Kaapista tulo kannatti

Kirjoitin huhtikuussa pitkän avautumisen jossa sivusin mielenterveysongelmiani ja siitä tuli välittömästi paljon palautetta privaviesteillä, eikä blogin kommenttilaatikossakaan mitenkään hiljaista ollut. Mukavinta oli että palaute myös uskovaisilta kavereilta oli positiivista ja hyvää jatkoa toivottavaa.

Tästä tuli sikäli hyvä mieli että en minäkään pidä heistä ketään ikävänä ihmisenä, en vain tykkää kyseisestä aatteesta ja arvomaailmasta. Ja myönnettäköön, että suurin osa kavereista on paljon epä-änkyrämpiä kuin minä olin, ja ikä on vielä vähentänyt tätä änkyröintiä.

Eniten hyviä viboja tuli kuitenkin tästä palautteesta – eikä vähiten siksi että en tunne kyseistä henkilöä mitenkään läheisesti:

Moi,

Haluan antaa sulle Beacon of Hope Awardin. Sen tarkoituksena on kannustaa jatkamaan samaa rataa. Mulla on masennus ja uskon sun levittämän tietoisuuden vaikuttaneen siihen, että tajusin asian itse ja hakeuduin hoitoon. Lisäksi paskimmilla hetkillä sä olet hyvä muistutus siitä, että masennuksesta voi päästä yli. Iso kiitos!

Pelkästään jo tämä on riittävä syy että ei ”harmita” että on tullut kerrottua yksityisasioista julkisesti. En tiedä montako työkeikkaa tai yhteistyöehdotusta on mennyt ohi näiden ”kaapistatulemisten” takia – voi olla ettei yhtään, voi olla että kymmenen. Tai yksi todella hieno. Mutta kun tarkemmin ajatellaan, niin sillä ei ole merkitystä: en tiedä haluaisinko edes tehdä yhteistyötä henkilön kanssa jonka asenne mielenterveysongelmiin on 1900-luvulta.

Etuoikeutetusta asemasta on helppo huudella, joten on syytä muistaa, että jollekin se yksi ohimennyt työtarjous voi olla se ratkaiseva toimeentulon kannalta. Jos ainoa ”vesa linja-aho” -hakuosuma Googlella olisi bloggaus jossa kerron masennuksesta ja olisin hakemassa sitä ensimmäistä työpaikkaani, niin todennäköisyys sille että se parantaa valintamahdollisuuksia on ainakin näin perstuntumalta pieni.

Mielenterveysongelmat ovat sikäli helppo kaapistatulon aihe että niiden takia ei kukaan tule kadulla vetämään turpaan eikä huutele, mutta vielä on tekemistä sen eteen että mielenterveysongelmista voi puhua samalla tavalla kuin flunssasta, murtuneesta jalasta tai sydäninfarktista. Siksi haluankin kannustaa mielenterveysongelmaisia tulemaan kaapista, jos elämäntilanne antaa myöten.

Kuvan kissa ei liity tapaukseen.

Kuvan kissa ei liity tapaukseen.

Palaute on jaettu sen antajan luvalla.

Kommentit
  1. 1

    Jani sanoo

    Hienoa, että ihmiset avautuvat! Itselläkin jo ollut 3 kertaa elämässä psykoosi: 1 kerran ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen ja 2:sti työelämässä. Ehkäpä olen mieleltäni heikompi enkä jaksa kokoajan painaa täysillä, tai sitten en osaa vain tavalla tai toisella rentoutua, jolloin ”stressi ja paine” mielestä häviäisivät, tiedä häntä? Työelämän psykoosit tosin aiheutuivat omasta ”ahneudestani”: hieman paremman palkan toivossa tein enemmän, ja kun perinteinen yrityksen prosessien muutos pamahti siihen kaiken keskelle, jätti järkikin pääni. Siinä sitten noin 6viikkoa kuunnellen lintuja ja muita päänsisäisiä ääniä, sekä etsien vastauksia eri asioihin netistä…. Kyllä noista on vielä palautunut, ja mitä merkillisintä: 1 psykoosi oli kuin ruuvilla olisi päähän porattu, mutta toinen oli jo lievempi ja viim. olin kuin 3 taivaassa… Siltikään en kyllä haluaisi noita uudelleen kokea, sillä niistä palautuminen on hemmetin rankkaa. Tsemppiä kaikille ristiänsä kantaville!

  2. 2

    Hannu Rytilä himself sanoo

    Nythän tämä selvisi! Kun oma kasetti ei ole kunnossa niin hyökätään muiden kimppuun.
    Vesa, lue Mikko Ahosen blogi ja ota se tosissasi. Lopeta samalla kokonaan hyökkäykset sähköherkkiä vastaan. Sinä, joka et tiedä asiasta yhtään mitään auot päätäsi somessa. Mikä on oma pätevyytesi aiheeseen? Nolla. Mikä on Lilja Tammisen pätevyys aiheeseen? Nolla.

    http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197439-miksi-talentum-edistaa-ihmisten-syrjintaa-ja-tutkijoiden-hairintaa

    • 2.1

      Teppo sanoo

      Hannu. Väität Mikko Ahosen blogikirjoituksessa että pidit Linja-Ahoa ja hänen ”pikku kirjoituksiaan” vain kiusana. Miksi sitten kaikki toimintasi ennen ja jälkeen Ahosen blogikirjoituksen viittaa sairaalloiseen pinttymään Vesa Linja-Ahoa kohtaan?

      Mieheksi joka on vain ”kiusa pikku kirjoituksineen” on Linja-Aho saanut sinut kyllä melkoisen tehokaasti pois raiteiltasi

  3. 3

    Hannu Rytilä himself sanoo

    Kyllä minä pärjäilen. Olen itsenäinen toimija ja annan vertaistukea muille sairastuneille. En myöskään ole tehnyt julkisia valituksia, kunhan auon päätäni täällä SoMessa. Niinhän Vesakin tekee.

Trackbacks

  1. […] Ja aina vaan paranee. Seuraavaksi ääneen pääsee Dominique Belpomme ja – sähköyliherkkyys mainittu! Belpommen taustaa ei taaskaan valoteta yhtään. Ehkä pitäisi, niin surullisia ihmiskohtaloita – kuten hänen jälkeensä esitelty sähköherkkä – tulisi paljon vähemmän. Miesparka oli joutunut jättämään työnsä, perheensä ja talonsa ja muuttamaan kännykkäverkon ulottumattomiin. Ja huuhaako muka harmitonta? Lääketieteeseen perustuvalla hoidolla hänkin voisi olla iloinen ja työkykyinen perheenisä. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *