Amiskeskustelun superpöljä argumentti jatko-opinnoista

Pohdin aiemmin blogissani, että onko amis vain nuorten säilytyspaikka. Nyt amiskeskustelu on taas pinnalla: itse asiassa nolottaa haaskata aikaa tällaisesta itsestäänselvyydestä bloggaamiseen, mutta kun sitä toistellaan joka tuutista kritiikittömästi. Yle kun väläytti, että nuorten ammatillisen perustutkinnon eli arkikielessä amistutkinnon kestoa ollaan mahdollisesti lyhentämässä kolmesta vuodesta kahteen. Aika iso muutos ja sitä pitää arvioida kriittisesti, mutta katsotaanpa mistä ollaan huolissaan ja millä perusteilla:

Näin:

Käytännössä ammattikoulutuksen lyhentäminen kahteen vuoteen saataisi tarkoittaa myös, että ammattikoululaisilla ei olisi mahdollisuutta hakea tutkinnollaan korkeakouluopintoihin. Taustalla olisi ammattikoulun tutkintojen laajuuden kaventuminen.

Näin:

Käytännössä tämä saattaisi tarkoittaa, ettei ammattikoululaisilla olisi mahdollisuutta hakea tutkinnollaan korkeakouluopintoihin.

Ja näin:

Kentällä ehdotus on saanut heti kritiikkiä, sillä kaksivuotinen tutkinto veisi amislaisilta kelpoisuuden hakea korkeakouluihin. … Nyt hallituksen suunnitelmat toteutuessaan johtaisivat siihen, että amisten vetovoima laskisi ja syntyisi tällainen ammattitutkinto, joka olisi koulutuksellinen pullonperä.

Lakiteknisesti tämä on totta: ammattikorkeaan ja yliopistoon saa hakea, jos on suorittanut vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot. Näin seisoo sekä yliopisto– että amk-laissa. Mutta: asia on niinkin helppo korjata kuin että poistetaan molemmista laeista sanat vähintään kolmivuotisen. Ei se sen vaikeampaa ole. Lakimuutoksen vastustaminen sillä perusteella että jossain muualla laissa lukee jotain mikä on ristiriidassa tämän kanssa, ei nyt vain ole mikään argumentti. Vähän sama kuin vastustaisi sukupuolineutraalia avioliittolakia sillä perusteella, että jossain toisessa laissa puhutaan miehestä ja vaimosta.

Jatko-opintokelpoisuuden tuo muuten myös molempien lakien mukaan ammatillisessa aikuiskoulutuksessa suoritettu amistutkinto, ja siellä taas ei puhuta kestosta mitään. Aikuiset kun eivät suostu säilytettäväksi.

Aiheesta bloggaa myös Krista Bister:

Jos ammattikorkeakoulujen opiskelijat valitaan sen perusteella kuka on minkäkin aikaa koulun penkissä istunut / nukkunut / päivittänyt Facebookia / pitkästynyt hengiltä, ollaan pahasti hukassa. Aika ei kerro laadusta.

Ammatillinen perustutkinto valmentaa hyvin heikohkosti AMK-opintoja varten muutenkin, mutta erityisen epäilyttävä on ajatus, että mikä tahansa ammatillinen tutkinto antaisi täydet valmiudet minkä tahansa alan korkeakoulutukseen. Kun puutarha-alaa ammattikoulussa opiskellut nuori hyväksytään pääsykokeiden jälkeen opiskelemaan rakennustekniikkaa korkeakouluun, on sisäänpääsyn mahdollistanut aivan eri taidot ja tiedot mitä ammattikoulu on oppilaalle tarjonnut.

 

Mutta onko tässä lyhentämisaikeessa sitten oikeita ongelmia?

Lyhyt vastaus: en tiedä. Tiedän vain sen, että esim. 1990-luvulla oli vielä niitä kaksivuotisia tutkintoja oli ainakin puualalla ja autoalalla. Oliko niistä haittaa? Hyvä lapsuudenystäväni, joka ei oikein koulunkäynnistä perustanut mutta osasi korjata mitä vain, kävi tällaisen tutkinnon, työllistyi heti ja oli ihan tyytyväinen. Koulussa istuminen ei sovi kaikille.

auto-mekaanikko

Yhdestä kaverista ei voi tietenkään yleistää. Lisäksi kaikkien ammattikoulututkintojen nuijiminen kaksivuotisiksi tuottaa meille puolen ikäluokan verran (n. 30000) uusia työnhakijoita. Nuorilla on jo nyt vaikeuksia työllistyä, edesauttaako tämä asiaa? Toisaalta, nuorten säilyttäminen koulussa maksaa sekin.

Entäs se sisältö? Jos kolmivuotinen tutkinto väännetään kaksivuotiseksi, jätetäänkö jotain pois vai pidennetäänkö koulupäiviä, puhuuko opettaja nopeammin vai mitä? Tästä on niin paljon mielipiteitä eri suuntiin, että tueksi kaivattaisiin tutkimustietoa. Toisessa ääripäässä ovat opettajat ja oppilaat, joiden mielestä amis on vain säilytyspaikka ja asiat voisi hyvin käydä läpi vaikka puolessa vuodessa. Toisessa ääripäässä ovat opettajat mutta myös oppilaat, joiden mielestä tutkinnon lyhentäminen syö tutkinnon laatua.

Itse heittäisin näppituntumalta malliehdotuksen, jossa ammattikoulututkinto suunniteltaisiin sellaiseksi, että sen voi suorittaa kahdessa vuodessa, ja hitaammat oppijat suorittavat sen sitten kolmessa.

Toinen malli voisi olla, että ammattikoulututkinto tehtäisiin kaksivuotiseksi ja päälle tulisi optio kolmannesta vuodesta niille, jotka haluavat jatkaa korkeakouluun. Tämä kolmas vuosi opiskeltaisiin omaan ammattialaan liittyviä kieliä ja matematiikkaa.

Enkä panisi pahakseni, jos amiksessa opetettaisiin myös filosofiaa – edes vähän. Liekö jätetty tarkoituksella pois, että saadaan tuotettua tottelevaisia ja aloitekyvyttömiä duunareita?

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Filosofiaa amiksessa on toki kaunis ja kannatettava ajatus. Käytäntö on vain paljon vaikeampi, sillä millaista filosofiaa sitä sitten opettaa?

    Lukion filosofian oppimäärä ei ainakaan tee kenestäkään sen kriittisempää tai nokkelmpaa, sisältönä kun on paljolti Aristoteleen syllogismit ja muu tauhka, joka on toki itsessään tärkeää ja kiinnostavaa mutta tokkopa herättää kamalaa kiinnostusta ajatteluun, varsinkin jos lähtökohtaisesti ei filosofia vain kiinnosta.

    Uudempi filosofia taas on sellaista, että sitä on semihankala ymmärtää mikäli ei hallitse sen perusteita, eli sitä ~2000 vuotta filosofian historiaa. Ja 1900-luvun filosofia on ihan oma lukunsa, ei ole sattumaa että se on erotettu yliopistossakin ihan omaksi kurssikseen.

    Mitä se sitten olisi? Kriittistä ajattelua? Tieteen filosofiaa? Yleistä avoimuutta maailmalle ja ajatuksille? Kuulostavat todella hienoilta, mutta miten niitä opettaisi?

    (En nyt väitä, että em. tai vastaavat olisivat mahdottomia opettaa. Varmasti voi, ja pitäisi ainakin pyrkiä tuomaan mukaan opetusohjelmaan. Haluan vain tuoda esiin, ettei ajatus ”filosofian opettamisesta” ole ihan kamalan helppo. Tälläiset heitot kaipaisivat vähän enemmän sisältöä)

  2. 2

    Heikki sanoo

    Ammattikoulututkintohan oli aikaisemmin kaksivuotinen. Ja jatkokelpoisuutta korkeakouluihin ei ollut. Tuolloin ammatillinen koulutus kärsi pahoista vetovoimaongelmista, jonka seurauksena myöskin tarpeettoman suuri osa nuorisosta suoritti yleissivistävän toisen asteen. Veikkaisin että vastustuksen argumentaatio perustuu suuresti historiallisiin kokemuksiin. Ammatillinen toinen aste on käynyt merkittävän uudistuksen lävitse, jonka osana on ollut tutkintojen venyttäminen ja tulokset ovat olleet sekä vetovoiman että työnantajapalautteen kannalta positiivisia. Työtä on vielä tehtävänä, mutta ne liittyvät voimakkaasti välivaiheiden koulupudokkaiden löytämiseen ja kouluttamiseen sekä keskeytyksien ehkäisemiseen. Lisäksi toisen asteen koulutuksenjärjestäjien hallinto ja tapa jakaa koulutusvastuita on vielä osin työn alla.

    Tutkinnon lyhentäminen on toimena tarpeeton ja mohdollisesti haitallinen. Korkeakoulut tuskin ovat halukkaita ottamaan opiskelijoita joiden akateemiset valmiudet eivät voi kehittyä koulutuksen lyhetessä. Siltaopintojen rakenne täytyisi tällöin pohtia uudelleen, samoin sen järjestämisvastuu ja esimerkiksi mahdollinen oikeutus työmarkkina tai opintotukeen.

  3. 3

    Esa-Pekka Mattila sanoo

    Yksi mahdollisuus tietenkim voisi olla tutkinnon jakaminen: 2v niille, jotka haluavat valmistua heti ja mennä suoraan duuniin ja 3v niille, jotka haluavat ehkä jatko-opiskella. Molemmissa ohjelmissa kuitenkin 2v olisi samaa, kolmas vuosi vaan valmentaisi enemmän amk-/yliopistomaailmaan. Myöskään päätöstä opintojen määrästä ei tehtäisi alussa, vaan tokan vuoden lopussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *