Hakaristejä lattiassa – Metropolian Albertinkadun toimipisteen varhaishistoriaa

Metropolian (eli entisen Stadian eli entisen Helsingin teknillisen oppilaitoksen) sähköosaston (vaikka meillähän ei enää ”osastoja” ole, vaan on koulutusohjelmia ja toimipisteitä) rappukäytävän lattiassa komeilee hakaristejä, jotka kiinnittävät aina uusien opiskelijoiden huomion – siitä huolimatta että ne näyttävät ihan geneerisiltä hakaristeiltä eikä ”virallisilta” natsisymboleilta:

hakaristi metropolia

Kyselin joskus kollegoilta rakennuksen historiasta ja minulle sanottiin, että rakennus on kuulemma Ilmavoimien entinen esikunta ja hakaristit ovat tältä ajalta. Toinen oli sitä mieltä että ei täällä Ilmavoimia ole koskaan ollut ja hakaristi on vain koriste ajalta ennen natseja. Se on varmaa, että kyseinen rakennus on ollut Teknillisen korkeakoulun sähköosaston rakennus ennen kuin Teknillinen korkeakoulu muutti Otaniemeen. Onhan Metropolian Hietalahden torin edessä sijaitseva päärakennuskin entinen Teknillisen korkeakoulun päärakennus.

Aloitin opetushommat Metropoliassa 2009 ja monta kertaa olen meinannut selvittää asian oikean laidan. Jotenkin tuntui omituiselta että rakennuksen historia tiedettiin huonosti. Ehkä kysyin vain vääriltä ihmisiltä – joku Pekka Sinivaara olisi ehkä osannut täräyttää lonkalta saman vastauksen minkä nyt kaivelin kirjallisista lähteistä.

Rakennuksen historiasta on kiinnostavaa kirjoittaa juuri nyt senkin takia, että tasan vuoden päästä muutamme täältä Myyrmäkeen, ja Metropolian keskustakampuksen rakennukset käsittääkseni myydään (vai onko jo myyty?) jollekin sijoitusyhtiölle, joka tehnee niihin täysremontin ja saneerannee ne joko toimistotiloiksi tai hipsteriasunnoiksi. Eli kirjoitetaan vielä kun rakennuksiin on mahdollista päästä haahuilemaan ja tarkistelemaan tarvittaessa yksityiskohtia.

Rakennus löytyy Helsingin kaupunginmuseon Finna-tietokannasta. Tietokannan mukaan kyseessä on entinen Teknillisen korkeakoulun sähköteknillinen laboratorio, nyk. Helsingin teknillisen oppilaitoksen (nykyään Metropolian, kuten olen tuonne kommentoinutkin) koulurakennus. Viisikerroksinen laboratoriorakennus edustaa 1920-luvun klassisoivaa laitosarkkitehtuuria. Rakennuksen on suunnitellut Onni Tarjanne 1924, ja se on otettu käyttöön 1925.

Kysäisin kaupunginmuseolta asiaa sähköpostitse ja sain sieltä vastauksen:

Hei,
kirjassa Panu Nykänen, 2007, Kortteli sataman laidalla, Suomen teknillinen korkeakoulu 1908-1941 on jotain tuosta entisestä Teknillisen korkeakoulun sähköteknillisestä laboratoriosta (esim s. 203 ->).

Myös kirjassa Puhvelista Punatulkkuun : Helsingin vanhoja kortteleita, ( Tekijät: Kaija Ollila, Kirsti Toppari
Julkaisutiedot: Helsinki : Helsingin Sanomat, 1975 ) voi olla jotain mainintaa rakennuksesta -tuo kyseinen kortteli on Kottarainen. En saanut käsiini tuota kirjaa, joten en voinut tarkistaa…

Ja Panu Nykäsen kirjan kuvissa on lähteenä TKKA, joka viittaa Teknillisen korkeakoulun arkistoon, joten sieltä voisi saada lisää tietoa.

Tässä kävi tuuri, nimittäin tuo hopeanharmaa Nykäsen kirja sattui löytymään omasta kirjahyllystä. Kyseiseen kortteliin tosiaan valmistui alun perinkin Teknillisen korkeakoulun laboratoriokompleksi. Suunnitelma hyväksyttiin kauppa- ja teollisuusministeriössä tammikuussa 1924 ja korkeakoulu otti rakennukset haltuunsa toukokuussa 1926.

Sähkötekniikan tutkimuksen tilanne TKK:lla muuttui hetkessä paremmaksi uuden laboratoriorakennuksen valmistuttua. Alun perin nelikerroksista rakennusta korotettiin 1940-luvun lopulla yhdellä kerroksella. Seuraavassa suora sitaatti sähkölaboratorion varustelusta (suluissa olevat kommentit minun):

Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin ”korkeajännityslaboratorio”, johon sijoitettiin 200 000 voltin korkeajännitevirtaa (itse sanoisin korkeajännitettä) tuottava Siemens-Schuckertwerken toimittama muuntaja. Kahden kerroksen korkuisessa tilassa voitiin suorittaa kokeita pallokipinävälillä suoraan koehallin parvekkeelle kerääntyneiden katsojien silmien edessä. Laboratorioon liittyi myös muuntajaöljyjen tutkimukseen tarkoitettu laitteisto. Samaan kerrokseen oli sijoitettuna myös korkeakoulun radiolähetin, jonka oli valmistanut Lahden radioasema.

Toisessa kerroksessa olivat yleisen sähkötekniikan työsalit, opettajien huoneita ja pieni luentosali. Kolmannessa kerroksessa oli kaksi luentosalia, joista toinen 200 kuulijalle (tämä on vieläkin käytössä, nimellä auditorio B325), luentosaleja varten tarvittavat teknilliset tilat sekä kokoelmahuone. Samassa kerroksessa oli lisäksi laboratoriohuoneita Epstein-kojeita (ilmeisesti näitä?) ja röntgenlaitteistoa varten. Neljännestä kerroksesta löytyivät piirustussali, käsikirjasto, heikkovirtaosaston sali ja valaistustekniikan kaksi työsalia. Viimeksi mainituista toinen oli verhoiltu valkoisella ja toinen voitiin jakaa mustaan ja oranssinpunaiseen osaan. Kiinteään tutkimuslaitteistoon kuului 2,5 metrin pallofotometri, suuri Martensin kaksoispeili ja useita fotometrejä. Heikkovirtaosastolle oli asennettu ruotsalaisen L. M. Ericssonin lahjoittama automaattinen puhelinkeskus. Teknillinen korkeakoulu sai keskuksia kaksi kappaletta. Suurempi sijoitettiin opetuskäyttöön, kun taas pienempi otettiin oppilaitoksen arkikäyttöön. Se sijoitettiin lasiseinäiseen koppiin korkeakoulun päärakennuksen aulaan, jossa ohikulkevat opiskelijat saattoivat tarkastella sen toimintaa.

Sähkölaboratorion lisäksi samaan kortteliin valmistuivat koneteknilliset laboratoriot Eerikinkadun puolelle. Rakennukseen valmistuivat:

  • lämpövoima-,
  • vesivoima-,
  • tekstiili-,
  • paperi- ja
  • puutekniikan

laboratoriot. Tässä yksi kuva kirjasta:

lämpövoimalaboratorioVaikka laboratorion sisustus on sittemmin muuttunut, tuo puna-valkoinen laatoitus on vieläkin tallella!

Teknillisen korkeakoulun päärakennushan (eli nykyinen Metropolia-amk:n päärakennus) oli siinä Lönnrotinkadun ja Bulevardin välissä Hietalahden torin edessä, eli ihan kivenheiton päässä tästä uudesta laboratoriokorttelista (välissä on ainoastaan yksi kortteli. Mutta silti kävi näin hassusti (sivu 222):

Korkeakoulun jakautuminen kahteen erilliseen sijoituspaikkaan aiheutti myös haittaa oppilaitoksen ilmapiirille. Suuri laboratorioyksikkö oli riittävän itsenäinen irrottautuakseen henkisesti Teknillisen korkeakoulun ”vanhasta puolesta”. Korkeakoulun sisäinen hajaantuminen alkoi näkyä paperi- ja puulaboratorioiden itsenäistymisenä 1930-luvun lopulla. Syksyllä 1936 paperiteknologian professori Anders Johannes Braxin ja viimeistä lukuvuotta ennen eläkkeelle siirtymistään aloittavan rehtori Hjelmmanin välillä käytiin arvovaltakamppailu siitä, kenellä on oikeus käyttää paperiosaston tiloja. Hjelmman oli esittänyt metsätalouden liikeopin luentojen pitämistä osaston luentosalissa lauantai-iltapäivisin, mutta Brax kielsi jyrkästi tohtori Jalavan ja hänen oppilaidensa saapumisen paikalle. Tilanne lienee ainoa, jossa ”Pilkku” Hjelmman kirjallisesti luopui muodollisen kohteliaisuuden vaatimuksista. Hän kirjoitti käsin rehtorin päätöksenä asiakirjaan: ”Arkistoon tämäkin typeryyden osoitus. Hjm.” Asialle ei tämän jälkeen tehty mitään. Osastonjohtajan päätyösvalta oli ylittänyt korkeakoulun rehtorin arvovallan.

Että semmoista. Hakaristeistä ei puhuta mitään missään, mutta ainakin teoria Ilmavoimien esikunnasta on nyt kumottu, ja 1920-luvun puolivälissä hakaristi oli ihan tavallinen koriste ilman natsiaffiliaatioita. Tuolla Eerikinkadun rakennuksessa (missä nykyään on ajoneuvo- ja konetekniikan tilat ja minunkin työhuoneeni), hakaristien sijasta lattioissa on komeat hammasrataskuviot.

 

nykänen-207

 

Kommentit
  1. 1

    Sampo sanoo

    Tarkistin tuon Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita -kirjan,siinäkään ei ikävä kyllä ole mitään mainintaa hakaristeistä.

      • 1.1.1

        Pekka Sinivaara sanoo

        Vesa!

        Tämä ”juttu” Ilmavoimien esikunnasta jne on täysin tuulesta temmattu. Ilmeisesti joku on joskus juuri näiden hakaristikuvioiden perusteella ”tehnyt johtopäätöksiä”, hakaristihän oli Suomen ilmavoimien tunnus maailmansotien välisenä aikana. Tämä ”kaupunkilegenda” on valitettavasti hyvin sitkeähenkinen; olen itsekin asian todellista laitaa vuosien varrella hyvin monelle selvittänyt. Totuus löytyy Nykäsen kirjasta, jota olet siteerannut.

        Pekka Sinivaara

  2. 2

    Jukka Liukkonen sanoo

    Hakaristiä (engl. swastica) on käytetty sähkövoiman merkkinä teollistuneessa Länsi-Euroopassa. Esim. ruotsalainen sähköyhtiö ASEA käytti sitä logonaan 1800-luvun lopulta aina vuoteen 1933. Ruotsin vanhoissa kartoissa 1950-luvulle asti hakaristi on sähkövoimalan merkki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *