”Hui, terroristi” – ihmiset pelkäävät täysin vääriä asioita

Olen viimeisen vuoden sisällä meinannut päästä ainakin kaksi kertaa hengestäni:

  • Ohitan harvaa autojonoa moottoritiellä 120 km/h, kun yhtäkkiä oikealta kaistalta kuorma-auto hyökkää eteeni niin että joudun tekemään hätäjarrutuksen. Väliin jää vain muutama metri, jos ajatus olisi harhaillut hiemankin jossain, olisin ajanut kyseisen kotteron perään (mikä ei vielä tarkoita varmaa kuolemaa mutta sinne päin).
  • Meinasin väsyneenä kompastua oman kodin rappusissa omiin jalkoihini ja lentää selälleni alakertaan.

Tieliikenteessä kuolee vuosittain reilu 200 ihmistä, ja kaatumisiin ja putoamisiin yli 1000 ihmistä. Pelkkiä lukemia ei voi tuijottaa sokeasti, kun miettii omia riskejään: esimerkiksi tapaturmaisiin kaatumisiin kuolleista kolme neljästä on yli 70-vuotiaita. Omanikäisteni miesten yleisin kuolinsyy on itsemurha (täytin tosin juuri 35 vuotta – graafissa puskivat ”muut syyt” ja lähivuosina myös sydän- ja verisuonitaudit ohi!).

Väkivaltarikoksissa kuolee Suomessa satakunta ihmistä vuosittain. Suurimpaan osaan tapauksia liittyy alkoholi, jonka kanssa en juuri läträä, joten väkivaltaisesti kuoleminenkin on erittäin epätodennäköistä.

Loogisinta olisi siis pelätä tai varoa sydän- ja verisuonitauteja, liikennettä ja tapaturmia.

Silti: varsinkin somekeskusteluissa ihmisiä pelottaa tai vaikuttaa pelottavan eniten terrori-iskut. Tämä nosti päätään erityisesti Tukholman terrori-iskun jälkeen.

Aihe nousi mieleeni, kun heti herättyäni luin blogikirjoituksen Millaiseen maailmaan minäkin olen lapseni synnyttänyt. Otsikon kysymys pyörii minullakin mielessäni (kun vaihtaa synnyttämisen tilalle siittämisen), mutta ei koskaan terrori-isku-uutisia lukiessa, vaan:

  • hallituksen koulutusleikkauksia,
  • vähemmistöihin kohdistuvaa someraivoa,
  • sosiaaliturvan leikkauksia ja
  • ympäristön paskomista

koskevia uutisia lukiessani. Siinä ovat ne todelliset uhkat, joiden kanssa lapsemme joutuvat elämään. Toki edellä mainitut toimenpiteet ruokkivat myös terrorismia.

Oma tekopyhyytensä on tietenkin vielä siinä, että samaan aikaan kun pelätään terrorismia, on täysin ok palauttaa turvapaikanhakijoita (myös alaikäisiä) paikkoihin joihin ei itse uskaltaisi kuunaan matkustaa, kuten Afganistaniin.

Kommentit
  1. 1

    Jari Louhelainen sanoo

    Suomalainen mies pelkää eniten susia ja kuinka ne syövät hänet tai lapsensa. Mikä on myös mielenkiintoista kun ajatellaan susien aiheuttamia kuolemia.

    On suurempi todennäköisyys kuolla terrori-iskussa Suomessa kuin joutua suden syömäksi. Mutta pelko elää. Syytän Walt Disneytä ja punahilkkasatuja. Jotkut pelkäävät ilmeisesti myös isokorvaisia isoäitejä.

  2. 2

    Lasse sanoo

    Kun kolmen kilometrin päähän kotoani tehtiin terrori-isku reilu viikko sitten yhdessä maailman turvallisimmasta maista, ei mieleeni todellakaan tullut, että keskustaan jumiin jääneiden kadulla kotiinsa vaeltavien ihmisten, pitäisi olla enemmän huolissaan kaikesta muusta kuin terrorismista. Kun kävin toissapäivänä Åhlensilla ja katsoin kukkamerta, ei ajatuksissani käynyt, miksei liikenteen tai sairauksien uhrit saa samanlaista kohtelua. Kun katson sinne synnyinmaahani, tuntuisi epäinhimilliseltä ajatella, ettei siellä saisi olla huolissaan siitä, jos ja kun tämä kuvottava ilmiö sinne rantautuu.
    Minä uskon, että sinä pyrit vain hyvään tällaisella kirjoituksella, mutta se tuntuu syvästi epäempaattiselta niitä tuttujani kohtaan, jotka olivat todistamassa iskua, ja kokivat sen kauhun. Voisin kirjoittaa vielä paljon aiheesta, mutta on tärkeää sanoa, etten usko yhdenkään kaltaiseni ihmisen vakuuttuvan analyysistasi. Tällainen kirjoitus työntää minua vain kauemmas sinusta.

    • 2.1

      Milja sanoo

      Ei kai kukaan ole sanonut, etteikö saisi olla huolissaan. Mutta ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että muut uhat ovat todennäköisempiä. En usko, että kukaan varsinkaan tuomitsee terrori-iskun kokeneiden pelkoa. Sehän on täysin luonnollinen ja inhimillinen reaktio.

      Siitä huolimatta mielestäni olisi tärkeää pysähtyä miettimään, mitä seurauksia aktiivisella pelon lietsomisella epätodennäköisiä uhkakuvia kohtaan on. Parantaako se uhrien tai kenenkään muunkaan elämää?

      Minusta myös ihmisten huoli siitä, että maahanmuuttajien tai turvapaikanhakijoiden myötä tällainen terrorismi-ilmiö rantautuu Pohjoismaihin, on aika epäasiallinen. Se ei osoita suurta empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat jo ajat sitten joutuneet kokemaan vastaavien tekojen kauhut (esimerkiksi kouluampumiset, Myyrmanni ja Breivik). Tuollainen ”nyt se rantautuu tännekin” vähättelee heidän kokemuksiaan. Se on myös erittäin loukkaava niitä ihmisiä kohtaan, jotka pakenevat terroristeja. Heistä monella on taustallaan ihan yhtä hirveitä tai jopa hirveämpiä kokemuksia, mutta moni pohjoismaalainen tuntuu olevan täysin kyvytön kokemaan mitään empatiaa heitä kohtaan. Sen sijaan heitä pidetään sopivana kohteena oman pelon ja vihan purkamiseen.

    • 2.2

      Hilma sanoo

      Eihän kyse ole siitä, etteikö siellä koettu kauhu olisi ollut minkään arvoista, eikä kukaan arvostele teidän kokemuksia. Tunnemme empatiaa teitä kohtaan. Mutta varaan oikeuden päättää itse, mitä pelkään. Jos olisin ollut vieressäsi, pelkäisin terrori-iskuja enemmän, mutta siltikin ajattelisin, että ne eivät ole kovin todennäköisiä. Kyse on siitä, että koitetaan suhteuttaa pelkojamme järkeviin mittasuhteisiin.

  3. 3

    Mika Sarivaara-Satta sanoo

    Ehkäpä elo afgaanina Afganistanissa on hieman vaarattomampaa, kuin elo suomalaiselle Afganistanissa.

    • 3.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Paino sanalla ehkä — esimerkiksi ostoskeskukseen tehty itsemurhaisku tappaa kyllä kansallisuuteen katsomatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *