Kokenut yrittäjä: ”Ketään ei pitäisi houkutella yrittäjäksi”

Suoritin aikanaan (taisi olla 2004-2005) sivuaineena Kauppakorkeakoulussa akateemisen pienyrittäjätutkinnon. Konsepti oli hieno: opettajat olivat kokeneita oikeita yrittäjiä: tilitoimisto- ja tilintarkastusyrittäjä Juha Siikavuo, markkinointialan huippunimi Timo Rope sekä pari muuta tyyppiä joiden nimi ei jäänyt mieleen. Sivuaineen kantava idea oli antaa perustiedot yrityksen perustamisesta ja yrittäjyydestä, jotta opiskelija voisi – heti tai valmistuttuaan – perustaa yrityksen jossa hän hyödyntää oman alansa (tai jotain muuta) osaamista.

(Sain kuulla, että myöhemmin sivuaineen nimi muutettiin akateemiseksi yrittäjätutkinnoksi ja oikeat yrittäjät lempattiin pihalle ja tilalle tuli professoreita – syy oli kuulemma se, että kun opettajana on professori niin koulu sai jossain akkreditointi- tai ranking-skabassa paremmat pisteet. Että näin. Tämä on sääli, koska sivuaineen vahvuus oli juuri siinä käytännönläheisyydessä.)

Timo Ropen interaktiiviset luennot olivat parhaiten mieleen jääviä. Tyypin tarkoituksellisen hulluudensekainen esiintymistyyli tempasi mukaansa ja olen pari kertaa käynyt jossain maksullisessa seminaarissakin häntä kuuntelemassa sekä asia- että viihdearvon takia. Timon sitaatteja voi lukea vaikkapa Wikisitaateista.

Yksi Ropen mieleen jäävimmistä sitaateista oli:

Ketään ei pitäisi houkutella yrittäjäksi

Timo Rope osasi puhua uskottavasti, sillä hänen ensimmäisen tuntinsa jälkeen useampi tyyppi keskeytti koko sivuaineen. Timo piti tätä hyvänä asiana ja sanoi, että tässä vaiheessa on hyvä keskeyttää. Timon sanoin:

Jos ette kestä minua, ette kestä markkinoillakaan.

Tämä tuli siis monessa liemessä keitetyn markkinointialan konkarin suusta, ei vasemmistohipin suusta. Vasemmistohipeistä tämä koko juttu tuli mieleenkin, kun sosiaalisessa mediassa on kiertänyt demarinuoren puheenvuoro, jossa tyrmättiin nuorten houkuttelu yrittäjiksi:

Keskustelussa annetaan kuva, että yrittäjyys on helppoa ja asenne ratkaisee.

Kun menestymisen tieksi rakennetaan yksilölliset ominaisuudet, kuten myönteinen asenne, siirretään huomio pois siitä, että työttömyydessä on kysymys rakenteellisesta ja yhteiskunnallisesta ongelmasta. Myös järjestäytymiseltä viedään pohja, kun työmarkkinoiden ongelmat sysätään yksilöiden vastuulle.

En ole koskaan ollut ”oikea yrittäjä”. Yritystoimintaa on kyllä tullut harjoitettua päätoimen ja opintojen ohessa (juuri tuon Kauppiksen sivuaineen ansiosta): ensin matematiikan yksityistunteja, sitten kirjanpitopalveluja. Lisäksi olen toiminut sijoittajana muutamassa pikkustartupissa. Tällainen nappikauppa (viittaan omiin viritelmiini) on siitä kivaa, että riskejä ei käytännössä ole. Koulutuspalveluissa vastuu on kuulijalla ja kirjanpitäjänä voi joutua käpälälautaan vain jos lähtee mukaan vehkeilemään.

Mihinkään oikeaan yrittäjyyteen, jossa heilutaan kokopäiväisesti ja mahdollisesti sijoitetaan vielä omaa, lainattua tai riskirahaa, tätä ei voi verrata, mutta silti uskallan yhtyä Ropen ja demarinuoren kommentteihin: kaikista ei ole yrittäjäksi eikä kaikkia todellakaan kannata houkutella yrittäjäksi. Tai saa houkutella, mutta moraalista on muistuttaa myös riskeistä.

Pahin tapaus on sellainen, jossa TE-toimisto houkuttelee hyvän duunarin perustamaan yrityksen jollain tuomiopäivän liikeidealla ja hakemaan siihen starttirahaa ja lainaa. Lopputuloksena on maksuhäiriömerkintä ja muutama kymppitonni konkurssivelkaa.

Yrittäjyydestä puhuttaessa pitää muistaa, että jokaista Roviota tai Supercelliä kohden on tuhansia yrityksiä, jotka ovat menneet nurin. Toki myös niitä, jotka pyörivät vakaasti ja tuottavat yrittäjälle saman verran tai paremmin kuin mitä tavallinen palkkaduuni.

Muutama esimerkki epäonnistumisista: entinen jääkiekkoilija Jukka Tammi makselee konkurssivelkoja ja Eetu Hyppösen kolikkofirma veti käteen (isän vehkeilyn seurauksena tosin), ja sitten on tyyppejä jotka yrittävät sitkeästi epäonnistumisesta toiseen. Sympaattisena esimerkkinä mieleen on jäänyt korttelit.fi, jonka yrittäjä kertoo (HS 3.6.2005, noin vanhoihin uutisiin ei pysty linkittämään):

Syy lopettamiseen on yksinkertainen: rahat loppuivat. ”Minulla oli pieni perintö alkupääomana. Noin 50000 euroa on mennyt”, Mattila kertoo.
Koko kortteliverkkoprojekti vei vuoden. Netissä kuvat ovat olleet marraskuusta.

(Uutisen jälkeen internetalan yritys osti sivuston, mikä vähän lievitti yrittäjän ahdinkoa.)

Yrittänyttä ei laiteta, mutta riskitkin on hyvä tiedostaa.

Kommentit
  1. 1

    Faktat kuntoon. sanoo

    Olisi tietysti asiallista kertoa lainaamasi Demarinuoren nimi: Kyseessä on Sosialidemokraattisten opiskelijoiden varapuheenjohtaja Maria Rytkönen.
    Kiitos.

    • 1.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Koitan välttää nimien mainitsemista niin kauan kun kyseessä ei ole julkisuuden henkilön, viranomaisen tjsp. arvostelu. Tällä välttää ”hei, voitko poistaa nimeni blogistasi” -pyynnöt (joihin yksityishenkilöiden kohdalla ihan mielelläni suostun ellei ole painavaa syytä tehdä toisin).

      Henkilön nimi löytyy kyllä tuon Hesarin linkin takaa.

  2. 2

    Hannu Rytilä himself sanoo

    No, minä olen *hyvin*kokenut yrittäjä. Olen tehnyt IIT-asennustöitä 22 vuotta. Kun aloitin yritykseni aikoinaan vuonna 1995, tein itselleni selväksi 2 asiaa.

    1: Älä perusta osakeyhtiötä vaan pysy toiminimiyrittäjänä.

    2: Ällä palkkaa missään tapauksessa ketään tekemään töitäsi Toinen ihminen ei voi mitenkään saavuttaa samaa ammattitaitoa joka minulla on. Rokulipäiviä tulee, muttei koskaan yrittäjälle.

    Näillä ollaan menty, ei konkurssia vielä vaikka sähköherkkyys onkin vienyt yli puolet työkyvystäni.

    Hannu.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *