Hesarilta kömmähdys: pyöräytti professorin suuhun huuhaata

Aamun Hesarissa oli Oikaisuja -palsalla lyhyt juttu: Niemivirta ei kannata oppimistyyliajattelua:

Perjantaina 5. helmikuuta sivulla A 21 erilaisista oppijoista kertoneessa jutussa oli virhe. Tutkija, kasvatustieteen professori Markku Niemivirta korostaa, että tutkimus ei tue oppimistyyliajattelua eikä hänkään sitä kannata. Jutusta sai käsityksen, että hän kannattaisi oppimistyyliajattelua.

Oikaisu sai hirnahtamaan, koska muistan professori Markku Niemivirran nimen omaan siitä, että hän on joskus antanut tulitukea Twitterissä kun väittelin ”oppimistyylejä” kannattavan puoskarin kanssa. Onpa hänestä tehty juttu Imageenkin:

Kolmas myytti on puhe oppimistyyleistä. Uskotaan, että on olemassa tiedon vastaanottamisen osalta erilaisia oppijoita – esimerkiksi visuaalinen, auditiivinen tai kinesteettinen oppija – ja parhaat tulokset saadaan mukauttamalla opetus kunkin oppimistyyliin. Tälle ajatukselle ei Niemivirran mukaan ole tieteellistä näyttöä.

”Tämän tyyppisestä ajattelusta pitäisi päästä eroon. Yksilöllisiä eroja on siinä, miten oppilas kohtaa oppimistilanteet ja miten hän kykenee toimimaan niissä, ja sellaisilla yksilöllisillä eroilla on merkitystä. Temperamentti, motivaatio ja tiedolliset valmiudet eroavat. Niiden huomioon ottaminen olisi tärkeämpää kuin hölmöön myyttiin tarttuminen.”

Koko juttu oli mennyt kokonaan minulta ohi, joten pitipä kaivaa. Itse jutussa oppimistyylit ovat sivuosassa ja jutun pääidea on Pekka Peuran opetustyylissä, joka ei ole huuhaata. Alkuperäisessä jutussaUlkoluku kouluissa voi jäädä historiaan, sanotaan näin:

Tutkijan, kasvatustieteen professorin Markku Niemivirran mukaan oppimistyyliajattelu perustuu oletukseen, että jokaisella on itselleen parhaiten sopiva tapa vastaanottaa tietoa. Yksilölliset erot tulisi ottaa huomioon.

”Niitä ovat erot tiedollisissa ja taidollisissa valmiuksissa, kiinnostuksessa ja itseluottamuksessa sekä oppilaan persoonaan liittyvissä tekijöissä, kuten temperamentissa ja asenteissa”, Niemivirta selventää.

Vaikka vastuu oppimisesta onkin oppilaalla, kouluissa pitäisi myös opettaa oppimista.

”Ulkoa muistaminen on eri asia kuin ymmärtäminen. Samoin asioiden muistaminen on eri asia kuin niiden soveltaminen”, Niemivirta kertoo.

Juttua on todennäköisesti sössitty editointivaiheessa: Niemivirta päästetään kertomaan, mitä oppimistyylit ovat, mutta ei sitä, että ne ovat tieteen valossa puhdasta skeidaa. Ja kyllä, tuon kun lukee niin syntyy kuva että Niemivirta seisoisi kyseisen ajattelun takana. Mitä hän ei tee (kuten ei tiedeyhteisökään). Korjatussa verkkojutussa seisoo näin:

Tutkijan, kasvatustieteen professorin Markku Niemivirran mukaan oppimistyyliajattelu perustuu oletukseen, että jokaisella on itselleen parhaiten sopiva tapa vastaanottaa tietoa. Tutkimus ei kuitenkaan tue oppimistyyliajattelua.

”Oppimistyyliajattelu pitäisi heittää romukoppaan ja keskittyä esimerkiksi sellaisen oppimisympäristön ja -kulttuurin luomiseen, jossa virheet ovat luonnollinen osa oppimista.”

Toisaalta tämä virhe antaa erinomaisen mahdollisuuden valistaa ihmisiä tästä tärkeästä aiheesta: ihmisten jako auditiivisiin, kinesteettisiin ja visuaalisiin oppijoihin on pseudotieteellistä roskaa. Olen kirjoittanut aiheesta kolmesti aiemminkin:

Tietysti tuollaisista höpötesteistä saa kivaa oppitunnin täytettä, mutta niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *