Ei se laki vaan sen hölmö ja ilkeämielinen tulkinta – ravintola voitti kuittikiistan KHO:ssa

***

EDIT 12.3.2017

Korkein hallinto-oikeus päätyi (KHO:2017:37, Turun Sanomien uutinen) samalle kannalle (ja suurin piirtein samoilla perusteluilla) kuin minäkin  – kuittia ei tarvitse tulostaa vaan riittää että sitä tarjotaan asiakkaalle suullisesti. Aiemmin samalle kannalle oli päätynyt jo hallinto-oikeus, mutta Aluehallintovirasto valitti päätöksestä KHO:een. Verohallinnon sivuilla väärä ohje seisoo vielä kuin tatti:

11 Onko kuitti pakko kirjoittaa, vaikkei asiakas haluaisi kuittia?
Kyllä, yrityksen ja elinkeinonharjoittajan on aina tarjottava kuitti käteiskaupassa asiakkaalle automaattisesti. Asiakas voi halutessaan kieltäytyä vastaanottamasta kuittia. Kuitti on osa yrityksen tuloutusjärjestelmää ja tulee täten merkitä aina kirjanpitoon.

Pötypuhetta, ja viimeistään nyt ohje pitäisi korjata kun aiheesta on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu. Sivuhuomautuksena todettakoon, että tällainen viranomaisen ilmeisen väärä tulkinnan venyttäminen ei ole kriminalisoitu missään, ja asiasta kärsineiden on turha odottaa korvauksia tai sitä että syyllisille koituisi jotain seuraamuksia. Anteeksipyyntö olisi kyllä paikallaan. Vähintään.

***

***

EDIT 20.2.2016: MaRan lakimies oli samoilla linjoilla myöhemmässä mielipidekirjoituksessaan:

Lain mukaan asiakkaalle on tarjottava maksusuorituksesta laadittu kuitti. Lain esitöissä todetaan: ”Koska asiakkaalla ei olisi velvollisuutta ottaa kuittia vastaan tai sitä säilyttää, riittävää olisi, että kuittia tarjotaan asiakkaalle sen jälkeen, kun maksu ostoksesta on merkitty kirjanpitoa varten.”

Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi, että jos tarkoituksena on edellyttää kuitin ojentamista asiakkaalle, joka ei kuittia halua, velvoite olisi kirjattava lakiin selkeästi.

***

Olen joskus miettinyt, miltä tavallisista poliiseista tuntuu tehdä esimiehen määräyksestä kotietsintä kannabiksen kasvatuksesta epäillyn, rikosrekisteriltään puhtaan opiskelijan asuntoon tai tutkia jotain muuta ”rikosta”, jonka ei yleisen oikeustajun mukaan pitäisi edes olla rikos.

Kuvituskuva kirjasta Julkea sektori.

Kuvituskuva kirjasta Julkea sektori.

 

Varsinainen syypää moisiin kotietsintöihin on lainsäätäjä, ei poliisi. Tietysti poliisissakin voidaan asialle jotain tehdä: eihän poliisi valvo punaisia päin kävelemistäkään, vaikka siitä voisi rikesakon kirjoittaakin.

Mutta joskus viranomaiset vedättävät tahallaan lain tulkintaa ”omaan taskuunsa päin”. Tästä on kritisoitu esimerkiksi verottajaa:

Ei ole tullut uutta lainsäädäntöä, ei myöskään korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkopäätöksiä, jotka edellyttäisivät säännösten uudenlaista soveltamista. ”Uusille tulkinnoille ei ole oikeudellista pohjaa”, Janne Juusela toteaa ja lisää, ettei ole näkemyksineen yksin. Tulkintamuutokset ovat ihmetyttäneet monia veroasiantuntijoita.

Törmäsin juuri malliesimerkkiin tällaisesta tulkintasekoilusta, tällä kertaa kyseessä oli aluehallintovirasto. Ravintolayrittäjä sai 300 euron sakon, kun hän ei tulostanut kuittia, vaikka asiakas ei sitä halunnut:

Kuten laissa edellytetään, kysyn aina asiakkailta, haluavatko he kuittia. Jos he sen haluavat, tulostan sen aina heille. Kuitin haluaa yleensä yksi kahdesta sadasta asiakkaasta. Jokaisesta ostoksesta jää kuitenkin tieto kassajärjestelmään. Paikalla käynyt aluehallintoviraston tarkastaja antoi sakon lisäksi ohjeistuksen, josta kuulin ensi kertaa. Sen mukaan kuitti pitää tulostaa aina, vaikka asiakas ei sitä haluaisikaan. Tähän saakka olen olen olettanut lain perusteella niin, että että riittää, kun asiakkaalta siitä kysyy.

No näin minä olen luullut, ja olen aikanaan lukenut tuon lain läpi kun se uutena tuli, perusteluineen päivineen. Nyt luin uudestaan. Laissa kun seisoo vain:

Elinkeinonharjoittajan on tarjottava tavaran tai palvelun ostajalle maksusuorituksesta laadittu kuitti, jos maksu suoritetaan käteisellä rahalla tai siihen rinnastettavalla maksutavalla. Kuitti voidaan tarjota myös sähköisesti.

Myöskään lakitekstin perusteluissa (HE 23/2013, käsittely) mikään ei viittaa siihen, että kuitti tulisi laatia/tulostaa jos asiakas ei sitä halua. Vastuu sekoilusta ei ole yksinään aluehallintoviraston: verottaja on omin päin ottanut tällaisen kannan ainakin FAQ-sivullaan:

11 Onko kuitti pakko kirjoittaa, vaikkei asiakas haluaisi kuittia?

Kyllä, yrityksen ja elinkeinonharjoittajan on aina tarjottava kuitti käteiskaupassa asiakkaalle automaattisesti. Asiakas voi halutessaan kieltäytyä vastaanottamasta kuittia. Kuitti on osa yrityksen tuloutusjärjestelmää ja tulee täten merkitä aina kirjanpitoon.

Ajatellaan asiaa vielä terveellä järjellä: monessa pikkuyrityksessä (kirjasitomo, ompelimo, parturi-kampaaja) kuitit kirjoitetaan käsin sellaiseen repäistävään kuittivihkoon. Mitä järkeä on siinä, että vaikka asiakas kieltäytyy kuitista, kuitti pitää rustata ja sitten heittää asiakkaan silmien edessä roskiin? Ei mitään.

Toivottavasti hallinto-oikeus tai viimeistään korkein hallinto-oikeus päätyy järkikannalle ratkaisussaan. On myös totta, että lakiteksti olisi yksitulkintaisempi jos siinä sanottaisiin että asiakkaalle on tarjottava kuittia, ei kuitti.

Lisäksi todettakoon, että koko laki kuitintarjoamispakkoineen on typerä: se, että asiakas saa kuitin (olipa se käsin rustattu tai koneelta tulostettu), ei takaa mitenkään, että kopio kyseisestä kuitista menee kirjanpitoon. Vaikka laissa säädettäisiin, että asiakkaalle pitää antaa kuitti vaikka väkisin taskuun tunkemalla, kirjanpidon ohi myyminen on yhtä helppoa kuin ennenkin: asiakkaalle annetaan kuitti, mutta ei laiteta sitä kirjanpitoon.

Kommentit
  1. 1

    Markus Eronen sanoo

    Kiitoksi hyvästä kirjoituksesta, mutta verottjan FAQ on aivan oikeassa. Kuitti on aina kirjoitettava ja ko. esimerkin tapauksessa kuittihan kirjoitetaan nimenomaan yrityksen tietojärjestelmään josta siitä muodostuu osa kirjanpitoa.

    Tuota kysymystähän pitäisi tarkentaa verottajalle että:
    Tuleeko kuitti kirjoittaa jollekin fyysiselle materiaalille, vaikka asiakas siitä kieltäytyisi?
    Jos pitää, niin mihin lain-, tai asetuksen kohtaan tämä velvollisuus perustuu?

    • 1.1

      Vesa Linja-aho sanoo

      Tuossahan on vielä sekin, että laissa sanotaan että ”Kuitti voidaan tarjota myös sähköisesti.”

      Eli jos kassapäätteen näytöllä näkyy kuitti, josta asiakas voisi napata kuvan kännykamerallaan, homma lienee sillä kuitattu (pun intended)?

    • 1.2

      Sakari sanoo

      Tiedän että sanakirjamääritelmien kopiointi on heikko argumentti, mutta selvyyden vuoksi:

      Kielitoimiston sanakirja, tarjota
      1. ehdottaa, kehottaa, pyytää jkta ottamaan jtak vastaan, haltuun t. käyttämään jtak hyväkseen.

  2. 2

    Antti sanoo

    Tässähän on taustalla se ääneen sanomaton asia että kuitin voi tulostaa vain jos ostos on kirjattu johonkin tietojärjestelmään (joka simppeli kassakin on). On erittäin helppoa jättää lyömättä myynti kassaan jos asiakas ei kuittia halua. Taustaksi voi myös tutustua Italian ja Kreikan (toivottavasti menneen maailman liikekulttuuriin, jossa kuittipakolla (kuitti on tulostettava, ja asiakkaan on se myös otettava vastaan) pyritään estämään veronkiertoa. Veronkiertoa, jonka vuoksi nämä taloudet ovat ns. kusessa. Sikäli olen samaa mieltä verottajan kanssa asiasta myös Suomessa, ihan sama miten laki on kirjoitettu. Nimimerkillä kotikaupungin Oulun kaikista pizzerioista ei todellakaan kuittia tarjota, useinmiten.

    • 2.1

      Antti Kautiainen sanoo

      Sille herralle, joka sanoi, että taustalla on idea, että kassatoimenpide menee kirjanpitoon vasta, kun kuitti tulostetaan. Tämä valitettavasti ei pidä paikkansa. Ei ole pitänyt paikkansa maksupäätteiden käyttöönoton jälkeen. Katsos se kirjautuu tilille sillä maksupäätteen tapahtumalla. Ja sitten lähtee muuten piru merrasta, jos tiliotteen saldojen summa eroaa firman kirjanpidossa olevien tapahtumien summasta, eli kyllä se kirjautuu.

      Tuo kuitintulostuspakko johtuu siitä, että kansanedustajat ja näemmä valitettavasti verottajakin elää aikaa, jolloin ainoa merkintä tapahtumasta tuli kassan hiilipaperikopionauhalle tai kuittivihon kopiosivulle. Käytännössä asiakas näkee aina kirjattiinko tapahtuma siitä, että kassajärjestelmä lähettää summan maksupäätteelle.

  3. 3

    Timo Voipio sanoo

    ”Lisäksi todettakoon, että koko laki kuitintarjoamispakkoineen on typerä: se, että asiakas saa kuitin (olipa se käsin rustattu tai koneelta tulostettu), ei takaa mitenkään, että kopio kyseisestä kuitista menee kirjanpitoon.”

    Käteiskuittivihoissa kuitit on numeroitu juoksevasti. Ainakin itse tilun- tai verotarkastajana ihmettelisin ja kyselisin kovasti, jos välistä puuttuu kuitteja.

      • 3.1.1

        Mirkku sanoo

        No, kyllä mulla niitä menee roskiin ihan siksi, että tulee kirjoitusvirheitä tms.

        En tunne kassajärjestelmää, mutta usein näkyy kassakoneen tulostavan kuitin joka tapauksessa yritykselle, ja jos haluan omani se tulostetaan erikseen. Eikö tapahtuma siis joka tapauksessa mene yrityksen kirjoihin ja kansiin tuossa ensimmäisessä tulostuksessa, vaikken ottaisikaan kuittia vastaan?

        Lopuksi: jos harmaa talous on kuiteista kiinni, ehkä olisi syytä miettiä vähän laajamittaisempia keinoja sen hillintään kuin tällainen kuittisirkus.

  4. 4

    Juutas Käkriäinen sanoo

    Nykyaikaiset kassakoneet ja maksupäätteet ovat kuin tietokoneita eli tallentavat kaikki maksutapahtumat eli kun ”raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa” on verottajan ajatelma vielä nykypäivänäkin.

    Ei laki velvoita mitään kuittia väkisin antamaan, eli tässä suhteessa verottaja on väärällä polulla ja kummaa, ettei verottaja noudata itse lakia eli perustuslain ”2§ 3mom. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”.

    Tuohan tarkoittaa selkeästi, että juurikin niin kuin laki on kirjoitettukkin, vai onko jollain ”oma” määritelmänsä?

    Ei ole siis mitään ”lain tulkintaa” olemassakaan ja jos ajatellaan, että on jokin tulkinta, niin tällöin mennään ihan väärille poluille.

    Yksi kommentoija on ihan oikeassa, että lainsäätäjät elävät jotain kalkkeeripaperi-aikaa ja kuvittelevat, että kuittipakolla estetään jotain verottamisen kiertämistä ja sehän ei pidä paikkansa, vaan ainoastaan ettei kassatapahtumaa ole ollenkaan, niin tällöin tapahtuu veronkierto.

    Toisaalta lainsäätäjä on oikeassa, koska tuo laki velvoittaa tapahtuman kassakoneen kautta tapahtuvaksi jolloinka syntyy kuitti ja tapahtuma kirjaantuu koneeseen eli tällä estetään kassan ohi tapahtuva tapahtuma, mutta veronkiertoa se ei estä millään tavalla, koska on aloja joissa voidaan kiertää, vai onko verottajalla jokin valvontajärjestelmä tai fyysinen valvonta joka paikassa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *