takia on lähes naurettavaa ruveta kirjoittamaan kaikki asiat vielä monimutkaisemmin. Peruskoululaisille voi olla tarpeeksi vaikeaa/noloa opiskella kyseisistä asioista ja sitten kun ruvetaan vielä hämmentämään soppaa heittämällä sekaan lauseita ”tämän kuvan sukuelimet voivat kuulua sekä miehelle että naiselle” ei se ainakaan helpota oppimista. Sukupuolen variaatiot voisi ottaa käsittelyyn ihan omalla oppitunnillaan ja luokitella transsukupuolisuuden ja intersukupuolisuuden omiksi aiheiksiin, järkevää olisi myös muistuttaa miten liika uteliaisuus saattaa loukata toista ihmistä.

  12. 12

    Opettajaopiskelija sanoo

    Lapset eivät ole niin yksinkertaisia etteivät ymmärtäisi seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta jo nuorena, toisin kuin osa tuntuu luulevan. Asiat vain täytyy esittää heidän ikätasolleen sopivalla tavalla, esimerkiksi satujen ja draaman kautta.
    Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja omassa koulutuksessani olen huomannut valtavia puutteita sukupuoli- ja seksuaaliasioiden käsittelyssä. Seksuaalisuudesta on mainittu pari kertaa sivussa ”toki lapsella voi olla kaksi äitiä/isää” ja sukupuoleen on käytetty tasan yksi oppitunti, jossa puhuttiin intersukupuolisuudesta ja transsukupuolisuudesta erittäin huonolla termistöllä ja lähes naureskellen. Itse pyrin saamaan tähän muutosta aikaan tulevaisuudessa ja olen itse pyrkinyt täydentämään puutteellisia tietoja perehtymällä kirjallisuuteen ja tutkimuksiin.

    Paitsi että moni lapsi tulee sateenkaariperheestä (yksi tai useampi vanhempi kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön) niin myös lapsi voi jo hyvin nuorena tunnistaa itsestään moninaisuuden kokemuksia. Lapsen sukupuoli-identiteetti kehittyy pienestä alkaen, ja jo 3-5-vuoden iässä lapsi saattaa kokea, ettei kuulu siihen sukupuoleen johon hänet syntymässä määriteltiin. Tällöin lapsi tarvitsee aikuisten (niin vanhempien kuin opettajien ja hoitajien) tukea, ymmärrystä ja kuulemista, ja tietoa ikätasolleen sopivasti. Tätä tietoa tarvitsevat myös lapset, jotka kokevat syntymähetkellä määriteltyyn sukupuoleen, koska me kaikki elämme keskenämme tässä samassa maailmassa, jossa nämä asiat ovat todellisuutta. Kertomalla lapsille, että kaksi miestä/naista voivat rakastaa toisiaan ja että jos esim. poika kokeekin olevansa tyttö/jotain muuta, hän voi aikuisena korjata sukupuolensa. Tällaisten asioien asiallinen kertominen ei järkytä lasten mielenterveyttä tai tee heistä yhtäkkiä esim. transsukupuolista, vaan ennaltaehkäisee kiusaamista ja edistää toisten ymmärtämistä ja kunnioittamista erilaisista ominaisuuksista huolimatta. Ja sukupuoleltaan/seksuaalisuudeltaan moninaisen lapsen kohdalle ne tuovat toivoa, lohtua ja ”minä olen arvokas tällaisena”-kokemuksen, vähentävät häpeää ja ahdistusta. Nämä ovat arvokkaita tavoitteita.

    Eli kyllä, olen blogikirjoittajan kanssa samaa mieltä. Tieto on vanhentunutta paitsi jopa yliopistotasolla, puhumattakaan sitten peruskouluista – näin yleistetysti, toivon mukaan on olemassa jo kouluja ja oppikirjoja, jotka ottavat sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioon. Moninaisuuden kieltäminen ei edistä terveen identiteetin kehittymistä, vaan juuri rajoittaa sitä. Moninaisuuden tunnustaminen antaa itseään etsivälle lapselle monia mahdollisuuksia ”olla minä”. Moninaisuus ei kiellä tai väheksy heteroseksuaaleiksi itsensä määritteleviä miehiä ja naisia, vaan pyrkii asettamaan heidät ja muut seksuaalisuuden ja sukupuolen muodot yhtä arvokkaiksi.

  13. 13

    AnoNanoPartikkelie sanoo

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuolielin

    ”Sukupuolielin eli sukuelin[1] tai genitaali[1] on keskeisesti lisääntymiseen erikoistunut tai siihen muuten tärkeänä liittyvä elin. Yksineuvoisilla eliöillä lisääntymiselimistö on kullekin sukupuolelle ominainen, jota ei ole toisella sukupuolella, mistä nimitys ”sukupuolielin”. Useilla eläimillä uroksen siitin ja nisäkkäillä myös naaraan emätin toimivat yhdyntäeliminä.”

    Jos nyt aletaan viilaan ja rakastelemaan pilkkua.

  14. 14

    Maria sanoo

    Kyse on koko ajan lähinnä siitä, että biologinen ja koettu sukupuoli ovat eri asiat, vaikkakin useimmiten kulkevat käsi kädessä. KUMPAAKAAN EI TULE ASETTAA TOISEN EDELLE, kuten tässäkin keskustelussa tapahtuu: Monet korostavat jompaa kumpaa tulkintaa sukupuolesta ja väheksyvät toista. Molemmat ovat todellisia sukupuolia, joista esiintyy eri variaatioita ja molemmat kertovat jotain olennaista ihmisestä. Selvyyden vuoksi kummankin sukupuoliluokittelun variaatioista pitäisi mielestäni käyttää eri nimityksiä (biologinen: naaras/uros/inter ja koettu: nainen/mies/ muu).

  15. 15

    Pera sanoo

    Jos oleellista on se, miten yksilö voi halutessaan käyttää hänelle annettuja välineitä, niin… Vesan logiikan mukaan viimeistään kolmannen luokan matematiikassa pitänee kertoa, kuinka suunnitella atomipommi, miten tehdä virtausmallinnuksia, ohjelmoida tietokoneita. Kotitehtäviksi voikin heittää jo muutamia kvanttimekaniikan laskuja.

  16. 16

    Kirsi Arino sanoo

    Samaa mieltä Peran kanssa. Bilsanopena olen enemmän kuin tietoinen moninaisuudesta sukupuolisuudessa ja luonnossa yleensä. Se ei kuitenkaan poista sitä, että toiset ilmiöt ovat harvinaisempia ja jopa poikkeuksia yleisestä. Suvaitsevaisuus ei edellytä tosiasioiden vääristelyä. Sukupuolisuuden moninaisuuteen voi opettaa vaikka sukuelimet esitellään sukupuoleen tavallisimmin sidottuina. Elimet ovat vain elimet. Sukupuolisuudessahan on psyykkiset, kulttuuriset ja sosiaaliset puolet.

  17. 17

    Gamma sanoo

    Jos sukuelin on leikattu miehestä ja kiinnitetty roikkumaan jonkun otsaan, onko se silloin hänen sukuelimensä? Henkisessä mielessä ehkä, jos hän kokee itsensä sen sukuelimen omistajaksi. Biologisessa mielessä ei, se on edelleen sen henkilön sukuelin, jolta se on leikattu.

    Sekin on höpöpuhetta että puhutaan ”naisen sukuelimestä” tai ”miehen sukuelimestä”, koska pitää yksilöidä missä mielessä asiasta puhutaan. Jos puhutaan pelkästään biologisessa mielessä, silloin asia on selvä – yleisesti ottaen ihminen jakautuu kahteen biologiseen sukupuoleen, johon voi olla toki poikkeuksia kaksineuvoisten kohdalla, mutta yleinen luokittelu sukupuolielinten suhteen voidaan silti tehdä siten, että penis on miehinen sukupuolielin ja emätin naisellinen. Tämä tilastollinen tosiasia ei voi olla loukkaava yhtään enempää kuin sekään, miltä katunäkymä näyttäisi jos ihmiset kulkisivat alasti.

    Jos taas puhutaan henkisessä mielessä, niin silloin kuka tahansa voi olla sukupuolielimen omistaja, joka niin vain kokee. Mutta tämä ei ole aina positiivinen asia, jotkut kun voivat kokea olevansa toisessa henkilössä olevien sukupuolielimien omistajia.

    Ja jotta asia ei olisi yksinkertainen, voidaan myös puhua sukupuolielinten kopioista. Ne eivät ole alkuperäisiä biologisia sukupuolielimiä vaan kirurgisesti tehtyjä kopioita sellaisisista. Jos niillä pystyy lisääntymään, silloin niitä voidaan kutsua nimensä mukaisesti sukuelimiksi, vaikka eivät muistuttaisikaan biologisia sukuelimiä. Jos niillä ei kuitenkaan pysty lisääntymään, silloin kyse on jostain muusta kuin sukuelimestä.

    Ja sitten se sukupuoli, ihmisellä on tyypillisesti kaksi biologista sukupuolta, mutta siihenkin voi olla toki poikkeuksia. Ja tosiaan, näihin biologisiin sukupuoliin näyttäisi kytkeytyvän myös muita asioita, jotka eivät ole biologisia. Esimerkiksi pukeutuminen, hiustyyli, sosiaaliset tavat, ulkomuoto ym. Ja joidenkin kohdalla tärkeimmäksi nousee se, kumpaa sukupuolta kokee edustavansa – joka kokemus voi johtaa haluun muuttaa omaa ulkomuotoaan. Siinä vaiheessa kun henkilö on keskellä sukupuolenvaihdosta tai jättää sen jostain syystä kesken, häntä voidaan hyvin kutsua transsukupuoliseksi, jolloin hän ei ole enempää mies kuin nainenkaan. Samalla tavalla biologisesti välimuotoja ovat kaksineuvoiset.

    Joka tapauksessa, biologinen sukupuolikäsitys lähtee sukuelimistä eikä sosiaalisista tai neuropsykologisista tekijöistä.

  18. 18

    sanoo

    Kukahan näitä tosiaan tekee. En tiennytkään, että esimerkiksi virtsarakko on miehen suku(puoli)elin… mutta eturauhanen ei. Seksuaalikasvatus on ilmeisesti edelleen jopa oppikirjojen tekijöille vaikea asia.

    • 18.1

      Hoitaja sanoo

      Miten nämä cis-jutut ja virtsarakot liittyy lisääntymisen esittelyyn?

  19. 19

    Jussukka sanoo

    Ottamatta kantaa itse asiaan, olen periaatteesta kirjoittajan kanssa hieman eri mieltä.

    Opettajan (ja materiaalin) yhtenä keskeisenä tehtävänä on yksinkertaistaa opetettavaa asiaa niin, että oppiva kykenee omaksumaan sen. Oppimisen edetessä oppiva sitten huomaa, että jokin asia ei ollutkaan aivan täsmälleen niin kuin oli opetettu. Ja oppii asiasta lisää.

    Jos pyrkisimme opettamaan kaiken kerralla aivan eksaktisti, ei mistään oppimisesta (tai opettamisesta) tulisi juuri mitään. Emme voisi esimerkiksi opettaa, että vesi on H2O, vaan pitäisi ottaa isotoopit mukaan. Ja todeta, että puhdasta vettä ei ole missään, vaan siinä on aina kaikenlaisia epäpuhtauksia. Näin toimien kaikki asiat monimutkaistuisivat aivan tarpeettomasti.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *